Sähköistyneen elämänmenon vuodatus

Maanantai 19.4.2010

Online –elämä saa kolauksen, kun globaali verkosto lamaantuu. Monet asiat menevät pahasti solmuun.

Tulivuoren purkaus Islannissa näytti ihmiskunnalle kaapin paikan. Luonnon mahti osoitti jälleen haavoittuvuutemme.

Keskiviikkoaamuna oli tarkoitus lentää Kööpenhaminan kautta Luxemburgiin, määränpäänä Strasbourg. Näyttää sille, että matka jää tällä kertaa tekemättä.

Talvi vierähti VR:n toistuvia junaliikennekatkoja tuskaillessa.

Viikon päivät olen taistellut oikuttelevan tietokoneen kanssa, johon ei meinaa it -osaajatkaan löytää korjauskeinoja. Voihan Windows! Joko vihdoin pitäisi kallistua ohjeeseen: vaihda pc maciin.  

Kuinkahan monta itsemme synnyttämää riippuvuusriskiä tulevaisuudessa vielä realisoituukaan; netin kaatuminen, sähkön saannin lakkaaminen, puhtaan veden loppuminen?

Kevyesti keskellä päivää

Tiistai 13.4.2010

Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta väistämättä tulee seurattua Keskustapuolueen puheenjohtajuuskisaa. Mielenkiintoa lisää lähestyvä puoluekokous, joka pidetään kotikaupungissani kesäkuussa.

Tarjolla on neljä kandidaattia, varsin pieni joukko. Mauri ja Paavo, kuusikymppisiä miehiä kaksin kappalein, yksi nuorempi lähes tuntematon mies nimeltä Timo sekä Mari.

Puheenjohtajuus ei vaikuta olevan kovin haluttu pesti, jos arviopohjana käyttää kieltäytyjien listaa. Luulisi kokeneiden poliitikkojen kilvan tavoittelen paikkaa, mutta ei. Elämme vaikeita aikoja.

Vanhanen vetäytyy hommasta kesken kaiken. Jäätteenmäki ei lähde uuteen yritykseen, vaikka Bjarne Kalliskin jo ehätti laittamaan poliittisen arviokykynsä peliin Annelin mukaan ilmoittautumisen puolesta.

Lehtomäki teki poliittisen karriäärinsä totaalisimman u-käännöksen, vaikka hänen menestystään pidettiin lähes ´satavarmana´. Sivustakatsojan roolista käsin, Kimmo Tiilikaisen ikä, kokemus ja imago olisivat ehkä olleet kannatuksen mittauttamisen arvoisia, mutta miespä sanoi, ei.

Mari sekä Mauri näyttävät kiertueen tässä vaiheessa olevan ennakkosuosikin asemassa. Jos kaikki naista kannattavat menevät Marin taakse, se on siinä. Tällä logiikalla Mari Kiviniemi lienee seuraava Suomen pääministeri?

Pikakelaus lapsuuden maisemiin

Sunnuntai 4.4.2010

Yksi pääsiäispyhien ikävä uutinen oli sunnuntain vastaisen yön tulipalo Lahden Harjukadulla.

Seitsemän asunnon pienkerrosta paloi käyttökelvottomaksi. Vanhat puurakenteiset ja puruilla eristetyt talot ovat syttyessään vaikeasti sammutettavia.  Puru kytee pitkään.

Tuo surullinen ja sykähdyttävä uutinen tempaisee muistikuvani neljä vuosikymmentä taaksepäin, onnelliseen ja huolettomaan lapsuuteen.

Kyseessä on sama talo, joka oli aikoinaan lapsuuden aikainen sukuni kotitalo. Ollessani alle kouluikäinen, perheemme muutti Hollolan puolelta Lahteen. Kuusikymmentä luvun alkuvuodet asuimme juuri tuossa, nyt poroksi palaneessa, talossa.

Lapsuuteni Harjukatu oli niin idyllistä, hyvin hoidettua ja viehättävää pientaloaluetta. Pihassamme kukoistivat monet marjapensaat ja kukkaistutukset omenapuineen. Pihan erikoisuutena oli myös suuri päärynäpuu parikeinun kupeessa. 

Ainoa pysyvä on muutos

Perjantai 26.3.2010

Valtiovarainministeriö edellytti huhtikuussa 2009, että 20 Suomen suurinta kuntaa valmistelevat omat tuottavuusohjelmansa. Näin on tehty. Lahdessa homma laitettiin käyntiin jo viime valtuustokauden lopulla, hieman eri työnimellä tosin.

Nyt valmistunut versio on esitelty valtuutetuille ja julkisuuteen. Tunteet ovat jälleen kerran ristiriitaiset, luonnollisesti. Yksi tykkää, toinen ei. Poliittisen kartan vasemmalla nähdään esitetyt toiminnot juustohöylä -säästöinä ja palvelujen kurjistamisena. Oikea laita taas peräänkuuluttaa rivakampia toimia ja muut säätää siitä välistä.

Mitä tekee media? Välittääkö julkinen sana objektiivista tietoa? Luoko se siltaa kuntalaisten ja päättäjien välille, jotka muuten kaikki ovat samoja lahtelaisia? Löytyykö uutisoinnista mitään positiivista? No, eipä löytynyt.

Tiedän, ettei media tee yhteistyötä eikä harrasta alueen edunvalvontaa, mutta kysyn silti. Kysyn yhä, miksi ei? Miksi lietsoa puoliksi tyhjää lasia, kun vaihtoehtona on puoliksi täysinäinen? Tulevaisuuden haasteissa on vaikeuskerrointa riittämiin, ketä hyödyttää maalata aina mustimmalla pensselillä?

Lahden Radio uutisoi aiheesta otsikolla: ”Lahden tuottavuusohjelma on keskeneräinen ja tehoton.” Mutta kuinka kummassa useampaa vuotta kattava suunnitelma voisi olla täysin valmis? Ihmettelen myös, millä kristallipallolla tsuumattuna voidaan suunnitelmat todeta tehottomiksi jo etukäteen?

Suureen ääneen vaaditaan, että tarttis tehdä jotain. Sitten, kun esityksiä tehdään, alas ampujia kyllä riittää. Milloin on valmistelu vääriin, väärään aikaan, tai väärät ihmiset – virkamiesvalmistelusta puhumattakaan.

Tuottavuusohjelmankin tulisi samanaikaisesti olla lyhyt, mutta kattaa kuitenkin kaikkien näkemykset ja painotukset.

Jokainen päättäjä tietää, että tulevina vuosina tarvitaan kaikki pelimerkit käyttöön. Ei riitä mikään toimenpide yksinään. Joudutaan korottamaan veroja, hinnoittelemaan uudelleen palvelumaksuja, ottamaan lainaakin, ja lisäksi toimintojen tuottamistapoihin on etsittävä uusia ratkaisuja.

On todella epävarmaa pystytäänkö palvelut pitämään nykyisen tasoisina, työntekijöiden määrän laskiessa.Uudenlaiset toimintamallit, kuten matalankynnyksen terveyskioskit, ovat tervetulleita, mutta eivät nekään yksin ratkaise lähes mahdottomuuden yhtälöä. Menot kasvavat roimasti vauhdikkaammin kuin tulot.

Toimintoja joudutaan karsimaan ja keskittämään sekä tarpeetonta omaisuutta myymään. Kaikkea emme voi säilyttää ja saada hieman lisääkin - mutta ei maailma tähän kaadu. Perusviestin pitää olla toivoa luova ja vaihtoehtoja tarjoava. Eihän tässä muuten mitään järkeä ole.

Muutoksia maailman menossa tapahtuu. Ollaan muutosprosesseissa mukana mieluummin ennakkoon varautuen, suunnitellen ja yhdessä sovitellen, kuin kaikkea uutta vastustaen tai toivottomuuteen vajoten. Tämä maa on aina selvinnyt vaikeistakin ajoista ja selviää vastakin.

Armoton yhteiskunta - arvoton elämä

Sunnuntai 21.3.2010

Useat opiskelijoiden itsemurhat lyhyen ajan sisällä ovat aiheuttaneet suurta järkytystä New Yorkin osavaltiossa sijaitsevassa Cornellin yliopistossa Ithacassa.

Cornellin yliopistossa on aloitettu kampanja tapausten estämiseksi. Oppilaitoksen rehtori on lähettänyt opiskelijoille sähköpostia, kehottaen hakemaan rohkeasti apua ongelmiin. Yliopiston sanomalehdessä on julkaistu tietoiskuja masennuksesta ja sen hoitamisesta. Koulun henkilökuntaa on koulutettu tarkkailemaan oppilaita mahdollisten depressio-oireiden varalta.

Itsemurha ei ole vieras käsite Suomessakaan. Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri on myös ilmaissut vakavan huolensa julki. Suomessa tehdään noin kolme itsemurhaa joka päivä. Joka toinen päivä tekee yli 65-vuotias itsemurhan.

Sauri esittääkin valtioneuvoston periaatepäätöksellä uuden kansallisen itsemurhien ehkäisyprojektin käynnistämistä. Hänen mukaansa projektissa painopisteen tulisi olla sairastuneiden ihmisten köyhyyden torjumisessa sekä lähiyhteisöjen huomioimisessa.

Mitä sitten ihan oikeasti voi tehdä toisin? Taloushuoliin taloudellista apua, niin. Sairauksiin lääkettä ja terapiaa, niin niin. Mistä apua yksinäisyyteen ja toivottomuuteen? Kilpailuhenkisen, vaativan, suorituskeskeisen ja individualistisen maailmankuvan keskellä liian moni ei vaan yksinkertaisesti jaksa.

Sauri vertaa itsemurhakuolemien määrää liikennekuolemiin, joiden määrä on saatu painettua alle 300:aan yhteiskunnan ponnistuksin. Yhteiskunnallisia toimenpiteitä tarvitaan, mutta valitettavasti tämän ajan palveluverkosto ei yksin kykene riittävään apuun.

Vaikka paljon hyvää kehitystä on tapahtunut, jotakin todella arvokasta ja toivoa antavaa olemme kadottaneet vuosien saatossa. Lähimmäisyys ei ole in. Välinpitämättömyys itseä ja toisia kohtaan on saanut liikaa kasvutilaa. Korjausliikettä elämää kunnioittavan arvopohjan suuntaan kaivataan ja pian.  

Hätäkeskuksien uudet sijaintipaikat julki

Keskiviikko 10.3.2010

Sisäministeri Anne Holmlund on nyt sitten tehnyt päätöksen hätäkeskuksien sijaintipaikoista.  

Pirkanmaan maakuntajohtaja Jussi V. Niemen mielestä satakuntalaisen Holmlundin ratkaisu lakkauttaa hätäkeskus Tampereelta ja keskittää toiminta Poriin ei perustu asia-argumentteihin. ”Räikeää kotiinpäin vetämistä ministeri Holmlundilta.” toteaa maakuntajohtaja radiohaastattelussa.

Se, että Päijät-Hämeen hätäpuhelut ohjataan tulevaisuudessa Turkuun asti, ei herätä myöskään riemunkiljahduksia. Nykyinen Hämeen hätäkeskus sijaitsee Hämeenlinnassa ja lakkautetaan viimeistään vuonna 2015.

Nyt keskuksia on 15. Uudet keskukset tulevat olemaan Keravalla, Oulussa, Kuopiossa, Kouvolassa, Porissa, Vaasassa ja Turussa. Turkuun sijoitetaan Varsinais-Suomen ja Hämeen hätäkeskusalueet. Näin alueen etäisin paikka Turusta on Päijät-Hämeen Hartolassa.

Onko mahdollista, että hätäkeskusten vähentäminen ja keskittäminen aiheuttaa yhteiskunnan keskeiselle turvallisuuspalvelulle hallitsemattoman riskin? Anne Holmlund vakuuttaa, ettei näin käy.

Vetää sitten ministeri kotiinpäin tai ei, toivoa sopii, ettei uudistus vaaranna palveluita. Avuntarvitsijan on saatava poliisin, pelastustoimen tai sairaankuljetuksen palveluita riittävän nopeasti keskuksen sijaintipaikasta riippumatta.

Pääministerin terveysrahasto

Sunnuntai 7.3.2010

Kuntaliitto on ehättänyt ensimmäisenä tyrmäämään pääministerin esityksen terveysrahastomallista. Rahankeruun tapamuutosta pidetään epärealistisena ratkaisuna kuntien terveydenhuollon ongelmiin.

Vanhanen esittää mallia, jossa kuntien, valtion ja Kelan terveydenhuoltoon käyttämät rahat pantaisiin yhteen ja siitä kassasta ostettaisiin palvelut kansalaisille. Terveydenhuollon kustannukset tasattaisiin valtakunnan tasolla.

Vanhasen esitys on sinänsä hyvä, koska uudistustarve on ilmeinen. Syrjäseutujen ja ikääntyvien asukkaiden kuntien on tulevaisuudessa nykyistäkin vaikeampi tarjota asukkailleen terveyspalveluja. Kuntien vaikea taloustilanne ja terveyspalveluiden ongelmat tarvitsevat ratkaisuja.

Kuntia kannustetaan voimakkaasti kuntaliitoksiin ja muuhunkin tiiviimpään yhteistyöhön, mutta riittääkö sekään? Yhteiskunnan velvollisuudet nykyisellä palvelurakenteella ovat jo niin mittavat. On vaikea kuvitella yksin rahaston perustamisen olevan ratkaisu.

Se, etteivät kunnat ole tasavahvoja hoitamaan terveyspalveluja on todellinen haaste ja edellyttää perinpohjaisempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Mäkinen vs. Ruokanen

Lauantai 6.3.2010

Maaliskuun 11. päivänä järjestetään Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispanvaalin toinen kierros, jossa ovat mukana Turun piispa Kari Mäkinen ja dogmatiikan professori Miikka Ruokanen.

Mäkistä ja Ruokasta on jo ehditty luonnehtia monella tapaa. ”Mitä kirkosta tulee – oppi vai ihminen”, kysyy ESS:n päätoimittaja Heikki Hakalakin tämän päivän lehdessä. Useimmiten tiedotusvälineissä esiintyvä luonnehdinta on se, että Mäkinen on liberaali uudistaja ja Ruokanen konservatiivi säilyttäjä.

Seuratessani lehti- ja muita mediahaastatteluja ei kumpaisestakaan kandidaatista itsestään kumpua kamppailua liberaalin ja konservatiivin välillä, vaikka näin kovasti ulkopuolelta arvioidaankin. Mielestäni kummankin jatkoon päässeen ajattelussa kuvastuu sekä uudistavia että säilyttäviä elementtejä.

Päätoimittaja Heikki Hakala tiivistää: ”Jos Ruokanen lähtee opista, Mäkinen lähtee ihmisestä. Siinä missä Ruokanen rajaa, Mäkinen avaa ja laventaa, siinä missä Ruokanen vaalii opin puhtautta, Mäkinen puolustaa ihmistä.”

Oman tulkintani mukaan Mäkinen haluaa uudistaa kirkkoa opillis-eettisesti ja olla säilyttävä kansankirkon toimintatapojen suhteen. Ruokanen taas päinvastoin: haluaa uudistaa kansankirkon toimintatapoja ja olla säilyttävä opillis-eettisten kysymysten osalta.

Mäkisen uudistuspyrkimykset näyttävät kohdistuvan kirkon moniäänisyyden ja suvaitsevaisuuden edistämiseen sekä tilan antamiselle ihmisten erilaisille tulkinnoille. Ilmeisesti osin tästä juontaa hänen myötämielisyytensä rekisteröidyn parisuhteen siunaamista kohtaan. Säilyttävää ainesta Mäkisen ajattelussa edustavat mm. hänen tulkintansa kansankirkosta, sen työmuodoista ja organisaatiosta.

Ruokanen puolestaan uudistaisi kirkon toimintatapoja. Tämä näkyy mm. hänen jumalanpalveluskäsityksessään ja kritiikissään kirkon hallintokeskeisyyttä kohtaan. Hän haluaisi kehittää kansankirkkoa maallikko- ja kansanliikkeen suuntaan. Säilyttävää Ruokasen ajattelussa edustavat hänen kirkon perinteestä nousevat teologiset tulkintansa, joiden pohjalta hän suhtautuu kielteisesti rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseen.

Heikki Hakala toteaa Esalaisessa, ettei kirkon sisällä ei pitkään aikaan ole ollut näin selkeää valintatilannetta. Totta, olen samaa mieltä. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä mihin 1224 äänioikeutettua rajansa vetävät. Valinta tulee näyttämään suuntaa missä asioissa kirkko tulevaisuudessa uudistuu ja mitä säilytetään.

 

 

Maukasta ja terveellistä

Sunnuntai 28.2.2010

Ruoka puhututtaa. Olen saanut useita yhteydenottoja kasvisruoan lisäämisen puolesta ja vastaan. Monenlaisia tuntoja on asia herättänyt. Valtaosa mielipiteistä on ollut myönteisiä, mutta huoltakin kasvipäivän suositus on aiheuttanut.

Esiin on nostettu suurimpana huolena ruoan maku tai paremminkin mauttomuus, jolloin on vaarana, että kasvipäivänä jätetään ruokailu väliin tai korvataan pikaruoalla. Toiseksi eniten on kannettu huolta ruoan terveellisyydestä. Asennevastaisuutta ilmenee myös jonkin verran, ja se onkin sitten ihan oma juttunsa.

Nykyisillä kouluruokailun määrärahoilla ravintoarvoiltaan terveellisen ruoan valmistaminen on haasteellista, mutta sen verran olen lahtelaiseen kouluruokaan perehtynyt, etten kyllä moittimaan pääse.

Terveellisyys ei katoa, jos kasvisten määrää lisätään joko kasvispäivällä tai muutoin. On kuitenkin muistettava, ettei kasvisruoka ole ruoka, josta vain kala tai liha on otettu pois, ja kenties korvattu soijalla.

Suomalainen syö kasviksia vain puolet EU:n keskiarvosta. Meidän vihannesten ja hedelmien käyttö on huomattavasti Maailman terveysjärjestön WHO:n asettamaa 400 gramman päivätavoitetta alhaisempaa.

Suomalaisten lihankulutus on sen sijaan noussut 7o-luvun alusta noin 30 kiloa henkeä kohden (vuonna 2007 76 kg lihaa). Eli jos kaksikin ateriaa viikossa vaihdetaan lihattomiksi, ei päästäisi vielä 70-luvun suomalaiselle kulutustasolle.

Olen kyselijöiden kanssa samaa mieltä, että maukasta ruoan tulee olla. Muutoinhan se jää syömättä, eikä se liene tarkoitus. Monipuolista ja terveellistä kasvisruokailua voi kuitenkin hyvin lisätä, sehän antaa mainiosti myös haastetta henkilökunnalle kehitellä maukkaita kasvisreseptejä.

Liitosneuvottelut etenevät

Perjantai 26.2.2010

Päijät-Hämeen kuntajakoselvityksessä on nyt ensimmäinen kierros, helmikuiset alkukuulemistilaisuudet, pidetty. Selvittäjä Osmo Soininvaara on kuullut niin kuntien asukkaiden ajatuksia kuin työryhmienkin näkemyksiä mahdollisesta uudesta kunnasta.

Enpä kadehdi selvittäjän postia. Kuten Soininvaara itse toteaa, hän voi vedota mukana oleviin kuntiin vain järkisyiden kautta. Meidän paikallisten vastuulle jää luonnollisesti tunnepuolen käsittely, joka näyttääkin olevan aika haasteellinen tehtävä.

Olisi toivottavaa, ettei minkään kunnan asukkaiden mielissä nousisi kohtuuttomia tunnekuohuja, vaikka jonkin verran sellaista on keskustelutilaisuuksien perusteella havaittavissa. Asiat asioina olisi aina viisainta. Faktapohjaista tietoa saadaan yhä lisää, kun selvitys valmistuu alkukesästä ja valtuustot pääsevät tekemään päätöksiä syyskuussa.

Viimeinen kuulemistilaisuus pidettiin Kärkölässä. Asiallisessa keskustelussa ilahdutti erityisesti ajatus: ”Yhdistymisen myötä kärköläläisyys nousee uuteen arvoonsa samoin kuin kävi suomalaisuuden EU:hun liittyessä. Myös silloin pelättiin, että suomalaisuus katoaa, mutta näinhän ei ole tapahtunut, vaan suomalaisuus on korostunut. Myös yhdistymisessä paikallisidentiteetti tulee vahvistumaan.”

Lahtelainen veronmaksaja voi oikeutetusti kysyä, miksi 100 000 asukkaan kaupungin tulisi olla kiinnostunut hankkeesta, varsinkin, jos naapurit suhtautuvat epäluuloisesti. Uskon kuitenkin lahtelaisten olevan valmiita vastuunkantoon koko maakunnan hyväksi, eikä itsekäs ajattelu saa enemmistöä taakseen. Eihän ole yhdenkään Päijät-Hämeen kunnan etu se, jos joku meistä voi huonosti.

Muutosta kunnallisten palveluiden ja kuntarakenteen osalta tarvitaan. Ensimmäinen kuulemiskierros osoittaa niin selkeästi, ettei tämän päivän malli palveluiden järjestämiseksi ole todellinen vaihtoehto tulevaisuuden tarpeisiin. Resurssien rajallisuus ja huoltosuhteen vinoutuminen pakottavat meidät uudistumaan ja uudistamaan palvelutuotantoamme kuntakartasta riippumatta.  

Markkinoiden vapauden kahdet kasvot

Tiistai 23.2.2010

Ensimmäisiä kokemuksia kauppojen sunnuntaiaukiolosta on jo näköpiirissä. Eduskunnan edellyttämään selontekoon lain vaikutuksista vuoden 2012 loppuun mennessä on vielä matkaa.

Olen uteliaisuuttani poikennut parina sunnuntaina seuraamassa tilannetta eri kauppakeskuksissa. Ja on todettava, ettei ihan hyvälle näytä. Riemunkiljahduksia uudistuksesta ei kuulu, eikä ostavia asiakkaita juuri näy.

Laki aukiolojen vapauttamisesta piti sisällään kauniin ajatuksen kauppiaan oikeudesta pitää halutessaan liikkeensä suljettuna sunnuntaina myös kauppakeskuksissa. Uudistamisen yhteydessä kauppakeskuksissa toimiville yrittäjille luvattiin turvata yksi vapaapäivä viikossa. Mutta miten tämä voi käytännössä toimia?

Isojen kauppakeskusten pien- ja erikoisliikkeet kokevat usein aukioloaikojen vapauttamisen omien toimintaoikeuksiensa rajoittamiseksi. Myymälä täytyy pitää auki sunnuntaina, vaikka se olisi vastoin liikkeenharjoittajan henkilökohtaista ja taloudellista etua.

Todellisuudessa vaihtoehdot jäävät vähiin. On palkattava lisää väkeä tai venytettävä yrittäjän oma työviikko seitsenpäiväiseksi. Edellinen on harvoin taloudellisesti kannattavaa, jälkimmäinen aina inhimillisesti kuluttavaa.

Nähtäväksi jää onko kuluttajien reaktioilla vaikutuksia siihen, millaisiksi aukioloajat lopulta muodostuvat? Omalla ostokäyttäytymiselläni en halua vahvistaa 24/7 suuntausta. Siksi pyrin tekemään ostokseni edelleen arkena ja vielä mieluiten sellaisessa liikkeessä, jossa tiedän arvostettavan lepopäivää.

Tuoksu vs. haju

Perjantai 19.2.2010

Mitä tehdä, jos vieressä haisee? ABC Newsin uutisten mukaan Air Canada -lentoyhtiö teki ratkaisun ja heitti haisevan miesmatkustajan koneesta pihalle.

Kahden tunnin lento, Charlottetownista Montrealiin, viivästyi hetkeksi haisevan miehen koneesta poiston vuoksi. Poiston sai aikaan toisen matkustajan valitus.

Matkustajiemme mukavuus ja turvallisuus ovat lentoyhtiön mukaan heidän ykkösprioriteetteja. Lentomatkustajan hajua kuvattiin uutisessa brutaaliksi, mitä tuo sitten tarkoittaakaan. Ilmeisesti ei kuitenkaan ollut kyseessä mieto tai miellyttävä tuoksu.

Mikä luokitellaan todella pahaksi hajuksi, mukavuutta haittaavaksi?  Voisiko samalla periaatteella vaatia ulosheittoa konsertista tai teatterista, jos viereinen mies tai nainen tuoksuu kovin voimakkaasti pistävälle hajuvedelle tai etovalle partavedelle. Näitäkin tapauksia vielä ilmenee.

Juuri tänään - juuri Sinulle

Sunnuntai 14.2.2010

Räystäät jos tippuu yllä pään...

Tiistai 9.2.2010

…voi sään lauhtuessa saada niskaan jäätä tai nilkka voi taittua liukastuessa räystään alle muodostuneisiin jääkökköihin.

Päijät-Hämeen kiinteistöliiton Raimo Kiljunen kehottaa tarkkailemaan kattoja. Toiminnanjohtaja Kiljunen heittää romukoppaan väitteen, että suomalainen rakennuskanta kestää runsaslumisen talven.

No herttanen sentään, älä nyt äly jätä. Enkä tarkoita Kiljusta vaan hänen kuulemiaan väitteitä. Mistä lähtien suomalaisilta katoilta ei muka tarvitsisi poistaa lumia? Onko arkinen perimätieto todella kadonnut muutaman vähälumisen talven myötä?

Onhan meillä rakennuskannan kestävyys aivan toista luokkaa kuin eteläisimmillä leveysasteilla, mutta eiväthän katotkaan määräänsä enempää kestä. Vaikka varsinaisia kattojen romahtamisia tapahtuu harvoin, on metrin lumikuormista muitakin haittoja kiinteistöille.

En näe mitään syytä miksei 2000-luvulla kannattaisi toimia kuten ”ennen vanhaan”. Lumikuormaa vaan lapioimaan katoilta niin eivätpähän räystäät tiputtele sisään ja ulos enää juhannuksena.

Järkeistäminen sallittua

Tiistai 2.2.2010

Sauli Niinistöä kuulee moitittavan siitä, että hän pyrkii karsimaan eduskunnan menoja. Samaa sävyä oli eilen valtuuston tiedotustilaisuudessa käydyssä keskustelussa, vaikka kohteena ei ollutkaan Niinistö.

Aiheena oli kaupungin tuottavuusohjelma tai paremminkin sen alustavat suuntaviivat. Toiveet ja kritiikinkin ymmärrän sen suhteen, että kaivataan täsmentyneempää aikataulutusta sekä lihaa luiden ylle. Pelkät hyvät periaatteet eivät riitä. Tarvitaan tietoa siitä mitä tarkkaan ottaen tehdään.

Sitä vaan ihmettelen, kuinka joku näkee tuottavuusohjelman yksioikoisesti kielteisenä palvelujen leikkausohjelmana. Kuntasektorilla on edessään rajuja muutoksia. Tarvitaan väistämättä uudenlaista tulevaisuusajattelua ja uusia toimintatapoja.

Mikäli lähes nykyinen palvelutaso halutaan säilyttää, on kaupunkia kehitettävä toimintoja tehostamalla ja luomalla uusia ratkaisuja, jotka auttavat kasvua ja turvaavat kaupungin palvelut ja kehityksen jatkossakin.

Samanaikaisesti on rakennettava kaupungin vetovoimaa kasvun ja uusien verotulojen saamiseksi.

Kaikki tämä voidaan toteuttaa suunnitelmallisesti ja hallitusti. Velvollisuutemme päättäjinä on käyttää verovaroja myös tehokkaasti ja tuottavasti, eikä vain käyttää.

 

Apua nuorisotyöttömyyteen

Tiistai 26.1.2010

Pääministeri Matti Vanhanen keksi porkkanan, mutta kenelle? Nuorille, jotka löytävät itselleen työpaikan, hän sitä tarjoilee. Mutta eihän suurin ongelma liene siinä, etteivät nuoret etsisi töitä. Kannusteet sinänsä ovat hyvä asia, mutta toisiko seteli uusia työpaikkoja - niistähän on huutava pula? 

Seteliä tärkeämpiä ovat koulutustoiminta, työpajat ja erilaiset julkiset tai puolijulkiset harjoittelupaikat. Kaikkia osapuolia palvelevampaa olisi kädenojennus yrityksille, jotka työllistävät nuoria. Olisiko siis viisaampaa harkita työnantajille joko maksujen helpotuksia tai vaikka suoraa taloudellista tukea?

Pikahäät

Sunnuntai 24.1.2010

Nyt ei ole vihille meno rahasta ja suuresta vaivannäöstä kiinni. Todellinen vaihtoehto maistraattiin menolle tai suurille kirkkohäille on siis tarjolla. Vihkimys kestää parikymmentä minuuttia ja päälle saa ilmaiset kirkkokahvit.

Nopeita ja pienimuotoisia kirkkohäitä kokeillaan Lahden evankelis-luterilaisissa seurakunnissa 19.3. Kyseisenä päivänä papit vihkivät seitsemän tunnin aikana niin monta paria kuin ehtivät. 

Kirkkohäiden järjestelyt oheisjuhlallisuuksineen ovat paisuneet vuosi vuodelta.  On erittäin ymmärrettävää, että hääjärjestelyjen kasvaneet vaatimukset ja taloudelliset vastuut voivat ahdistaa. 

Olen monen kuullut tuskailevan, ettei kykene järjestämään missään tapauksessa kalliita hääjuhlia vaikka kirkkohäitä niin kovasti haluaisikin. 

Pikahäät ovat hyvä keino rajoittaa häät pieneen lähipiiriin. Pienimuotoisissa vihkitoimituksissa on kuitenkin mukana tutut elementit tunnelmallisista kirkkohäistä. On mielenkiintoista nähdä onko tämänkaltaiselle palvelumuodolle kysyntää.

 

 

 

Kaupunginvaltuuston päätös

Tiistai 19.1.2010

Lahden kaupunginvaltuusto päätti eilen kolme ja puolitunti kestävässä kokouksessaan äänin 30-29, että torin ja sen lähialueiden asemakaavaa muutetaan. Tämä muutos mahdollistaa nyt siis myös toriparkin rakentamisen, mutta ei ole rakentamispäätös, vaikka jotkut sen haluavatkin niin tulkita.

Valitettavan useassa puheenvuorossa korostui kovin kapea-alaisesti juuri tämän hetken tilanne: Tarvitsenko itse parkkipaikkaa ja löydänkö sen tarvittaessa. Kuitenkin päätöksiä teemme usein, niin kuin tässäkin tapauksessa, pitkää aikaväliä ajatellen.

On luonnollista, että esimerkiksi ympäristökysymykset ja liikennejärjestelyt keskusteluttavat tavoitellessamme kävelypainotteisempaa keskustaa. Yksityisautoilun vähentymiseen ja julkisen liikenteen kehittymiseen on syytä panostaa. Pakkokeinoja pidän kuitenkin aina huonoina vaihtoehtoina. Valinnan vapaus tulee kuntalaisella olla.

Hankaloittamalla kohtuuttomasti yksityisautoilun mahdollisuuksia en usko jalankulun ja pyöräilyn suosion kasvavan. Erilaisiin tilanteisiin tarvitsemme erilaisia liikkumismuotoja ja –välineitä, ja parkkivaihtoehdoista suosin huomattavasti mieluummin henkilöautoille maanalais- kuin kadunvarsipysäköintiä.

Viime vuonna kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupungin strategian, johon liittyy visio tulevaisuudesta. Visio on tahtotila, jota kohti haluamme kaupunkiamme kehittää: ”Lahti on houkutteleva ja elinvoimainen ympäristökaupunki”. Olemme strategiassamme sitoutuneet mm. kasvihuonekaasupäästöjen puolittamiseen vuoden 1990 tasolta vuoteen 2025 mennessä.

Meidän on tärkeää huolehtia siitä, että yhdyskuntarakenteemme on kestävän kehityksen mukainen. Meillä tulee olla erinomainen julkisen liikenteen järjestelmä hyvine lipputukimuotoineen ja toimiva kevyenliikenteen reitistö, mutta myös yksityisautoilun mahdollisuus tulee säilyä.

Ajattelen, että tekemämme päätös ei ole ristiriidassa strategiamme kanssa. Mielestäni nyt hyväksytty asemakaava ei tue sellaista elinvoimaisuuden kasvua ja kehitystä, mikä jättää huomiotta kestävän kehityksen sitoumukset. Onhan täysin mahdollista, että 10-20 vuoden kuluttua maan alla oleva parkkihalli onkin sähköautojen lataus- ja parkkipaikka, ilman hiilidioksidipäästöjä ja muita ekologisesti merkittäviä rasitteita.

Elinvoimainen ja toiminnallinen kaupunkikeskusta on elintärkeä. Vetovoima ei kasva betonoimalla nykytila. Koska keskustan kiinteistöjen mahdollisen täydennysrakentamisen, yrityselämän ja kaupan turvaamiseksi tarvitaan tulevaisuudessa lisää pysäköintitilaa ja velvoitepysäköintipaikkoja, kaupungilla on nyt tehdyn päätöksen mukaan laajemmat mahdollisuudet lähteä niitä osoittamaan.

Mikäli parkkitarve tulevaisuudessa on vieläkin suurempi kuin nyt osaamme arvioida, on hyvä, että aiemmin hyväksytty Ranta-Kartanon asemakaavamuutos mahdollistaa myös pysäköintilaitoksen rakentamisen alueelleen.

Ja mikä tärkeintä: rakennetaan tulevaisuudessa pysäköintilaitoksia sitten mihin ja kuinka paljon tahansa tapahtuu rakentaminen ensisijaisesti tarvitsijoiden kustannuksella, ei kaupungin verorahoin.

 

 

Pää kylmänä - sydän lämpimänä

Tiistai 12.1.2010

Usein sanotaan, ettei malttiaan saa menettää ja pitää yrittää toimia järkevästi. Kuitenkin katastrofin uhatessa toiset säilyttävät malttinsa, toiset menettävät sen. Yllättävissä tilanteissa jotkut saattavat pyörtyä, kiljua tai jähmettyä paikoilleen. Mikä siis neuvoksi?

Kiinnostuin aiheesta niin paljon, että ryhdyin tonkimaan asiaa, jotta hahmottaisi paremmin, mitkä kaikki seikat käyttäytymiseemme ja reagointitapoihimme vaikuttavatkaan. Tosin aiheen ollessa näin laaja, joudun tyytymään pintaraaputukseen.

Riippumatta siitä, miten ihminen tilanteiseen lopulta reagoi, aivoissa käynnistyy kaikilla samanlainen tapahtumasarja: visuaalista eli näköaistiin perustuvaa tietoa syöksyy ensin talamukseen, isoissa-aivoissa olevaan parilliseen harmaan aineen muodostumaan. Se ohjaa tiedon edelleen eteenpäin.

Traumaperäisen stressireaktion hoitoon erikoistuneen psykiatrian professori Diane McIntoshin mukaan vain viitisen prosenttia menee mantelitumakkeeseen, joka on aivojen alkukantaisin osa. Jos toimii vain mantelitumakkeen ohjaamana, ei ajattele mitään ja yrittää vain paeta. Matelijoiden ja muiden aivoiltaan heikosti kehittyneiden eläintenhän täytyy tulla toimeen pelkällä mantelitumakkeella.

Ihmisen onneksi 95 prosenttia tiedos­ta on tarkoitettu muille aivojen alueille: hippokampukseen ja aivokuoreen, joissa muodostuu vaihtoehtoisia toimintatapoja silmittömän pakokauhun tilalle.

Hippokampus eli aivoturso tallentaa siis muistomme, oppimamme asiat ja kokemuksen, eli säilyttää elämämme ”kotivideoita”. Aivokuori puolestaan suunnittelee tilanteeseen sopivan toimintatavan, ja nämä kaksi yhdessä hoitavat tehtävänsä.

Entä sitten ”taistele tai pakene” –reaktio. Tutkimusten mukaan tämänkaltainen tapahtumaketju ei rajoitu vain aivoihin vaan vaikuttaa koko ruumiiseen. Sympaattisen hermoston toiminta kiihtyy ja erilaisten viestiaineiden kuten katekoliamiinien tuotanto alkaa, minkä seurauksena verenpaine nousee ja lihaksiin erittyy sokeria, josta ne saavat voimaa.

Tämä reaktio selittää sen, että esimerkiksi äiti saattaa pystyä nostamaan auton puristuksiin jääneen lapsensa päältä. Tila ei kuitenkaan ole pysyvä. Hyvin nopeasti hypotalamus-aivolisäkeakseli alkaa erittää hydrokortisonia, joka palauttaa elimistön tasapainoon.

Pakokauhu on myös mielenkiintoinen ilmiö. Se voi levitä kulovalkean tavoin. Jos ihminen joutuu esimerkiksi työskentelemään vakavan epidemian ympäröimänä tai sairastaa itse, joutuuko hän jatkuvasti taistelemaan paniikkireaktiota vastaan ja vaikuttaako se järkevään ajatteluun?

Entä voiko pitkäaikainen masennus tai ahdistuneisuus, jota tuntuu nykyään olevan enenevässä määrin, myös vahingoittaa ihmisen kykyä selvitä uusista stressitekijöistä? Professori Diane McIntosh väittää, että masennus saattaa jopa kutistaa hippokampusta, jolloin mantelitumake saa liikaa valtaa.

Voi pojat, miten monisyisistä osasista fyysinen, psyykkinen ja henkinen ihminen rakentuukaan. Perustietämyksen nojalla pystyy siis rauhallisesti arvioimaan todelliset riskit ja välttämään paniikkiin joutumisen, mikäli uskomme stressireaktioiden hoitoon erikoistuneen psykiatrian tutkimustuloksia.

Vaikka, toisin sanoen koulutus ja suunnittelu estävät matelijanaivoja ohjaamasta käyttäytymistämme, luotan edelleen jatkossa myös käsien ristimiseen. Ihminen ei kuitenkaan tiedä eikä hallitse kaikkea tietoaan täydellisesti. Uskon, että johdatuksellakin on tärkeä osansa rationaalisuuden viidakossa.

 

 

Mikä sietämätön keveys

Maanantai 4.1.2010

Joulunpyhät alkavat olla lopuillaan. Arki koittaa kuitenkin kuin varoen, tunnustellen. Viime viikko ja kuluvakin ovat vielä osittain työn ja loman sopivaa sekoitusta. Leppoisa siirtyminen kiihkeään työrytmiin on mukavaa. Aina se ei ole mahdollista, mutta nyt on.

Joulunpyhien ihana joutilaisuus mahdollisti tarttumisen vanhoihin intohimoihin. Sukkapuikot kalkattivat ja silmät sikkaralla nenä oli kiinni kirjassa. Oli vihdoinkin aikaa vaan olla tai olla olematta. Ruokapöydästä sohvalla, sohvalta saunaan, saunasta kahville, ja taas lukemaan. Ihanaa.

Uusi vuosi tuo aina jotain uutta tullessaan. Ensi viikosta alkaen olemme sitten puolisoni kanssa virallisesti kuin kaksi vanhaa varista. Viimeinen lapsi lentää pesästä, kun kuopuksen muuttoauto starttaa lauantaina.  Näinkö pian ne lapsuusvuodet menivätkään? Siinä sitä sitten on ihmettelemistä.