Ei pölläsiä joka oksalla kasva

Sunnuntai 20.6.2010

Iloitsen sydämestäni tämän päivän ESS:n uutisesta: ”Krista Pöllänen otti mitä halusi. Saaliiksi uran ensimmäinen henkilökohtainen keilailun EM-kulta.” Iloitsen kahdesta syystä. Suurin ilo on luonnollisesti hänen voittonsa, mutta iloitsen myös lehtiuutisen palstamillimetreistä – liki puolen sivun juttu.

Lahti ja Päijät-Häme saa olla ylpeitä, meillä on kaksi kultanaista. Euroopan mestaruus tuli Suomeen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1993, jolloin Pauliina Aalto voitti Malmössä. Ja, jos joku ei satu tietämään, Pauliina pyörittää nykyään Launeen keilahallia yhdessä puolisonsa Jouni Helmisen kanssa.  

Olen harmitellut sitä, ettei keilailu selvästikään kuulu niihin lajeihin, jotka loistavat suurissa otsikoissa. Jos lahtelainen Krista olisi jalkapalloilija tai kiekkoilija, tilanne olisi toisin. Hänen 90-luvulta alkanut uransa on sitä luokkaa (mm. viisi Suomen mestaruutta), että oma maakuntalehti olisi voinut jo huomattavasti aiemmin ja vahvemmin tuoda häntä esiin.

Olen seurannut tuon 37-vuotiaan, lastenliikunnan aluekehittäjän ja keilaajan, 8-vuotiaan Pinjan äidin uraa jo vuosia. Alkujaan muistan hänet keilahallilta - posket punaisena - harjoittelevana nuorena naisena. Vaikka tuolloin en häntä tuntenutkaan, hänen  harjoittelutyylinsä viereisellä radalla jäi lähtemättömästi mieleeni.

Paremmin häneen tutustuin johtaessani MLL:n koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämishanketta 1998-2003, jolloin hän toimi yhtenä ohjaajana – ja tuolloin vielä nimellä Ylönen. Noihin vuosiin mahtuu toki useita upeita ja mahtavia työntekijöitä, mutta juuri tänään haluan heistä kaikista - liki viidestäkymmenestä - nostaa esiin Kristan.

Nuo projektivuodet eivät olleet kenelläkään helppoja, rahoituksen epävarmuus rassasi meitä kaikkia ja ohjaajat joutuivat työskentelemään usein varsin vaikeissa ja vaatimattomissa olosuhteissa. Koululaisten iltapäivätoiminnalla ei tuolloin vielä ollut mitään ”lain suojaa”. Olimme eräänlainen, lainvalmistelun seurannassa toimiva, pioneerijoukko.

Työvuosina minulle avautui Kristan elämänmyönteinen asenne. Hänen työmoraalinsa ei horjunut ulkoisten tekijöiden paineessa, ilo lasten kanssa toimimisessa näkyi koko työyhteisessä. Määrätietoisesti, johdonmukaisesti ja vieläpä levollisesti hymyillen kuljimme kohti tavoitetta; pienillä lapsilla on oikeus hoivaan ja aikuisen läsnäoloon pitkinä iltapäivän tunteina.

Vuodet vierivät ja perheen perustamisenkin aika tulee. Kaikkeen ei voi panostaa samanaikaisesti. Työ, perhe, harrastukset ansaitsevat kukin oman aikansa. Yhteistyö- ja keskittymiskyky sekä rytmitaito ovat arvokkaita ominaisuuksia arjen pyörityksessä.

On hyvä tietää mitä tahtoo, miten sen saavuttaa, mitä tavoitteen eteen on tehtävä ja hahmottaa oikea aika. Eikä siinä vielä kaikkia, tärkeä lisä on nöyrä asenne ja ajoittainen armollisuus itseä kohtaan. Ja tuota kaikkea minun mielestäni Kristalla on – valoisa ja sitkeä tahtonainen.  

Onnittelut vielä kerran Krista voitostasi – myös näin blogin välityksellä. Olet voittosi ansainnut! Toivon sinulle ja perheellesi mukavaa kesää ja kaikkea hyvää jatkoon – mitä elämä tullessaan tuokin.