Älykäs eläin

Maanantai 28.6.2010

Lomalla on niin mukava uppoutua lueskelemaan sellaisia opuksia, joihin ei aika työpäivinä riitä. Mielenkiintoista luettavaa löysin eläintieteen tohtori ja ekologi Jussi Viitalan tutkimusaiheesta: ”Älykäs eläin.”

Aivot ovat niin kallis elin ylläpidettäväksi, että älystä täytyy olla suuri hyöty eläimen menestymisen kannalta, jotta evoluutio niitä suosisi. Äly on siis evoluution luonnollinen seuraus, jos uskomme Viitalaa - ja miksi ihmeessä emme uskoisi.

Viitalan mukaan harakka tunnistaa itsensä peilistä, korppi osoittaa hellyyttä, empatiaa ja logiikan tajua. Norsuilla ja valailla on isommat aivot ja tunteet kuin ihmisellä, ja delfiinit jopa juoruilevat tovereistaan, ymmärtävät ja matkivat hoitajiaan.

Harmaapapukaija kykenee hankkimaan 150 sanan varaston ja "keskustelemaan" sillä hoitajansa kanssa. Koira voi oppia yli 200 sanaa, simpanssit hoitavat itseään lääkekasveilla, oranki pohtii ja suunnittelee etukäteen työkalujaan. Kaikkea tätä on ennen pidetty vain ihmisille mahdollisena.  

Ilman tiedekirjaa tuli myös tehtyä empiirisiä havaintoja kotipihassa. Harakka oppi ainoa lintuna avaamaan oraville tekemämme ruokinta-automaatin kannen. Palkinto oli ilmeisesti riittävän houkutteleva – maapähkinöitä.

Ei pölläsiä joka oksalla kasva

Sunnuntai 20.6.2010

Iloitsen sydämestäni tämän päivän ESS:n uutisesta: ”Krista Pöllänen otti mitä halusi. Saaliiksi uran ensimmäinen henkilökohtainen keilailun EM-kulta.” Iloitsen kahdesta syystä. Suurin ilo on luonnollisesti hänen voittonsa, mutta iloitsen myös lehtiuutisen palstamillimetreistä – liki puolen sivun juttu.

Lahti ja Päijät-Häme saa olla ylpeitä, meillä on kaksi kultanaista. Euroopan mestaruus tuli Suomeen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1993, jolloin Pauliina Aalto voitti Malmössä. Ja, jos joku ei satu tietämään, Pauliina pyörittää nykyään Launeen keilahallia yhdessä puolisonsa Jouni Helmisen kanssa.  

Olen harmitellut sitä, ettei keilailu selvästikään kuulu niihin lajeihin, jotka loistavat suurissa otsikoissa. Jos lahtelainen Krista olisi jalkapalloilija tai kiekkoilija, tilanne olisi toisin. Hänen 90-luvulta alkanut uransa on sitä luokkaa (mm. viisi Suomen mestaruutta), että oma maakuntalehti olisi voinut jo huomattavasti aiemmin ja vahvemmin tuoda häntä esiin.

Olen seurannut tuon 37-vuotiaan, lastenliikunnan aluekehittäjän ja keilaajan, 8-vuotiaan Pinjan äidin uraa jo vuosia. Alkujaan muistan hänet keilahallilta - posket punaisena - harjoittelevana nuorena naisena. Vaikka tuolloin en häntä tuntenutkaan, hänen  harjoittelutyylinsä viereisellä radalla jäi lähtemättömästi mieleeni.

Paremmin häneen tutustuin johtaessani MLL:n koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämishanketta 1998-2003, jolloin hän toimi yhtenä ohjaajana – ja tuolloin vielä nimellä Ylönen. Noihin vuosiin mahtuu toki useita upeita ja mahtavia työntekijöitä, mutta juuri tänään haluan heistä kaikista - liki viidestäkymmenestä - nostaa esiin Kristan.

Nuo projektivuodet eivät olleet kenelläkään helppoja, rahoituksen epävarmuus rassasi meitä kaikkia ja ohjaajat joutuivat työskentelemään usein varsin vaikeissa ja vaatimattomissa olosuhteissa. Koululaisten iltapäivätoiminnalla ei tuolloin vielä ollut mitään ”lain suojaa”. Olimme eräänlainen, lainvalmistelun seurannassa toimiva, pioneerijoukko.

Työvuosina minulle avautui Kristan elämänmyönteinen asenne. Hänen työmoraalinsa ei horjunut ulkoisten tekijöiden paineessa, ilo lasten kanssa toimimisessa näkyi koko työyhteisessä. Määrätietoisesti, johdonmukaisesti ja vieläpä levollisesti hymyillen kuljimme kohti tavoitetta; pienillä lapsilla on oikeus hoivaan ja aikuisen läsnäoloon pitkinä iltapäivän tunteina.

Vuodet vierivät ja perheen perustamisenkin aika tulee. Kaikkeen ei voi panostaa samanaikaisesti. Työ, perhe, harrastukset ansaitsevat kukin oman aikansa. Yhteistyö- ja keskittymiskyky sekä rytmitaito ovat arvokkaita ominaisuuksia arjen pyörityksessä.

On hyvä tietää mitä tahtoo, miten sen saavuttaa, mitä tavoitteen eteen on tehtävä ja hahmottaa oikea aika. Eikä siinä vielä kaikkia, tärkeä lisä on nöyrä asenne ja ajoittainen armollisuus itseä kohtaan. Ja tuota kaikkea minun mielestäni Kristalla on – valoisa ja sitkeä tahtonainen.  

Onnittelut vielä kerran Krista voitostasi – myös näin blogin välityksellä. Olet voittosi ansainnut! Toivon sinulle ja perheellesi mukavaa kesää ja kaikkea hyvää jatkoon – mitä elämä tullessaan tuokin.

Caffè latte, kiitos

Keskiviikko 9.6.2010

Nestlen kahvitutkimuksen mukaan kahvitauot ovat lyhentyneet ja vähentyneet viime vuosina. Nyt tehty tutkimus osoittaa, että yhä useammin kahvi juodaan omalla työpisteellä tai palavereissa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan kahvitauot eivät ole vain merkittävä osa työstä rentoutumista. Ne ovat myös tärkeä osa itse työtä. 84 prosenttia puhuu kahvitauoilla työasioista työkavereidensa kanssa ja 62 prosenttia kertoo pohtineensa kahvitauolla työhön liittyviä ongelmia.

Vielä vuonna 2008, Pauligin teettämän tutkimuksen mukaan, kahvitauot olivat tärkeitä työssä viihtymiselle. Silloinen tutkimus kertoi, että suomalaiset haluavat puhua kahvitauolla ihan muusta kuin työasioista. Kahvitauoissa merkityksellisintä oli jutustella työkavereiden kanssa, irtautuminen töistä hetkeksi ja rentoutuminen.

Vuoden 2008 tutkimuksen mukaan vain pieni osa vastaajista piti kahvitaukoja huonona asiana. Näiden vastaajien mielestä kahvitauot venyivät liian pitkiksi, työt keskeytyivät harmittavasti ja kollegat käyttivät kahvitteluun liikaa työaikaa.

Mikäli uskomme tutkimuksia, suunta on siis muuttunut. Siinä missä muutama vuosi sitten kahvitauot koettiin sosiaalisesti tärkeiksi ja korostettiin työssä viihtymisen ja rentoutumisen merkitystä, ovat kahvitauot nykyään yhä suurempi osa itse työtä.

Kahvin terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä, samoin siitä, vähentääkö vai lisääkö kahvitauoilla työstä puhuminen tuottavuutta. Niin tai näin, minä en kahvinjuonnista luovu niin kauan kuin vatsa kestää ja kahvihetki virkistää. Tukevaa ruokailua puolestaan vältän työpäivän aikana. Se, jos mikä laskee työtehoa.

Missä teot viipyvät?

Keskiviikko 2.6.2010

Ei voi kuin ihmetellä maamme poukkoilevia ratkaisuja egyptiläisen ja venäläisen isoäidin asiassa.

Mitä kovuutta ja epäinhimillisyyttä! Lait ovat ihmisten laatimia, ne eivät ole täydellisiä ja virheettömiä. Jos laki osoittautuu toimimattomaksi tai kohtuuttomaksi, sitä voidaan aina muuttaa.

Nyt näyttää jotain tärkeää unohtuneen. Lakeja säätäessä ja soveltaessa tulisi olla kirkkaana mielessä: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan."

Olaus Petrin (1493-1552) tuomarinohjeissa on myös toinen tärkeä seikka, kun siinä todetaan: "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana."

Tyhjistä lupauksista ja pelkästä sympatiasta ei ole hyödy kukaan - egyptiläinen, venäläinen eikä suomalainen.