Apua, ahdistaa

Torstai 13.5.2010

Mikä vie nuoren työkyvyn? Tuohon kun osaisi vastata, ongelmaa ei juuri olisikaan. Tilanne on huolestuttava. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jää yhä enemmän nuoria aikuisia. Sairauden jälkeen pitäisi pystyä palaamaan työhön, mutta nykyisin niin ei käy.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain noin 700 alle 35-vuotiasta. Muut mielenterveyden häiriöt vievät työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi noin 2000 alle 35-vuotiasta. Kun näihin lukuihin lisätään kaikki muut alle 35-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvät, Suomi saa uusia nuoria työelämään kykenemättömiä eläkeläisiä yli 3600 vuodessa.

Tuntuu niin turhalta, että meillä on nuoria masennuseläkeläisiä. Masennukseen sairastuneista valtaosa toipuu, joten nuorista paljon suuremman osan pitäisi pystyä palaamaan normaaliin elämänrytmiin. Kuitenkin käy niin, että osa mielenterveysongelmista kärsivistä ei pääse missään vaiheessa työelämään.

Mitä vaikutusta on nykyisellä tavalla elää ja tehdä työtä? Sosiaalisen suoriutumisen ja jatkuvan oppimisen vaatimukset kasvavat niin voimakkaasti, että pelkästään työtä tekemällä ei selviä. Olen niin monen nuoren kuullut sanovan, ettei ”saa oikein mistään kiinni”. Kannetaan huolta jatkuvuudesta tai paremminkin sen puutteesta. Työ ja muukin elämä on pätkittäistä ja epävarmaa.

Lisäksi avun saanti kestää usein pitkään – työelämään osallistuminen ei edisty hoitojonossa. Voiko myös käydä niin, että kuntoutukseen päässyt nuori päätyy parin vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Mitkä ovat todellisuudessa työelämän mahdollisuudet ottaa vastaan vajaatyökykyisiä nuoria, joilla on tai on ollut mielenterveyden häiriöitä?

Työterveyslaitoksen mukaan suunnitelmissa on käynnistää hanke ilmiön taustojen selvittämiseksi. Onkin todella tärkeää tarttua asiaan ja tutkia, miksi masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten määrä on kasvanut, vaikka mielenterveysongelmat sinänsä eivät näytä lisääntyneen.

Apua nuorisotyöttömyyteen

Tiistai 26.1.2010

Pääministeri Matti Vanhanen keksi porkkanan, mutta kenelle? Nuorille, jotka löytävät itselleen työpaikan, hän sitä tarjoilee. Mutta eihän suurin ongelma liene siinä, etteivät nuoret etsisi töitä. Kannusteet sinänsä ovat hyvä asia, mutta toisiko seteli uusia työpaikkoja - niistähän on huutava pula? 

Seteliä tärkeämpiä ovat koulutustoiminta, työpajat ja erilaiset julkiset tai puolijulkiset harjoittelupaikat. Kaikkia osapuolia palvelevampaa olisi kädenojennus yrityksille, jotka työllistävät nuoria. Olisiko siis viisaampaa harkita työnantajille joko maksujen helpotuksia tai vaikka suoraa taloudellista tukea?

Ammattiavun tarve kasvaa

Perjantai 11.9.2009

Ammattiapua kaipaa turkulaisen ylilääkäri Ilpo Lahden mukaan joka viides opiskelija. Tämä tarkoittaa sitä, että ahdistuneisuus ja masentuneisuus vievät elämästä niin suuren osan, että ne nakertavat myös opiskelumahdollisuuksia.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja muuttuneet monimutkaisemmiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Elämän meno ja koko yhteiskunta on muuttunut niin kiireiseksi ja vaativaksi.

Elämä voi kriisiytyä jo nuorena, koska aikuisuuden taitekohtaan osuvat niin monet elämän murroskohdat. Kotoa muuttaminen ja seurustelu voivat hämmentää sekä ympäriltä tulevat suorituspaineet. Ongelmia voivat aiheuttaa myös jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa, masennus tai ahdistuneisuus.

On kuitenkin hyvä asia, ettei psyykkisistä ongelmista kärsiminen leimaa enää samoin kuin ennen ja ongelmiin osataan myös etsiä apua aikaisempaa aktiivisemmin. Silti liian moni opiskelija jää yksin ongelmiensa kanssa, eikä hae tai saa apua.

Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie, kysellään vanhassa tutussa laulussa. Yhteiskunnan hektisyydestä huolimatta taitaa nuori ihminen tarvita yhä aikaa itsensä etsimiseen sekä hyviä ihmissuhteita, jotka auttavat elämän kriisivaiheiden yli.

"Kuuleeko Eurooppa?"

Torstai 9.4.2009

Viime europarlamenttivaaleissa nuorten 18-24-vuotiaiden äänestysaktiivisuus oli alhainen, noin 40 prosenttia.

"Kuuleeko Eurooppa?" tarjoaa nuorille foorumin itsensä ilmaisemiseen, ja he voivat kertoa Euroopan unionille keitä he ovat ja ilmaista Brysselille huolenaiheitaan, haaveitaan, valituksenaiheitaan ja ihanteitaan.

Kampanjan kohokohta on 30. huhtikuuta, jolloin nuoret kokoontuvat Berliiniin, Milanoon, Prahaan ja muihin kaupunkeihin huutamaan "Kuuleeko Eurooppa?".  Nuoria kannustetaan saamaan äänensä kuuluville politiikassa osallistumalla europarlamenttivaaleihin kesäkuussa.

Koko kampanjan aikana nuorilla on mahdollisuus esittää toiveitaan, tarpeitaan ja ideoitaan myös kampanjan verkkosivustolla osoitteessa http://www.caneuhearme.eu/eu/.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Keskiviikko 11.3.2009

Viime päivien uutisoinnit keskittyvät väkevästi talouslaman vaikutusten arviointiin, mutta vuoroin myös kerrotaan myönteisistä ja kannustavista asioista. Hyvä näin, ettei lietsota pelkkää ahdinkoa.

Tuore selvitys povaa työttömyyden kasvavan Päijät-Hämeessä kuluvan vuoden aikana. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan taloudellinen tilanne heikkenee kaikilla Hämeen seutukunnilla seuraavan puolen vuoden aikana. Samalla työttömyys kasvaa. Esimerkiksi Lahden ja Heinolan seudulla työttömyyden arvioidaan lisääntyvänä tänä vuonna 3-5 prosenttiyksiköllä. 

Aluetalouskatsauksessa arvioidaan silti, että tilanne kääntyy paremmaksi jo vuoden kuluttua. Hämeen Te-keskuksen johtaja Pekka Savolaisen mukaan kotimarkkinoiden aika hyvä kysyntä on tasapainottanut taantumaa. Tilanne on siis vielä melko siedettävä, ja toivotaan että näistä lukemista ei mennä enää alaspäin. 

Valoa maakunnan talousahdinkoon tuo palveluala uusilla kauppainvestoinneilla sekä muun muassa logistiikka-ala, jossa iso investointi on Lahden eteläisen sisääntuloväylän nelikaistaistaminen. Kasvun veturiksi povataan silti ympäristöalaa, jonne arvioidaan syntyvän uusia työpaikkoja. 

Lahden kaupunki tarjoaa myös kesällä 2009 kuukauden mittaisen kesätyöpaikan noin 350 nuorelle. Peruskoulussa opiskeleville Lahden kaupungin kesätyöntekijöille maksetaan palkkaa 730 euroa. Toisen asteen oppilaitoksessa (myös lukiot), ammattikorkeakoulussa tai korkeakoulussa opiskelevien palkka on 830 euroa. 

Lomarahoistakaan ei kannusteta luopumaan. Lahden kaupunki ei, toisin kuin monet muut kaupungit, usuta työntekijöitään vaihtamaan lomarahojaan vapaaksi säästösyistä. Vain muutaman työntekijäjärjestöjen kanssa kaupunki on solminut paikallisen sopimuksen, joka koskee lomarahan vapaaehtoista vaihtamista vapaaksi. Laajamittaiseen kampanjaan lomarahasta luopumiseksi ei Lahdessa ole tarvetta kiristyneestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

  

Työllisyyspolkuja

Keskiviikko 12.11.2008

Työllisyystoimikunnassa pähkäilemme työllisyysmäärärahojen kohdentamisien kanssa. Lahti on edelleen korkean työttömyyden aluetta. Vaikka kaupunkimme työllisyysaste on hiljalleen kohonnut vaikeiden lamavuosien jälkeen, on selkeästi nähtävissä myös työttömyyden periytyvyys seuraaville sukupolville.

Vaikeasti työllistettävät ja pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat tukea ja ohjausta, mutta samoin on nuorten laita.

Keskustelujemme perusteella ovat nuoret ja vaikeasti työllistettävät painopisteinä Lahden uudessa työllistämissuunnitelmassa. Tämä on aivan oikea linjaus. Kaupunki on sijoittamassa työllistämiseen ensi vuonna 11 miljoonaa euroa. Tähän vuoteen verrattuna työllistämisessä keskitytään erityisesti oppisopimuksiin.

Vaikka kesätyöllistettävien lukumäärä pysyy ennallaan, oppisopimukset tuplaantuvat. Tavoitteena on 10 uutta oppisopimusta ja jatkoaika yhtä moneen aloitettuun oppisopimukseen. Näin voidaan helpottaa myös hoitoalan työvoimapulaa ennen kaikkea vanhusten hoidossa. Myös nuorten työpajoihin aiotaan nykyistä enemmän voimavaroja.  

 

Valtauksesta vaalitenttiin

Keskiviikko 15.10.2008

Kolmisenkymmentä Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijaa marssi eilen puolen päivän jälkeen Lahden kaupungintalolle. Opiskelijat olivat valtaamassa kaupungintaloa, kuten kahdeksassa muussakin opiskelukaupungissa.

He olivat kutsuneet valtuustoryhmien puheenjohtajat koolle ja halusivat muistuttaa kuntavaalien alla päättäjiä kärkitavoitteistaan:
1. Opiskelija-asuminen
2. Joukkoliikenne opiskelijan näkökulmasta 
3. Terveydenhuolto

Ennakkoon opiskelijat olivat kertoneet, että he valtaavat kaupungintalon. Mitään sellaista ei kuitenkaan yritetty, tapahtuma oli rauhallinen ja keskusteleva. 

Opiskelijoita tuntui itseään hieman harmittavan heidän vähäinen joukko, onhan Lahden ammattikorkeassa sentään yli 5000 opiskelijaa. Kieltämättä minäkin arvelin mielenosoituksen saavan liikkeelle laajan joukon, ainakin 200-300, mutta hyvä näinkin.





















Kuvassa äärimmäisenä vasemmalla Jukka Åman, joka hoiti kyselyt ja juonnot. Vastaamassa vasemmalta Ulla Vaara (sdp), Vuokko Kautto (vas), Leena Mantere (kd), Marja Keto (kesk) ja megafoni kädessä Kirsti Vaara (vihr). Kuva: Aleksi Mäntylä

 

 

---

 

Illaksi kiiruhdin vaalitenttiin, jonka oli kutsunut koolle Lahden Yrittäjät. Tilaisuudessa edustimme Knuuttilan Vesan kanssa kristillisdemokraatteja. Keskustelun aiheiksi oli rajattu: keskustan kehittäminen, Ranta-Kartanon kaavasuunnitelma, matkakeskus, toriparkki sekä eteläisen sisääntuloväylän nelikaistaistamisen aikataulu. Pääosin näkemykset olivat hyvinkin yksituumaisia, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Nähtäväksi jää miten ajatukset jalostuvat, jos koko vaalitentissä ollut joukko tulisi valituksi valtuustoon.

Yrittäjille on tärkeää saada kaupunginvaltuustoon yrittäjyyttä arvostavia edustajia, ja kääntäen ajatellen: menestyvä kaupunki on yrittäjäystävällinen. Kristillisdemokraateissa tämä on oivallettu. Oli ilo kertoa, että KD:llä on asiaan perehdytty tosissaan ja olemme myös laatineet Yrittäjäystävällinen kunta –ohjelman ehdokkaittemme kampanjoinnin tueksi. Leikkimielisesti lupasin myös lainata omaa opustani demareille, koska heillä ei paneeliedustajansa toiveen mukaan yrittäjäohjelmaa vielä ole.

 

 

Maksamme liian kovaa hintaa

Sunnuntai 28.9.2008

1990-luku lamoineen kuritti lapsiperheitä. Verotuksen lapsivähennys poistui eivätkä lapsilisien korotukset kompensoineet sitä. Työttömyys kasvoi ja pätkätyöt yleistyivät, mikä oli omiaan lisäämään epävarmuutta. Kunnat supistivat talousahdingossa palveluitaan. Lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin lähes tyystin alas. 

Jotain on palautettu, mutta voimavarat on usein ohjattu rankempaan päähän eli lastensuojeluun, lasten- ja nuorten psykiatriaan ja erityisopetukseen. Kun pahoja ongelmia ilmaantuu, on ne pakko hoitaa, ja se maksaa. Jos ajateltaisiin pitkäjänteisesti, ennaltaehkäisy olisi halvempaa.

Pahoinvointi on iso ongelma myös Lahdessa. Terveys- ja kouluammattilaiset hoitavat yhä vaikeammin oireilevaa lapsikatrasta liian vähin voimin. Moni oireilee myös kotioloja: äidin ja isän kiirettä, avioeroa, työttömyyttä, talousvaikeuksia. Nykyisin nuoret ovat koulussakin kovin yksin. Jokainen suorittaa omia kurssejaan. Tiivis luokkayhteisö puuttuu.

Kukaan ei pysty hoitamaan tätä yksin. Tarvitaan opettajien, kuraattorin, lääkärin ja vanhempien avoimet silmät, kuulevat korvat ja välittävä sydän. Uskon, että koulussa kyllä huomataan paljon asioita, jotka menevät kotona usein ohi, mutta mitä keinoja opettajilla todellisuudessa on auttaa oppilaita.

Olen huolissani lasten ja nuorten kasvasta pahoinvoinnista, mutta myös opettajien jaksamisesta. Yksin koulun vastuulle ei voi sysätä vastuuta nuorten hyvinvoinnista.  Koulua tarvitaan, mutta koulu yksin ei voi olla ratkaisu kaikkeen. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi moniammatillisen ryhmän.

Työtä on ongelmiin nähden aivan liikaa. Erityisoppilaiden määrän kasvu teettää myös paljon töitä. Autettavia on enemmän ja monet heistä ovat moniongelmaisia. Mitkään totutut keinot eivät tunnu riittävän. Opettajat eivät voi vuosi tolkulla paikata lapsipuolen asemassa olevan oppilashuollon vaikeaa tilannetta, heidän tulisi voida keskittyä perustyöhönsä. 

Olen kuunnellut herkällä korvalla opettajien tuntoja työstään. Kokonaan uudenlaisia otteita kaivataan, kun kutsumusammatti herättää mm. tämän kaltaisia ajatuksia: ”Me olemme nykyään oikea yhteiskunnan pahoinvoinnin jätteenkäsittelylaitos, ja vain opettajat ja rehtorit seisovat myrskyn keskellä miettimässä, milloin oikein mahdoin valita ammatikseni sosiaalityöntekijän-terveydenhoitajan-perheterapeutin-poliisin – ja kaikki vielä yhtä aikaa?”

 

 

Äänioikeus teineille

Perjantai 5.9.2008

Politiikan tutkija dosentti Sami Borg pohtii äänestysaktiivisuutta ja sen kohottamista juuri julkistetussa kirjassaan Hiljaa hyvä tulee. Hän esittää, että ennakkoäänestystä siirrettäisiin vaaleissa myöhemmäksi niin, että sen päättymistä seuraisi heti varsinainen vaalipäivä.

Jos kaikki viimeisen vaaliviikon päivät olisivat äänestyspäiviä, vaalikampanjointiin olisi Borgin mielestä rakennettavissa nykyistä latautuneempi loppuhuipennus. Muutamat vaalit ehdokkaanakin olleena tämä kuulostaa kyllä tosissaan harkittavalle uudistukselle.

Borg listaa myös tehokkaiksi keinoiksi koulujen ja oppilaitosten kansalaiskasvatuksen sekä puolueiden ja ehdokkaiden vaalitavoitteiden erottumisen ja paremman esillepääsyn. Äänioikeusikärajan laskemisen 16 vuoteen Borg tyrmää, koska tutkimusten mukaan sen paremmin aikuisväestö kuin nuoretkaan eivät sitä halua.

Oikeusministeriössä aiotaan selvittää, voitaisiinko kunnallisvaalien äänioikeusikäraja laskea nykyisestä 18 ikävuodesta 16 vuoteen. Selvitys on tarkoitus tehdä noin vuoden kuluttua. Tänään julkistetun kyselyn perusteella teiniäänestäjille ei lämmennyt lahtelaisvaltuutetutkaan.

Äänestysaktiivisuuden kohottaminen on kyllä tärkeää, mutta on todella vaikea kuvitella, että tilanne paranisi vain äänioikeusrajaa laskemalla. Allekirjoitan kaipuun sitä, että nuorten ääni saataisiin kuulumaan voimakkaammin. Toisaalta kuitenkin toivon, että lapset saavat olla lapsia ja nuoret nuoria. Kyllä aikuisiän vastuuta riittää kannettavaksi vuosikymmeniksi.

 

Elämänilo kateissa

Maanantai 21.7.2008

Miten ihmeessä meidän nykynuorten sukupolvi selviää tulevaisuudesta. Suurin osa voi hyvin, mutta liian usein saamme viestiä monella tapaa huonosti voivista nuorista.

Nuorisoon kohdistuva sairaalloinen väkivalta tuntuu lisääntyvän, ja johtavan usein kuolemaan asti. Monesti nuoret käyttävät silmitöntä väkivaltaa täysin satunnaisesti valittua uhria kohtaan, käsittämättömällä raakuudella. Näin on käynyt viime aikojen tapahtumissa mm. Jokelassa, Kotkassa, Rovaniemellä, Kouvolassa kun nyt viimeksi Keravalla.

Maassamme kaivataan kiireesti toimenpiteitä, jotka vaikuttavat lastemme ja nuortemme hyvinvointiin. On kyettävä huomioimaan hyvinvointiin, elämäniloon ja elämänhallintaan vaikuttavat tekijät ennakoiden pahoinvoinnin synty. Ei voida kuvitella, että pelkästään lisäämällä rajoitteita ja valvontaa asiat korjaantuvat.

Perheitä on tuettava kasvatustehtävässään nykyistä huomattavasti paremmin. Perheen sisällä sitä lapsi- ja nuori kasvaa täyteen mittaansa, rakastamaan itseään ja läheisiään vastuullisesti sekä luottamaan siihen, että elämä kantaa. 

Nykyinen vallalla oleva hyvin- ja pahoinvoinnin kahtiajako suorastaan ruokkii välinpitämättömyyttä ja epätoivoa tulevaisuudesta. Mielestäni pahoinvoinnin laajuus ja syvyys on jo sitä luokkaa, ettei tästä kunnialla selvitä ilman aitoa yhteisvastuullisuuden heräämistä.

  

Nuorisovaltuuston esitykset

Maanantai 12.5.2008

Lahden nuorisovaltuusto luovutti kärkihankkeet 2008 tänään kaupunginhallitukselle. Nuorten kärkihankelista on nuorten laatima lista asioista, joita nuoret pitävät tärkeinä lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. 

Nuorten kärkihankkeet vuodelle 2008 tärkeysjärjestyksessä:
1. Halvempi näyttölippu nuorille ja opiskelijoille
2. Kouluterveydenhuoltoon lisää panostusta
- lukion terveydenhoitajille päivystysaikoija myös kouluille, psykologipalvelut hempommin saavutettaviksi
3. Pienemmät luokkakoot
4. Pulpettien ja penkkien ergonimia paremmaksi
5. Kulttuurikortin ikähaarukka laajemmaksi (yläkoulut ja toinen aste)

- Halvempi bussilippu on tärkeimpänä kärkihankkeena jo viidettä kertaa. Esimerkiksi Vaasassa alle 18-vuotiaat savat kuukausilipun vain 14 euron hintaan. Lahdessa täysi-ikäiseksi katsotaan kaikki yli 12-vuotiaat, ja kuukausilipun hinta on tuolloin 51 euroa, kertoi lukiolainen Vesa Liukkonen.

Elämän raaka-aineet

Keskiviikko 20.2.2008

Nuorukainen kertoo mummilleen, kuinka ”ihan
kaikki” menee pieleen ja stressaa. Opiskelut, kotiolot,
seurustelu, harrastukset... 

Mummi on leipomassa kakkua. Hän kysyy
pojalta, tahtoisiko tämä maistiaisia, joita hän
tietenkin haluaa.  

”Tässä, ota vähän ruokaöljyä.”
”Yäk”, sanoo poika.
”Entäs pari raakaa kananmunaa?”
”Inhottavaa!”
”Haluaisitko vähän jauhoja? 
 Tai leivinpulveria?”
”Mikä sua vaivaa, mummi?” 

Tähän mummi vastaa: ”Niin, ne kaikki näyttävät
pahoilta yksinään. Mutta kun ne pannaan oikealla
tavalla yhteen, niistä tulee herkullinen kakku!
Samaten on elämässä. 

Monesti ihmettelemme, miksi asiat ovat niin
kuin ovat... ja miksi meidän on kestettävä niin
pahoja ja vaikeita aikoja. Kuitenkin, kun kaikki
nuo asiat loksahtavat paikoilleen elämässä, ne
aina vaikuttavat parhain päin. Meillä on vain
oltava luottamusta, ja viimein niistä syntyy
jotain arvokasta!”