Liitosneuvottelut etenevät

Perjantai 26.2.2010

Päijät-Hämeen kuntajakoselvityksessä on nyt ensimmäinen kierros, helmikuiset alkukuulemistilaisuudet, pidetty. Selvittäjä Osmo Soininvaara on kuullut niin kuntien asukkaiden ajatuksia kuin työryhmienkin näkemyksiä mahdollisesta uudesta kunnasta.

Enpä kadehdi selvittäjän postia. Kuten Soininvaara itse toteaa, hän voi vedota mukana oleviin kuntiin vain järkisyiden kautta. Meidän paikallisten vastuulle jää luonnollisesti tunnepuolen käsittely, joka näyttääkin olevan aika haasteellinen tehtävä.

Olisi toivottavaa, ettei minkään kunnan asukkaiden mielissä nousisi kohtuuttomia tunnekuohuja, vaikka jonkin verran sellaista on keskustelutilaisuuksien perusteella havaittavissa. Asiat asioina olisi aina viisainta. Faktapohjaista tietoa saadaan yhä lisää, kun selvitys valmistuu alkukesästä ja valtuustot pääsevät tekemään päätöksiä syyskuussa.

Viimeinen kuulemistilaisuus pidettiin Kärkölässä. Asiallisessa keskustelussa ilahdutti erityisesti ajatus: ”Yhdistymisen myötä kärköläläisyys nousee uuteen arvoonsa samoin kuin kävi suomalaisuuden EU:hun liittyessä. Myös silloin pelättiin, että suomalaisuus katoaa, mutta näinhän ei ole tapahtunut, vaan suomalaisuus on korostunut. Myös yhdistymisessä paikallisidentiteetti tulee vahvistumaan.”

Lahtelainen veronmaksaja voi oikeutetusti kysyä, miksi 100 000 asukkaan kaupungin tulisi olla kiinnostunut hankkeesta, varsinkin, jos naapurit suhtautuvat epäluuloisesti. Uskon kuitenkin lahtelaisten olevan valmiita vastuunkantoon koko maakunnan hyväksi, eikä itsekäs ajattelu saa enemmistöä taakseen. Eihän ole yhdenkään Päijät-Hämeen kunnan etu se, jos joku meistä voi huonosti.

Muutosta kunnallisten palveluiden ja kuntarakenteen osalta tarvitaan. Ensimmäinen kuulemiskierros osoittaa niin selkeästi, ettei tämän päivän malli palveluiden järjestämiseksi ole todellinen vaihtoehto tulevaisuuden tarpeisiin. Resurssien rajallisuus ja huoltosuhteen vinoutuminen pakottavat meidät uudistumaan ja uudistamaan palvelutuotantoamme kuntakartasta riippumatta.  

Haasteita kerrakseen

Maanantai 9.11.2009

On mielenkiintoista pohdiskella millaiseksi 2010-luvun Suomi muotoutuu. Taloustieteilijöiden mukaan palveluliiketoiminnot vahvistuvat, asiakaslähtöisyys, osaaminen ja tiedolla johtaminen korostuvat. Mitä kaikkea tämä tarkoittaa? Olemmeko me valmiit tähän?

Jotkut tulevaisuudentutkijat puolestaan väittävät, että entistä suurempi vaikutus tulee olemaan kansalaismielipiteillä, nettiadresseilla jne. Vaikka aivan kapinaliikkeitä ei ainakaan toistaiseksi ole syntynytkään, tyytymättömyyttä moniin asioihin on ilmassa hyvinkin selkeästi. 

Arvioidaan, että yksityinen palvelusektori kasvaa voimakkaasti ja julkisten palveluiden osuus säilyy nykytasolla tai alenee lievästi. Teollisuuden merkitys elinkeinorakenteessa näyttää vähenevän, mutta uusia teollisuusyrityksiä kuitenkin syntyy ja olemassa olevat yritykset laajentavat toimintaansa.

Rakennustoiminnan suhteellinen painoarvo alenee, mutta toiminnan absoluuttinen laajuus säilyy nykytasolla. Maa- ja metsätalouden osuus alenee edelleen hieman.

Mutta, mikäli elinkeinorakenne jatkaa kulkuaan oletettuun suuntaan, on rakennemuutoksia odotettavissa, eikä niitä muutoksi hallita kaaosjohtamisen kautta.

On hyvä, että myös kansalaisten mielipiteitä kysellään lähes päivittäistenkin galluppien muodossa. Jos näiden avulla vältytään järjettömiltä mielenosoitushässäköiltä, niin hyvä on.

Me suomalaiset saatamme yhä olla hivenen jähmeitä mielenilmauksiin ja tottuneet ennemminkin jupisemaan nurkan takana ja tilaisuuksien jälkeen. Meillä ei olla niin intensiivisiä kuin eteläisimmissä EU-maissa. Toisaalta hyvä näin.

Valtuustoissa päätetään syksyn aikana ensi vuoden talousarviosta. Mielenosoituksetkaan eivät tuo kaupungin kukkaroon yhtään lisää rahaa. Vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Johonkin lisääminen on aina jostain pois.

Mistä voi vähentää lasten-, vanhusten- tai terveydenhuollossa? Ei oikein mistään. Menokasvua on yritettävä hillitä kauttaaltaan. Kuntalaisen kannalta tärkeimmät ydinpalvelut kattavat kunnasta riippuen 80-90 % kaupungin käyttötaloudesta.

Perinteisen strategisen johtamisen ja osaamisen lisäksi tulevaan varautumisessa kohtaamme myös uusia haasteita.

Näkemyksellinen haaste on hahmottaa, miten toimintaympäristömme tarkkaan ottaen kehittyy? Mikä muuttuu ja mikä ei ja millä aikataululla?

Edessämme on myös ideologinen haaste. Meiltä edellytetään yhä monimuotoisempaa ennakointia, kykyä nopeaan päätöksentekoon ja resurssien parempaan hallintaan.  Päätöksenteossa tulee korostumaan arvoperustevalintojen määrittely strategiseen tuloksellisuuteen pyrittäessä.

 

Tavoitteena terveelliset elämäntavat

Tiistai 9.6.2009

Allekirjoitin maanantaina ryhmämme jäsenen tekemän valtuustoaloitteen kaupungin tarjoamien alkoholijuomien lopettamisesta luottamushenkilöiden omissa tilaisuuksissa.  

Olen hieman yllättynyt tuon aloitteen saamasta mielenkiinnosta varsinkin kun ESS ei, tavoistaan poiketen, nähnyt tarpeelliseksi kertoa tehdystä aloitteesta. Aloitteen vastustus on ollut pontevaa, mutta myönteisestikin suhtautuvia on luonnollisesti ollut. Aloitteen allekirjoitti 1/3 valtuutetuista.

Koska sain asian johdosta pitkälti toistakymmentä yhteydenottoa, jäin vastauksia antaessani hieman pohtimaan, miksi asia hivelee niin kiihkeästi ihmisten tuntoja?

Arvostan sitä, että asioista keskustellaan. Keskustelu ja pohdita on paikallaan, mutta juupas-eipäs-väittely ei tässäkään asiassa johda mihinkään rakentavaan. 

Saamani palautteen mukaan joidenkin mielestä on ”järjetöntä yrittää holhota ja syyllistää, säästää kaupungin rahoja niin pienen summan takia, tyrehdyttää eurooppalainen normaali ruokajuomakulttuuri, vastustaa rennon ilmapiirin syntymistä illallisilla” jne. 

Sakari Ranta kannattaa tämän päivän lehdessä alkoholitarjoilun jatkamista luottamushenkilöiden tilaisuuksissa sillä perusteella, että suurin osa on normaalia ihmisiä ja vain harvoilla on alkoholiongelma. Hän vertaa kaupungin kustantaman alkoholitarjoilun lopettamista yksijalkaiseen mieheen, joka vaatii, että toiseltakin ihmiseltä pitää leikata jalka poikki reidestä alaspäin. 

Moni katsoo asiaa ongelmakäytön näkökulmasta. Helpointa näyttää olevan todeta: menköön hoitoon ja vertaisryhmiin ne joilla on ongelmia, ei kuulu minulle. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Me kuntapäättäjät tiedämme tilastojen kautta yhä kasvavista alkoholin liikakäytön aiheuttamista suorista ja välillisesti haitoista, jotka tulevat taloudellisesti todella kalliiksi - puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. 

Hoitoa ja apua ei aina ole riittävästi eikä riittävän ajoissa tarjolla edes rahalla ostettuna. Yhteiskunnan palvelut eivät yksinkertaisesti tule riittämään kasvavan hoidon ja avun tarpeen kattamiseen, jos emme kykene ottamaan myös itse vastuuta elämäntavoistamme. 

Mielestäni on perusteltua edistää sellaista yhteiskunnan kulttuurikehitystä, joka vahvistaa terveellisten elämäntapojen merkitystä. Raittiudesta ja myös kohtuukäytöstä tulee kehittyä aidosti tavoiteltu ja ihailtu arvo. Miksei siis luottamushenkilöt ja virkamiehet voisi toimia terveellisen elämäntapakulttuurin edistäjinä ihan livenä eikä vain poliittisissa juhlapuheissa? 

Vaikka rahallinen säästö on pieni, kivennäisvedet ym. holittomat ruokajuomat maksavat myös, on symbolinen arvo sitäkin merkittävämpi. Moralisoimisestakaan ei mielestäni ole kyse, jokainen voi halutessaan eurooppalaisen ruokakulttuurin mukaan tilata itselleen viiniä omalla kustannuksellaan, jos näin tahtoo. Ja jos taas joku jättää tilaamatta ja tyytyy kaupungin kustantamiin kivennäisvesiin, ei siitä liene haittaa kenellekään. 

Se, että en itse ole absolutisti enkä alkoholisti, ei yksinään vaikuta aloitteen allekirjoitushaluuni. Perusteet ovat siis laajemmat. Kannatan lämpimästi sitä, ettei kaupungin rahoilla tarvitse kustantaa kaupunginhallituksen, -valtuuston ja lautakuntien omissa seminaari-, koulutus- yms. tilaisuuksissa tarjoiltavia alkoholijuomia.

Tämä on pieni askel hyvään suuntaan. Kaupungin vieraanvaraisuuksiin muissa tilaisuuksissa emme ole esittäneet muutoksia.

 

 

Tavoitteiden ja todellisuuden ristiriita

Torstai 2.4.2009

Kun kuuntelee tutkijaprofessori Sakari Hännisen näkemystä: ”Sosiaaliset oikeudet ovat poikkeuksellisen näyttävästi esillä tärkeimmässä lainsäädännössä, perustuslaissa ja valtiosäännössä”, on helppo olla samaa mieltä. 

Kuntapäättäjänä, silmät avoinna ja kuulevin korvin, avautuu aivan toinen ulottuvuus. Toista kieltä puhuvat myös tutkimukset sosiaalisista oikeuksista ja köyhyydestä. 1990–luvun laman seurauksista ei olla päästy oikeille raiteille. Laman aikana tehdyt ratkaisut heijastuvat yhä.

Hyvä lainsäädäntökään ei nyt yksin riitä, ratkaisevaa onkin se miten sitä tulkitaan. Näyttää vahvasti sille, ettemme elä enää sellaisen hyvinvointivaltion periaatteella, jonka mukaan oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus ovat yleisesti hyväksyttyjä perusarvoja.

Tätä päivää kuvaa pitkäaikaistyöttömien entisestään paheneva tilanne. Uusi taantuma synnyttää uutta työttömyyttä ja samaan aikaan valtio alentaa työllisyysmäärärahoja, tänä vuonna 45 miljoonalla eurolla. Erityisesti nuorten työttömien työllistämistakuusta olisi nyt huolehdittava.

Myös lastensuojelutapausten määrän kasvu on merkkinä huolestuttavasta kehityksestä, johon piittaamattomuus sosiaalista oikeuksista on johtanut. Esimerkiksi kunnallista kotipalvelua sai 10 vuotta sitten 50 000 perhettä. Tänään sen piirissä on 10 000 perhettä. Avun tarve perheissä ei ole vähentynyt.

Maan hallituksen lähtökohtana on palveluiden ja turvaverkkojen säilyttäminen, jonka vuoksi valtion menoja ei lähdetty leikkaamaan. Hyvä periaate, mutta käytännössä valtio leikkaa palveluja merkittävästi pakottamalla kunnat tekemään sen.

Tänään maa on jälleen lamassa. Tänään nähdään mihin kehitys, piittaamattomuus sosiaalisista oikeuksista on johtanut. Nähtäväksi jää mitä olemme aiemmasta oppineet. Onko tässä uusi mahdollisuus sosiaalisten oikeuksien nousulle?

   

Talousarvioesitys 2009

Tiistai 14.10.2008

Tänään tutustuimme kaupunginjohtajan julkistamaan talousarvioon vuodelle 2009, joka piti sillään myös erilaiset variaatioennusteet taloussuunnitelmavuosista 2010-11.

Ensi vuoden talousarvioesitys  pitää kiinni nykyisestä palvelutarjonnasta ja jopa parantaa sitä siellä, missä tarve on suurin:

• Vanhusten palveluasuminen ja kotihoito: Kilpiäisten palvelukeskus valmistuu.
• Ennaltaehkäisevät palvelut ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen: lisäpanostusta terveysneuvontaan sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon.
• Kouluihin lisää opinto-ohjaajia, kuraattoreja ja koulupsykologeja. Tuntikehys pysyy ennallaan ja lisäryhmiä perustetaan.
• Uusia päivähoitopaikkoja 130, uudet päiväkodit Mukkulaan ja Saksalaan.
• Kouluja remontoidaan, ensiksi Kärpänen 2009–2012 ja sitten Möysä, Lotila, Liipola ja Mukkulan yläkoulu.
• Lisää rahaa linja-autojen lipputukeen ja pyöräteihin.
• Teatterin näyttämötekniikan uusiminen saadaan päätökseen syksyn alkuun ja Sibeliustalon toimintoja parannetaan keittiön laajennuksella.

Lahti käy kohti laskusuhdannetta pitämällä palvelunsa pääosin nykyisellään ja jopa parantamalla niitä siellä, missä tarve on huutavin. Konstit ovat nyt tarpeen, sillä tulevaisuus on täynnä epävarmuutta. Kuihtuva vuosikate ei vastaa valtuuston strategiapäätöstä eikä riitä alkuunkaan rahoittamaan isoja investointeja. Lahti joutuu taas turvautumaan lainatiskille.

Menojen kasvun hillitseminen aikojen huonontuessa edellyttää kärsivällisyyttä, paniikkiratkaisut ja äkkijarrutukset on kyettävä estämään. Tuottavuuden parantaminen toimintatapoja muuttamalla on aivan välttämätöntä.

 

Talousarvioesitys

Perjantai 1.8.2008

Katainen on julkistanut talousarvioesityksen kokoomuslaisen veromallin. Sama 1,2 % -yksikön alennus kaikkiin tuloluokkiin merkitsee hyvätuloiselle 3-4 kertaa suurempaa rahasummaa puhtaana käteen kuin pienituloiselle. Tämä jatkaa tuloeroja kasvattavaa mallia. Kokoomuksen tahto toteutuu, mutta toteutuuko kansan. Näillä eväillä ollaan kuntapuolella edelleen lähes mahdotonta tehtävän edessä.

Valtiovarainministeriö Kataisen johdolla on avannut budjettityönsä maalaamalla Suomen talouden näkymät loistaviksi. Yleisellä tasolla myönteisyys on hyvä asia, mutta kohtuus olisi siinäkin paikallaan. Tietoisesti unohdetut synkät tosiasiat ovat vastuuttomuutta. Vaikka avioliitossa eläviä eläkeläisiä koskettanut epäoikeudenmukaisuus poistuu, heikoimmassa asemassa olevat näyttävät jäävän edelleen unohduksiin. Verokevennysvara ei ole mitoitettu niin, että terveydenhuollon ja vanhustenhoidon puutteita kyetään korjaamaan.

Suuri osa suomalaisista olisi toiminut veronkevennysten suhteen toisin. Noin 60 prosenttia MTV:n nettikyselyyn vastanneista olisi ohjannut veronrahoja mieluummin julkisten palvelujen, kuten esimerkiksi terveyspalvelujen parantamiseen, eläkkeiden korottamiseen tai pienituloisten suurempaan veronalennukseen.

Posti karsii edelleen palvelujaan

Tiistai 27.5.2008

Olen saanut tänä aamuna monta puhelua. Aamun uutinen on suivaannuttanut kuntalaisia. Posti karsii edelleen palvelujaan, ja postipalvelut lopetetaan Lahden Möysästä.

Vuosikymmenet Ruolan ostoskeskuksen yhteydessä toiminut posti sulkee ovensa vajaan kahden viikon kuluttua. Postin ilmoituksen mukaan palvelut on kesäkuun 9. päivästä alkaen haettava Lahden keskustasta. Postiasioiden siirto keskustaan merkitsee Möysän, Ruolan ja Tonttilan asukkaille lisäkuluja linja-automatkoina tai pysäköintimaksuina.

On usein turhauttavaa taistella asukkaiden lähipalvelujen puolesta, kun valtion hallinnossa ajetaan kunnat systemaattisesti velvoitteiden ja realististen mahdollisuuksien ratkaisemattomaan yhtälöön. Postin tiedotteen mukaan sentään alueen postiosoitteet, postinumerot ja postinjakelu säilyvät ennallaan. Mutta tämä on laiha lohtu alueen asukkaille.

 

Nuorisovaltuuston esitykset

Maanantai 12.5.2008

Lahden nuorisovaltuusto luovutti kärkihankkeet 2008 tänään kaupunginhallitukselle. Nuorten kärkihankelista on nuorten laatima lista asioista, joita nuoret pitävät tärkeinä lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. 

Nuorten kärkihankkeet vuodelle 2008 tärkeysjärjestyksessä:
1. Halvempi näyttölippu nuorille ja opiskelijoille
2. Kouluterveydenhuoltoon lisää panostusta
- lukion terveydenhoitajille päivystysaikoija myös kouluille, psykologipalvelut hempommin saavutettaviksi
3. Pienemmät luokkakoot
4. Pulpettien ja penkkien ergonimia paremmaksi
5. Kulttuurikortin ikähaarukka laajemmaksi (yläkoulut ja toinen aste)

- Halvempi bussilippu on tärkeimpänä kärkihankkeena jo viidettä kertaa. Esimerkiksi Vaasassa alle 18-vuotiaat savat kuukausilipun vain 14 euron hintaan. Lahdessa täysi-ikäiseksi katsotaan kaikki yli 12-vuotiaat, ja kuukausilipun hinta on tuolloin 51 euroa, kertoi lukiolainen Vesa Liukkonen.