Järjetöntä venkoilua

Tiistai 24.11.2009

Aika harvoin viitsin uhrata energiaani toisten puolueiden julkiseen arviointiin tai moittimiseen, mutta nyt tekee mieli. Aiheen antaa kokoomuspoikain venkoilu Urheiluhalliyhdistyksen vuosikokouksessa henkilövalintojen osalta tai paremminkin valintojen menettelytavat.

Lahden Urheiluhalliyhdistyksen vuosikokous ei nimennyt halliyhdistykseen kaupungin nimeämää asianajaja Jorma Ratiaa vaan äänestytti tilalle lääkäri Osmo Hynnisen. Itse henkilöihin en halua ottaa kantaa, mutta toimintatapaan kylläkin.

En kerta kaikkiaan halua ymmärtää tällaista peliä. Molemmat ovat kokoomuksen miehiä. Eikö kykypuolue kykene järjestäytymään sisäisesti vai missä mättää? Miksi ei siis tuotu kaupunginhallitukseen sellaisia nimiä jo kättelyssä, jotka voidaan yhteisesti hyväksyä?

Minulle ei riitä selitys, että yhdistyksen vuosikokouksessa voi nousta muitakin nimiä esiin kuin pohjaesityksessä mainitaan. Urheiluhalliyhdistys ei ole mikä tahansa yhdistys. Sen hallinto koostuu usean eri urheiluseuran jäsenistä ja kaupungin valitsemista edustajista. Mielestäni kaikkien osapuolten on kyettävä luottamukselliseen ja avoimeen yhteistyöhön.

On todella harmittavaa, että tilanteessa, jossa kaupunginvaltuusto on juuri hyväksynyt kaupungin tarkennetut omistajapoliittiset linjaukset, sorrutaan moiseen. Ja myös nyt, kun poliittinen uskottavuus on muutoinkin kuntalaisten silmissä heikoimmillaan.

Kaikkien puolueiden ja päätöksentekijöiden tulisikin erityisesti paneutua luottamuksen rakentamiseen, eikä politiikan epäluotettavuuden vahvistamiseen.

Moinen toiminta ei ylikävelyllään pelkästään aliarvio kaupunginvaltuustoa ja -hallitusta, vaan osoittaa julkisesti omien rivien olevan kokoomuksessa pahasti sekaisin. Puolueista voimakkaimmin ehkä juuri kokoomuksen suulla on vaadittu vahvempia omistajapoliittisia otteita.

Missä on kokoomuksen poliittinen vastuu ja oma sisäinen johtajuus? Onko vaarassa uusiutua kymmenisen vuotta piilossa ollut tilanne? Luonnollisesti jokaisella ryhmittymällä on aika ajoin sisäisiä jännitteitä ja vääntöjäkin, mutta tämän kaltaisella julkisella toiminnalla on syynsä ja seurauksensa.

Selviytyäksemme tulevien vuosien kuntahaasteista, tarvitsemme vahvaa ja luottamuksellista yhteistyötä yli puoluerajojen. Henkilökohtaisesti en toivo millekään puolueelle sisäisiä kahtiajakoja. Tehtyä ei saa koskaan tekemättömäksi ja virhearviointeja tapahtuu, mutta avoimuuteen ja rehtiyteen kannattaa vahvemmin nojata.

Avainsanat: politiikka, päätöksenteko, uskottavuus

Kenet seuraavaksi tuomitaan

Maanantai 28.9.2009

Huomaan pohtivani vaalirahoituskysymyksiä lähes vastentahtoisesti. On harmillista ja turhauttavaa. Poliittinen järjestelmä ja sen toimijat ovat saaneet ansaitusti kritiikkiä. Media on käyttänyt myös valtaansa äärimmäisen tehokkaasti. Kohua on kasvatettu jo yli äyräidenkin.

Ottamatta nyt kantaa vaalirahaskandaalin yksityiskohtiin, joita media revittelee yllin kyllin, koen, että joku tolkku tulisi olla tässäkin asiassa. En löydä riittäviä perusteita nykyisille vaatimuksille: uudet vaalit, hallituksen hajottaminen, yksityisten henkilöiden tukikielto yms.

On selvää, että moraalista ryhtiliikettä tarvitaan. Mutta, mitä uudet vaalit lopulta ratkaisisivat? Voiko yhden tai kahden yksittäisen henkilön julkinen mestaus toimia koko poliittisen uskottavuuden parannuskeinona? Rohkenen epäillä.

Hallintoneuvos Lauri Tarastin työryhmä valmistelee vaalirahalain uudistusta. Tehköön työnsä hyvin. On selvää, että jatkossa tarvitaan selkeämpiä, yhteisesti sovittuja pelisääntöjä sekä niiden rehellistä noudattamista. Ei pidä unohtaa, että suomalaiset ovat tunnetusti rehtiä kansaa ja mittauksissa edelleen maailman kärkiluokkaa korruption vähäisyydessä.

Katson, että kohtuus kaikessa – moittimisessakin. Henkilökohtaisesti en kannata tuomioistuimen kuolemanrangaistuksia, enkä tämänkaltaisissakaan asioissa halua ryhtyä nokkimaan ketään verenmaku suussa. Liian usein osoittaa kolme sormea itseen päin samalla kun yksi sormi toiseen.

Toivon maan hallitukselta - ja erityisesti eduskunnalta - viisautta asian käsittelyssä. Viisautta, joka keskittyy oleellisimpaan - poliittisen ristiinnaulitsemisen sijaan. Onko hallitus siis ihan oikeasti menettänyt toimintakykynsä vaalirahajupakan myötä vai ei?

Jos ei, niin pulinat pois, hihat ylös ja perustyön kimppuun: etsimään keinoja, miten tätä maata rakennetaan vaikeiden olosuhteiden vallitessa kansamme parhaaksi.

Avainsanat: vaalirahoitus, hallitus, uskottavuus

Blogikirjoituksia

Uutisia

Satunnainen kuva

Järjetöntä venkoilua

Kenet seuraavaksi tuomitaan