Mikä sietämätön keveys

Maanantai 4.1.2010

Joulunpyhät alkavat olla lopuillaan. Arki koittaa kuitenkin kuin varoen, tunnustellen. Viime viikko ja kuluvakin ovat vielä osittain työn ja loman sopivaa sekoitusta. Leppoisa siirtyminen kiihkeään työrytmiin on mukavaa. Aina se ei ole mahdollista, mutta nyt on.

Joulunpyhien ihana joutilaisuus mahdollisti tarttumisen vanhoihin intohimoihin. Sukkapuikot kalkattivat ja silmät sikkaralla nenä oli kiinni kirjassa. Oli vihdoinkin aikaa vaan olla tai olla olematta. Ruokapöydästä sohvalla, sohvalta saunaan, saunasta kahville, ja taas lukemaan. Ihanaa.

Uusi vuosi tuo aina jotain uutta tullessaan. Ensi viikosta alkaen olemme sitten puolisoni kanssa virallisesti kuin kaksi vanhaa varista. Viimeinen lapsi lentää pesästä, kun kuopuksen muuttoauto starttaa lauantaina.  Näinkö pian ne lapsuusvuodet menivätkään? Siinä sitä sitten on ihmettelemistä.  

Vanhanen, Vanhanen, vanha - uusi

Keskiviikko 30.12.2009

 

Pääministeri näyttää nauttivan ”pommien paukutteluista”. Viime vuosi päättyi hänen moittiessaan kansalaisia ymmärtämättömiksi. Hän ei hyväksynyt YLE:n Uutisten mielipidetutkimuksen silloista tulosta, jonka mukaan joka toinen suomalainen piti hallituksen talouspolitiikkaa epäselvänä.

Nyt vuosi vaihtuu taas hänen ilmoituksensa ympärillä: ”En jatka Keskusta puolueen puheenjohtajana enkä pääministerinä kesäkuun jälkeen”. Nähtäväksi jää ovatko hänen tähänastiset huippuvuotensa olleet todellisen taitavan laskelmoinnin tulosta vai jotain muuta, ja mihin tuo kaikki lopulta johtaa.

Sekalaisesta vuodesta jäi päällimmäiseksi mieleen maailmaa ravisteleva talouskriisi sekä epäluottamuksen voimakas kasvu politiikkaan ja yhteisten asioiden hoitajia kohtaan. Epäluottamusta vahvistivat monet julkiset keimurtelut: naisseikkailut tekstiviesteineen ja kirjamuistelmineen sekä vaalirahoitussotkut.

Perhepiirissä vuosi oli huomattavasti tasaisempi. Jännitystä toi nuorison elämänmuutosten seurailu; esikoisen muutto pääkaupunkiseudulla työn perässä, kuopuksen Suomeen paluu ja uuden muuton valmistelut, mutta tällä kertaa maan rajojen sisäpuolella.

Maailman meno jatkuu. Avaan uuden vuosikalenterin, jossa on jo aikamoinen määrä sovittuja merkintöjä. Tyhjäksi on syytä jättää muutamia päiviä aivan tietoisesti. Uteliaalla elämänasenteella haluan nähdä, mitä kaikkea vuosi 2010 tuokaan tullessaan. Terveyttä toivon, ja matkaan lähden Heli Laaksonen runon ajatuksin: 

”Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.”

 

Ammattiavun tarve kasvaa

Perjantai 11.9.2009

Ammattiapua kaipaa turkulaisen ylilääkäri Ilpo Lahden mukaan joka viides opiskelija. Tämä tarkoittaa sitä, että ahdistuneisuus ja masentuneisuus vievät elämästä niin suuren osan, että ne nakertavat myös opiskelumahdollisuuksia.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja muuttuneet monimutkaisemmiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Elämän meno ja koko yhteiskunta on muuttunut niin kiireiseksi ja vaativaksi.

Elämä voi kriisiytyä jo nuorena, koska aikuisuuden taitekohtaan osuvat niin monet elämän murroskohdat. Kotoa muuttaminen ja seurustelu voivat hämmentää sekä ympäriltä tulevat suorituspaineet. Ongelmia voivat aiheuttaa myös jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa, masennus tai ahdistuneisuus.

On kuitenkin hyvä asia, ettei psyykkisistä ongelmista kärsiminen leimaa enää samoin kuin ennen ja ongelmiin osataan myös etsiä apua aikaisempaa aktiivisemmin. Silti liian moni opiskelija jää yksin ongelmiensa kanssa, eikä hae tai saa apua.

Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie, kysellään vanhassa tutussa laulussa. Yhteiskunnan hektisyydestä huolimatta taitaa nuori ihminen tarvita yhä aikaa itsensä etsimiseen sekä hyviä ihmissuhteita, jotka auttavat elämän kriisivaiheiden yli.

Vauva ei valita

Sunnuntai 29.3.2009

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan vauvojen kaltionkohtelu tunnistetaan edelleen heikosti. Suurin osa tapauksista jää perheen kodin seinien sisäpuolelle. Fyysisen väkivallan vuoksi sairaaloissa hoidetut lapset ovat vain jäävuoren huippu koko ongelmasta.

Uutista lukiessani muistelin elämäni ensimmäisiä työvuosia lastenhoitajana pikkulastenkodissa, jossa lasten iät vaihtelivat nollasta kolmeen. Nuorimmat, adoptioon luovutetut, tulivat meille suoraan sairaalan synnytysosastolta kolmen-neljän päivän ikäisinä. Toiset taas tulivat usein kovinkin vaikeiden perhetilanteiden vuoksi. Poikkeus ei myöskään ollut virkavallan yöllinen vierailu, jolloin vanhemmat oli poimittu omaan säilöön ja vauva tarvitsi hoivaa ja turvaa.

Sitä ei varmaan riittävän hyvin ymmärretä, että vauvana koettu huono ja puutteellinen hoito jättävät pitkät varjot lapsen tulevaan elämään. Jos kaltoinkohdeltu vauva ei saa apua ajoissa, hänestä voi kasvaa aikuinen, joka aikanaan laiminlyö herkästi myös omien lastensa hoidon.

Perheissä on usein monenlaisia ongelmia. Niitä voi olla joko sen hetkisessä elämäntilanteessa tai käyttäytymisen juuret voivat löytyä vanhempien omasta lapsuudesta. Koska perheet hakevat harvoin apua itse, on ammattilaisten vastuu tässä asiassa merkittävä. Neuvoloissa tulisikin havainnoida vanhempien jaksamisen lisäksi sitä, miltä vauva näyttää. Huonoa kohtelua saava lapsi ei pysty valittamaan hoidostaan, mutta hän oireilee siitä monella eri tavalla.

Vauvojen kaltoinkohtelu tulee esille hyvin arkisissa tilanteissa. Lapsen perustarpeista ei huolehdita, pukeutumis- ja riisuuntumistilanteissa väsynyt äiti tai isä voi huutaa ja kiroilla lapselle tai kohdella lasta kovakouraisesti. Lapsen ruokailutilanteet ovat myös vaikeita. Lasta voidaan pakkosyöttää tai hänelle voidaan antaa liian kylmää tai kuumaa tai muuten sopimatonta ruokaa. Kaltoinkohdeltu lapsi voi olla myös aliravittu.

On tärkeää tiedostaa se, että vauvakin voi elää hyvin rankoissa ja vaativissa elämäntilanteissa, ja siihen pitää puuttua. On myös ymmärrettävä se, etteivät vanhemmat laiminlyö lapsiaan pahuuttaan tai ilkeyttään. Monet vanhemmat saattavat olla itse traumatisoituneita tai vain yksinkertaisesti niin väsyneitä, etteivät jaksa toimia oikein aikuisen roolissaan.

Meistä kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos epäilee, ettei vauva tai perhe voi hyvin. Mitä nopeammin perhe ja vauva saavat apua, sitä paremmat mahdollisuudet vauvalla on turvalliseen elämään. Lohdullista on se, että hoitoa saaneella vauvalla on aina paremmat mahdollisuudet hyvään elämään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Torttuja ja vauvoja

Torstai 5.2.2009

Hyvää Runebergin päivää lukijani. Tänään syödään torttuja ja iloitaan lapsista.

Ruotsinkielisen runoilijan, kirjailijan ja toimittajan tuotantoa kuvaillaan hyvin isänmaalliseksi. Runebergia pidetään Eino Leinon lisäksi Suomen kansallisrunoilijana. Runeberg vaikutti tuotantonsa kautta myös Ruotsin kirjallisuuteen, koska hän kirjoitti kaikki teoksensa ruotsiksi. 

Johan Ludvig Runeberg  (5.2.1804 Pietarsaari – 6.5.1877 Porvoo) itse oli esikoinen, ja hänellä oli kolme siskoa. Mentyään naimisiin Fredrika Tengströmin kanssa tammikuussa 1831, he saivat kaikkiaan kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli pienenä.

Makea torttu poskessa iloitsen tänään lapsista. En ensisijaisesti omistani, jotka ovat jo aikuisikään ehtineitä ihania nuoria, vaan pikkuväestä. Valtuustoryhmämme jäsenten perheissä on mukava vauvabuumi meneillään. Naanan ja Teron perheenlisäykset ovat jo syntyneet, Jamin ja Jösön perheissä odotellaan viimeisillään. Aivan upea juttu. Iloa, voimia ja siunausta heille kaikille.

Muistelen usein ensimmäistä työpaikkaani silloisessa Launeen Pikkulastenkodissa, jossa 0-3 vuotiaat lapset oli jaettu kolmeen osastoon: vauvalaan, keskolaan ja leikki-ikäisten ns. isoon päähän. Erityisesti yövuorot vauvojen (joita saattoi parhaimmillaan olla kymmenenkin) syöttöineen ja kävelemään opettelevat vaahtosammuttimen kokoiset ”isojen osastolla” ovat jääneet lähtemättömästi mieliini.

Työ oli vaativaa nuorelle vastavalmistuneelle lastenhoitajalle, jolla ei tuolloin vielä ollut käytännön kokemusta omista lapsista. Ajan kanssa sain sitten työni kautta valtavasti oppia myös omien lastenikin hoitoon ja kasvatukseen.

Naanan esikoinen
Aarne VERNERI Marttila

 

 

Elämänilo kateissa

Maanantai 21.7.2008

Miten ihmeessä meidän nykynuorten sukupolvi selviää tulevaisuudesta. Suurin osa voi hyvin, mutta liian usein saamme viestiä monella tapaa huonosti voivista nuorista.

Nuorisoon kohdistuva sairaalloinen väkivalta tuntuu lisääntyvän, ja johtavan usein kuolemaan asti. Monesti nuoret käyttävät silmitöntä väkivaltaa täysin satunnaisesti valittua uhria kohtaan, käsittämättömällä raakuudella. Näin on käynyt viime aikojen tapahtumissa mm. Jokelassa, Kotkassa, Rovaniemellä, Kouvolassa kun nyt viimeksi Keravalla.

Maassamme kaivataan kiireesti toimenpiteitä, jotka vaikuttavat lastemme ja nuortemme hyvinvointiin. On kyettävä huomioimaan hyvinvointiin, elämäniloon ja elämänhallintaan vaikuttavat tekijät ennakoiden pahoinvoinnin synty. Ei voida kuvitella, että pelkästään lisäämällä rajoitteita ja valvontaa asiat korjaantuvat.

Perheitä on tuettava kasvatustehtävässään nykyistä huomattavasti paremmin. Perheen sisällä sitä lapsi- ja nuori kasvaa täyteen mittaansa, rakastamaan itseään ja läheisiään vastuullisesti sekä luottamaan siihen, että elämä kantaa. 

Nykyinen vallalla oleva hyvin- ja pahoinvoinnin kahtiajako suorastaan ruokkii välinpitämättömyyttä ja epätoivoa tulevaisuudesta. Mielestäni pahoinvoinnin laajuus ja syvyys on jo sitä luokkaa, ettei tästä kunnialla selvitä ilman aitoa yhteisvastuullisuuden heräämistä.

  

Juhlapäivä

Sunnuntai 13.7.2008

Olipa hyvä päivä. Lämmin aurinko suosi isäni 80-vuotisjuhlaa, jota saimme viettää ulkona, pihajuhlien merkeissä. Onnittelijoista isää ilahdutti erityisesti serkkuni Leon vierailu vaimonsa kanssa. Myös tyttäremme Heidin tulo Suomeen syntymäpäiväksi oli papalle tärkeää. Iloa tuotti myös karjalaista sukuperää olevan seurakunnan tervehdystä tuoneen papin tapaaminen. Muistot ja keskustelu kulki vuoroin Sortavalan, Jyväskylän, Vehniän ja Tikkakosken maisemissa. Tuntui kuin dementia, Altzheimer - kaikki kivut ja säryt olisivat väistyneet hetkeksi.

Kesäloma lähestyy

Maanantai 30.6.2008

 

Tänään on kevätkauden viimeinen kaupunginhallituksen kokous ja tiistaina poikkean puoluetoimistolla Helsingissä. Ja sitten! Keskiviikosta aloitan lomani, johon ei kuulu juurikaan politiikkaa.

Vaikka lehdet ovat pullollaan mielenkiintoisia asioita myös heinäkuussa, minä yritän pidättäytyä niiden aktiivisesta seurannasta ja kommentoinnista. Pyrin viettämään aikaa perheeni kanssa niin paljon kuin mahdollista ja nauttimaan ulkoilmasta - sataa tai paistaa.

Intohimoni on myös seurata siilien puuhia - niitä vierailee kotipihallamme päivittäin muutama veijari. Saas nähdä milloin pääsevät siilinpoikaset ensi kertaa pesästä ruokailemaan emon kanssa samalle ruokakupille. 

Heinäkuun ajan blogiviestini kirjoitusvälit siis harvenevat ja sisällöllinen pääpaino saattaa hyvinkin liittyä enemmän siilien pesintäpuuhiin kuin muihin aiheisiin.

Synnytykset ovat vaikeutuneet

Perjantai 30.5.2008

Illan uutisissa kerrottiin synnytyksissä sattuvan aiempaa enemmän vaaratilanteita. Syynä on äitien kohonnut ikä. Yleisimmät iän mukanaan tuomat riskit äideille ovat ylipaino ja diabetes.

Suomalaisten synnyttäjien keski-ikä on noussut tasaisesti 1970-luvulta lähtien. Nyt se on 30 vuotta. Helsingin Naistenklinikalla syntyy vuosittain yli 5 000 vauvaa, mikä on lähes kymmenesosa kaikista Suomen vauvoista. Henkilökunnan mukaan synnytykset ovat vuosien varrella vaikeutuneet, sillä äidit ovat entistä vanhempia, ylipainoisempia ja sairaampia. Riskit alkavat nousta selkeästi 35-40 ikävuoden jälkeen.

Iän mukanaan tuomat sairaudet heijastuvat suoraan synnytysten kulkuun. Terveydeltään heikot äidit päätyvät muita herkemmin esimerkiksi keisarileikkaukseen. Keisarileikkauksessa taas voi tulla vaikeita verenvuotoja joiden hoitaminen ei ole itsestään selvää. Saattaa tulla haavainfektio ja pahimmillaan veritulppa jalkaan. Synnytyksissä ajaudutaan siis yhä useammin tilanteisiin, joissa äidin henki on vaarassa, ja synnyttäjiä joudutaan jopa elvyttämään verenhukan takia. Riskisynnyttäjät suhtautuvat vaihtelevasti lääkärin varoituksiin tulevasta. Lienee luonnollista, että jotkut huolestuvat ja toiset vihastuvat. Huonosti sujunut synnytys voi pahimmillaan vaikuttaa myös vauvan terveyteen.

Terveydellisistä näkökulmista asia on hyvin ymmärrettävää ja olisikin toivottavaa, että yhä useampi nainen voisi synnyttää ja tulla äidiksi mahdollisimman riskittömänä aikana. Aina elämä ei vain kulje suunnitelmien mukaan vaikka niin toivoisikin. Tiedän sen henkilökohtaisesti, koska olin itsekin jo 30-vuotis ensisynnyttäjä. Mielestäni perheen perustamista ei kuitenkaan kannata tieten tahtoen siirtää keski-ikään, jos se suinkin on aiemmin mahdollista.

 

Koko perheen iloa ja riemua

Torstai 21.2.2008

Onpa hienoa, että hiihtolomalaisten iloksi on Launeen Keskuspuistoon (perhepuistoon) tehty 6 metriä korkea lumivuori, johon on muotoiltu liukumäki vastapenkkoineen sekä portaat ylös kiipeämistä helpottamaan.

Mäki on kuulemma koelaskettu ja luistaa hyvin. Se pidetään liukurikunnossa ainakin lomaviikon ja säiden salliessa pidempäänkin. Lopullisesti lumet siirretään pois viikolla 12, sillä pääsiäiseksi kaupunkiin saapuu tivoli. 

Samainen perhepuisto oli, kesät talvet, kovassa kurssissa omien lasten ollessa pieniä. Koko perheen puuhapaikka tarjoaa elämyksiä niin ulkona kuin sisälläkin. Puistossa on liukumäkiä, kiipeilytelineitä, liikennekaupunki, harrastemökit ja linnoitus. 

Omasta lapsuudestani muistan talvisin Radiomäen rinteeseen rakennetun jäämäen vauhdin hurman ja kesäisin istuttiin haltioituneena kuuntelemassa soittolavalla esitettävää elävää musiikkia.

Ajat ja tavat muuttuvat, soittolavakin on purettu jo aikoja sitten. Toivottavasti perheiden yhteinen aika ja yhdessä koetut ilot säilyttävät asemansa.