Sunnuntain syysfiilis

Sunnuntai 22.8.2010

Aamut ovat jo viileitä ja hallayöt yleistyvät iltojen pimentyessä. Syksy hiipii jo sen verran lähelle, että on syytä kaivaa pitkähihaista kaapin perältä. Syysateisiin on myös hyvä varautua ajoissa. Se aamu, jolloin tuuli riepoo ja sade piiskaa, yllättää aina. Varaston peränurkasta on otettava sateenvarjot ja muut sadevarustukset hollilleen.

Koulut, opiskelut ovat alkaneet ja suurimman osan kesälomat loppuneet. Huomaan, että parin työviikon jälkeen alkaa arki vihdoin sujua ja maistuakin. Reilu kuukauden mittainen loma on tehnyt tehtävänsä. Jos paluu arkeen on vaatinut erityisponnisteluja, niin eikös se kertone siitä, että mieli on rentoutunut ja loma onnistunut.

Tänä syksynä aion nauttia pimenevistä illoista. Sytyttelen pihan lyhdyt ja tuikut iltaisin. Istun saunan jälkeen parvekkeella, hyttyskynttilöiden saartamana, niin pitkään kuin suinkin tarkenee - vilustumatta. Seurailen oravien ja rusakoiden turkin vaihtumista.

Haen, kuin jäähyväisiksi kesälle, pihlajanoksia marjaterttuineen olohuoneen koristukseksi. Viritän kyntteliköt myös sisällä. Lempeässä elokuun hämyssä tuntuu soivan hiljainen sävel: ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…”

Mikä sietämätön keveys

Maanantai 4.1.2010

Joulunpyhät alkavat olla lopuillaan. Arki koittaa kuitenkin kuin varoen, tunnustellen. Viime viikko ja kuluvakin ovat vielä osittain työn ja loman sopivaa sekoitusta. Leppoisa siirtyminen kiihkeään työrytmiin on mukavaa. Aina se ei ole mahdollista, mutta nyt on.

Joulunpyhien ihana joutilaisuus mahdollisti tarttumisen vanhoihin intohimoihin. Sukkapuikot kalkattivat ja silmät sikkaralla nenä oli kiinni kirjassa. Oli vihdoinkin aikaa vaan olla tai olla olematta. Ruokapöydästä sohvalla, sohvalta saunaan, saunasta kahville, ja taas lukemaan. Ihanaa.

Uusi vuosi tuo aina jotain uutta tullessaan. Ensi viikosta alkaen olemme sitten puolisoni kanssa virallisesti kuin kaksi vanhaa varista. Viimeinen lapsi lentää pesästä, kun kuopuksen muuttoauto starttaa lauantaina.  Näinkö pian ne lapsuusvuodet menivätkään? Siinä sitä sitten on ihmettelemistä.  

Vanhanen, Vanhanen, vanha - uusi

Keskiviikko 30.12.2009

 

Pääministeri näyttää nauttivan ”pommien paukutteluista”. Viime vuosi päättyi hänen moittiessaan kansalaisia ymmärtämättömiksi. Hän ei hyväksynyt YLE:n Uutisten mielipidetutkimuksen silloista tulosta, jonka mukaan joka toinen suomalainen piti hallituksen talouspolitiikkaa epäselvänä.

Nyt vuosi vaihtuu taas hänen ilmoituksensa ympärillä: ”En jatka Keskusta puolueen puheenjohtajana enkä pääministerinä kesäkuun jälkeen”. Nähtäväksi jää ovatko hänen tähänastiset huippuvuotensa olleet todellisen taitavan laskelmoinnin tulosta vai jotain muuta, ja mihin tuo kaikki lopulta johtaa.

Sekalaisesta vuodesta jäi päällimmäiseksi mieleen maailmaa ravisteleva talouskriisi sekä epäluottamuksen voimakas kasvu politiikkaan ja yhteisten asioiden hoitajia kohtaan. Epäluottamusta vahvistivat monet julkiset keimurtelut: naisseikkailut tekstiviesteineen ja kirjamuistelmineen sekä vaalirahoitussotkut.

Perhepiirissä vuosi oli huomattavasti tasaisempi. Jännitystä toi nuorison elämänmuutosten seurailu; esikoisen muutto pääkaupunkiseudulla työn perässä, kuopuksen Suomeen paluu ja uuden muuton valmistelut, mutta tällä kertaa maan rajojen sisäpuolella.

Maailman meno jatkuu. Avaan uuden vuosikalenterin, jossa on jo aikamoinen määrä sovittuja merkintöjä. Tyhjäksi on syytä jättää muutamia päiviä aivan tietoisesti. Uteliaalla elämänasenteella haluan nähdä, mitä kaikkea vuosi 2010 tuokaan tullessaan. Terveyttä toivon, ja matkaan lähden Heli Laaksonen runon ajatuksin: 

”Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.”

 

Elä lastoo piätäs umpeen

Keskiviikko 18.11.2009

Aivotutkija, psykologi Ville Ojasen mukaan aivot ovat ajoittain liian kovilla. Tietokoneen voi aina käynnistää uudelleen, mutta miten käy pääkopan, jos se tilttaa?

Tämän päivän työelämä on usein todella rankkaa. Työuupumus ja muut sairaudet, joihin liittyy aivojen väsyminen, ovat selkeästi lisääntyneet.

Vime viikolla juttelin erään iäkkään, vuonna 1914syntyneen, naisihmisen kanssa. Vanhus kiitteli Luojaansa siitä, että oma pää toimii, vaikka muita vaivoja ikä oli tuonutkin tullessaan. Sen sijaan hän kantoi huolta nuorten – tietotyöläisten - jaksamisesta. Häntä huolestutti erityisesti unen ja liikunnan vähäisyys. Ja tavattoman oikeassa tuo vanhus olikin.

Aivotutkijan mukaan aivot tarvitsevatkin lepoa selviytyäkseen työpäivän kuormituksesta. Latautuminen vaatii riittävän pitkät ja laadukkaat yöunet. Toisaalta tutkija muistuttaa, ettei mikään lepo ei auta, jos kuormaa on liikaa.

On lohdullista tietää, että aivot kestävät, kun niistä pitää huolta. Työnantajan vastuulla on huolehtia työhyvinvoinnista, johtamisesta ja organisaatiokulttuurista. Lopusta vastaa työntekijä itse.

Olennaista stressinhallinnassa on siis lepo, liikunta ja oikea ravinto. Aivojen polttoaineellakin on merkitystä: hyvät rasvat ja tasainen verensokeri takaavat harmaille soluille työrauhan.

 

 

Haasteita kerrakseen

Maanantai 9.11.2009

On mielenkiintoista pohdiskella millaiseksi 2010-luvun Suomi muotoutuu. Taloustieteilijöiden mukaan palveluliiketoiminnot vahvistuvat, asiakaslähtöisyys, osaaminen ja tiedolla johtaminen korostuvat. Mitä kaikkea tämä tarkoittaa? Olemmeko me valmiit tähän?

Jotkut tulevaisuudentutkijat puolestaan väittävät, että entistä suurempi vaikutus tulee olemaan kansalaismielipiteillä, nettiadresseilla jne. Vaikka aivan kapinaliikkeitä ei ainakaan toistaiseksi ole syntynytkään, tyytymättömyyttä moniin asioihin on ilmassa hyvinkin selkeästi. 

Arvioidaan, että yksityinen palvelusektori kasvaa voimakkaasti ja julkisten palveluiden osuus säilyy nykytasolla tai alenee lievästi. Teollisuuden merkitys elinkeinorakenteessa näyttää vähenevän, mutta uusia teollisuusyrityksiä kuitenkin syntyy ja olemassa olevat yritykset laajentavat toimintaansa.

Rakennustoiminnan suhteellinen painoarvo alenee, mutta toiminnan absoluuttinen laajuus säilyy nykytasolla. Maa- ja metsätalouden osuus alenee edelleen hieman.

Mutta, mikäli elinkeinorakenne jatkaa kulkuaan oletettuun suuntaan, on rakennemuutoksia odotettavissa, eikä niitä muutoksi hallita kaaosjohtamisen kautta.

On hyvä, että myös kansalaisten mielipiteitä kysellään lähes päivittäistenkin galluppien muodossa. Jos näiden avulla vältytään järjettömiltä mielenosoitushässäköiltä, niin hyvä on.

Me suomalaiset saatamme yhä olla hivenen jähmeitä mielenilmauksiin ja tottuneet ennemminkin jupisemaan nurkan takana ja tilaisuuksien jälkeen. Meillä ei olla niin intensiivisiä kuin eteläisimmissä EU-maissa. Toisaalta hyvä näin.

Valtuustoissa päätetään syksyn aikana ensi vuoden talousarviosta. Mielenosoituksetkaan eivät tuo kaupungin kukkaroon yhtään lisää rahaa. Vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Johonkin lisääminen on aina jostain pois.

Mistä voi vähentää lasten-, vanhusten- tai terveydenhuollossa? Ei oikein mistään. Menokasvua on yritettävä hillitä kauttaaltaan. Kuntalaisen kannalta tärkeimmät ydinpalvelut kattavat kunnasta riippuen 80-90 % kaupungin käyttötaloudesta.

Perinteisen strategisen johtamisen ja osaamisen lisäksi tulevaan varautumisessa kohtaamme myös uusia haasteita.

Näkemyksellinen haaste on hahmottaa, miten toimintaympäristömme tarkkaan ottaen kehittyy? Mikä muuttuu ja mikä ei ja millä aikataululla?

Edessämme on myös ideologinen haaste. Meiltä edellytetään yhä monimuotoisempaa ennakointia, kykyä nopeaan päätöksentekoon ja resurssien parempaan hallintaan.  Päätöksenteossa tulee korostumaan arvoperustevalintojen määrittely strategiseen tuloksellisuuteen pyrittäessä.