Apua, ahdistaa

Torstai 13.5.2010

Mikä vie nuoren työkyvyn? Tuohon kun osaisi vastata, ongelmaa ei juuri olisikaan. Tilanne on huolestuttava. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jää yhä enemmän nuoria aikuisia. Sairauden jälkeen pitäisi pystyä palaamaan työhön, mutta nykyisin niin ei käy.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain noin 700 alle 35-vuotiasta. Muut mielenterveyden häiriöt vievät työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi noin 2000 alle 35-vuotiasta. Kun näihin lukuihin lisätään kaikki muut alle 35-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvät, Suomi saa uusia nuoria työelämään kykenemättömiä eläkeläisiä yli 3600 vuodessa.

Tuntuu niin turhalta, että meillä on nuoria masennuseläkeläisiä. Masennukseen sairastuneista valtaosa toipuu, joten nuorista paljon suuremman osan pitäisi pystyä palaamaan normaaliin elämänrytmiin. Kuitenkin käy niin, että osa mielenterveysongelmista kärsivistä ei pääse missään vaiheessa työelämään.

Mitä vaikutusta on nykyisellä tavalla elää ja tehdä työtä? Sosiaalisen suoriutumisen ja jatkuvan oppimisen vaatimukset kasvavat niin voimakkaasti, että pelkästään työtä tekemällä ei selviä. Olen niin monen nuoren kuullut sanovan, ettei ”saa oikein mistään kiinni”. Kannetaan huolta jatkuvuudesta tai paremminkin sen puutteesta. Työ ja muukin elämä on pätkittäistä ja epävarmaa.

Lisäksi avun saanti kestää usein pitkään – työelämään osallistuminen ei edisty hoitojonossa. Voiko myös käydä niin, että kuntoutukseen päässyt nuori päätyy parin vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Mitkä ovat todellisuudessa työelämän mahdollisuudet ottaa vastaan vajaatyökykyisiä nuoria, joilla on tai on ollut mielenterveyden häiriöitä?

Työterveyslaitoksen mukaan suunnitelmissa on käynnistää hanke ilmiön taustojen selvittämiseksi. Onkin todella tärkeää tarttua asiaan ja tutkia, miksi masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten määrä on kasvanut, vaikka mielenterveysongelmat sinänsä eivät näytä lisääntyneen.