Säätimellä vai ilman

Keskiviikko 26.5.2010

Pistipä silmiini ex-päätoimittaja Kari Naskisen blogikirjoitus, jossa hän toteaa, että autojen vakionopeussäätimet pitäisi kieltää autoista niiden vaarallisuuden takia. Onpa outo esitys perusteluista puhumattakaan.

Onko jossain ihan aikuisten oikeasti voitu todeta vakionopeudensäätimen käytön johtavan vaaratilanteisiin ja onnettomuuksiin? Voiko todella käydä niin, ettei jalanlepuutustauon jälkeen jalka osu enää oikealle polkimelle riittävän nopeasti?  Ei voi olla totta! Jos kuski ei hallitse polkimia, ei kai pitäisi autoilla ollenkaan.

Liukkaat talvikelit on ainoa, jossa ymmärrän vaaratilanteita saattavan syntyä. Mutta, voiko silloinkaan syyttää yksin vakionopeudensäädintä vai onko kyse ennemminkin ratin ja penkin välisestä auton hallintataidosta tai paremmin sen puutteesta? Suurimpi riski maatiellä on kyllä tuhatta ja sataa kaahaavat autoilijat.

Itse ajan paljon ja pitkiäkin matkoja. Minusta laite on vallan mainio. Se antaa loistavan mahdollisuuden itse liikenteen seuraamiseen, ei tarvitse alvariinsa vahdata nopeusmittaria eikä peltipönttöjä tien varsilla. Ei myöskään tule ”vahingossa” kaahattua ylinopeutta.

Yökukkuja kuuntelee yölaulajaa

Sunnuntai 23.5.2010

Olen useana iltana istunut pihakeinussa tai saunan jälkeen parvekkeella kuunnellen, kuinka läheisessä metsikössä laulaa yölaulaja satakieli. Tuo pieni vaatimattoman näköinen lintu, selkäpuolelta tasaisen harmaanruskea ja alhaalta vaaleamman harmaa, lurittaa lauluaan. Laulutaituri naksuttaa, pärskäyttää, viheltää ja helisyttää - minä kuuntelen.

Satakieli, tuo Etelä-Karjalan maakuntalintu, on alkukesän lintu. Touko-kesäkuu on sen parhaita laulukuukausia. Viimeisiä lurituksia voi kuulla vielä heinäkuun alussakin, mutta laulajien hiljennyttyä satakielen löytäminen on todella vaikeaa.

Satakieleen liittyy myös paljon satuja ja tarinoita. Tunnetuin niistä lienee H.C. Andersenin satu Satakieli, jossa linnunlaulu pelastaa Kiinan keisarin kuolemalta. Joitakin muitakin muistan - kaikissa niissä satakieli on hyvä lintu. Onpa Aaro Hellaakoskenkin runoihin sävelletty ja sovitettu teos Satakieli-sarja.

 

"Väärin sammutettu" - oliko edes tulipalo

Tiistai 18.5.2010

Maakuntalehti uutisoi: ”Lahden kaupunginvaltuusto päätti eilen kokouksessaan äänin 32-25 (kaksi tyhjää) irtisanoa sopimuksen kaupunginorkesterin nettikonserteista”.

Päivän lehdessä kerrotaan myös Turun filharmonisen orkesterin konserttitoiminnan saavan uusia ulottuvuuksia, kun orkesteri aloittaa verkkokonsertit keväällä 2010.

”Uudet verkkokonsertit ovat osa kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmahanketta, jossa yhdistyvät musiikkielämykset, teknologia ja varsinaissuomalaiset miljööt.”

Eilinen valtuuskokous ei anna aihetta tyytyväisyyteen. Oman pesän likaamista pyrin pääsääntöisesti välttämään, mutta nyt hävettää olla lahtelainen päättäjä.

Olisin toivonut nettikonserttien jatkuvan, koska ne kuuluvat orkesterille sovittuihin tavoitteisiin ja vastaa mainiolla tavalla verkottuvan maailman haasteisiin. Laajalti tunnetun ja arvostetun orkesterimme työtä en mitenkään pysty enkä edes halu vähätellä. Nettilähetyksissä mukana ololla on ollut merkitystä myös Lahti-kuvan kohentajana.

Lahdesta ei saa muodostu takapajula, joka ei syty uusille innovaatioille - liittyivätpä ne sitten kulttuuriin, liikuntaan tai sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Harmittamaan jäi erityisesti myös tapa, jolla asiaa käsiteltiin, perusteltiin ja lopulta saatettiin muutosesitys voimaan.

Valtuustossa on tällä kaudella korostettu useaan otteeseen hyvän ja riittävästi oikeaa tietoa sisältävän valmistelun merkitystä päätöksenteon tukena.  Tästä ole samaan mieltä, mutta sen pitäisi koskea myös muutosesityksiä tehtailevia valtuutettuja.

Valtuuston tulee käyttää valtaansa, ja se voi luonnollisesti tehdä muutos- ja lisäysesityksiä, hylkäyksiä tai palauttaa uudelleen valmisteluun. Vaihtoehtoja löytyy. Vastuullinen vallankäyttö ei ole koskaan mielivaltaa.

Eilinen kokous menettelytapoineen ei nauti minun luottamustani. Olen harvoin ollut näin häpeissäni. Koen, että lainopillisia ammattitaustoja korostaen sekä itse asiaan kuulumattomilla mielikuvilla saatiin riittävä enemmistö muutosesityksen taakse.  

Olen liian suoraselkäinen antamaan tukeni tämänkaltaiselle toimintatavalle, vaikka siihen juridinen mahdollisuus olisikin.  Koska kaupunginvaltuusto on ylin päättävä elin, tulee sen jäsenten käyttää valtaansa viisaasti ja arvokkaasti.

En ole täysin vakuuttunut, että kaikki ymmärsivät mistä tarkkaan ottaen päätettiin ja mitä kaikkia vaikutuksia tehdyllä päätöksellä voi olla. Emme ainakaan lisänneet kenenkään työmotivaatiota.

Kommentit valtuuston jälkeen ovat varsin surullista kuultavaa: ”nyt orkesterin intendentti sai näpäytyksen”, ”Lahti ei tarvitse elitististä orkesteria”, ”ei hoitoalan ihmisetkään saa vastaavia levytys- tai nettikonserttilisiä”, ”menköön konserttisaliin ne joilla on varaa”.

Jos nettikonsertit aidosti ja poliittista harkintaa käyttäen sekä yhteiseen  neuvotteluun pohjautuen olisi todettu kaupungille liian kalliiksi, olisi asia pitänyt hoitaa toisin, eikä kävellä ylimielisesti niin kulttuurilautakunnan kuin kaupunginhallituksenkin yli.

Toivonkin, että valtuusto ja valtuutetut keskittyisivät intohimoisemmin kehittämään omaa poliittisen johtamisen rooliaan, johon kuuluu osana tuen antamien virkamiehille, vaan ei operatiivinen virkamiestyö. Valtuustosali ei saa muodostua oikeussaliksi. Lainopillisuutta valvoo virkavastuulla toimiva kaupunginlakimies.

 

Apua, ahdistaa

Torstai 13.5.2010

Mikä vie nuoren työkyvyn? Tuohon kun osaisi vastata, ongelmaa ei juuri olisikaan. Tilanne on huolestuttava. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jää yhä enemmän nuoria aikuisia. Sairauden jälkeen pitäisi pystyä palaamaan työhön, mutta nykyisin niin ei käy.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain noin 700 alle 35-vuotiasta. Muut mielenterveyden häiriöt vievät työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi noin 2000 alle 35-vuotiasta. Kun näihin lukuihin lisätään kaikki muut alle 35-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvät, Suomi saa uusia nuoria työelämään kykenemättömiä eläkeläisiä yli 3600 vuodessa.

Tuntuu niin turhalta, että meillä on nuoria masennuseläkeläisiä. Masennukseen sairastuneista valtaosa toipuu, joten nuorista paljon suuremman osan pitäisi pystyä palaamaan normaaliin elämänrytmiin. Kuitenkin käy niin, että osa mielenterveysongelmista kärsivistä ei pääse missään vaiheessa työelämään.

Mitä vaikutusta on nykyisellä tavalla elää ja tehdä työtä? Sosiaalisen suoriutumisen ja jatkuvan oppimisen vaatimukset kasvavat niin voimakkaasti, että pelkästään työtä tekemällä ei selviä. Olen niin monen nuoren kuullut sanovan, ettei ”saa oikein mistään kiinni”. Kannetaan huolta jatkuvuudesta tai paremminkin sen puutteesta. Työ ja muukin elämä on pätkittäistä ja epävarmaa.

Lisäksi avun saanti kestää usein pitkään – työelämään osallistuminen ei edisty hoitojonossa. Voiko myös käydä niin, että kuntoutukseen päässyt nuori päätyy parin vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Mitkä ovat todellisuudessa työelämän mahdollisuudet ottaa vastaan vajaatyökykyisiä nuoria, joilla on tai on ollut mielenterveyden häiriöitä?

Työterveyslaitoksen mukaan suunnitelmissa on käynnistää hanke ilmiön taustojen selvittämiseksi. Onkin todella tärkeää tarttua asiaan ja tutkia, miksi masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten määrä on kasvanut, vaikka mielenterveysongelmat sinänsä eivät näytä lisääntyneen.

Äly hoi, älä jätä

Maanantai 10.5.2010

Pistipä silmään eilinen artikkeli. Ulsterin yliopiston professori Richard Lynn on kirjoittanut Daily Mailiin artikkelin naisten ja miesten älykkyyden tasoeroista: Miehet todella ovat naisia älykkäämpiä.

Lynn katsoo, että miehet ovat joutuneet kehittämään hoksottimiaan naisia enemmän, koska joutuivat metsästäjinä aikanaan ratkaisemaan monimutkaisia, elämää uhkaavia asioita.

Naisten kerätessä marjoja ja kasvattaessa lapsia, he oppivat pärjäämään miehille vain verbaalisessa älykkyydessä.

Ja kuin vastapainoksi, hän toteaa miehistä löytyvän sitten myös ne tyhmimmät tapaukset.

Koska naisia on yhä niin vähän tieteen korkeimmilla tasoilla ja liike-elämän huipulla, ammateissa ja politiikassakin, Lynn arvioi yhdeksi pääsyyksi sen, että keskimäärin miehet ovat naisia älykkäämpiä.

Hänen mukaansa älykkyyden korkeimmilla asteilla erottuu myös varsin selkeä ero. Älykkyysosamäärältään neroista (äo 145) on miehiä kahdeksan kertaa enemmän kuin naisia.

Emeritusprofessori korostaa, että maailmassa on myös briljantteja naisia, mutta pitäisi kuitenkin hyväksyä, että heitä tulee olemaan vähemmän kuin miehiä. Siis, että on ja tulee olemaan vähemmän – niinkö?

Älykkyyseroista on puhuttu pitkään. Maailman menoa seuratessa ja monenlaisia lausuntoja kuunnellessa nousee kyllä väistämättä mieleen ajatus: Kyllä hämmästyttävän pienellä järjellä maailmaa hallitaan.

Suo siellä, vetelä täällä

Sunnuntai 2.5.2010

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on vakuuttunut siitä, että Suomen eduskunta hyväksyy Kreikalle varattavan laina-avun. Kreikan talouden vakauttaminen on välttämätöntä ja perusteltua.

On ymmärrettävää, että eurooppalaiset valtiot ovat solidaarisia toisilleen ja tukevat toisiaan vaikeuksissa. Suomeltakin vaaditaan uhrauksia, mutta kuinka pitkälle voidaan mennä.

Kreikan talouskriisi on todella huolestuttava, eikä se tullut järin suurena yllätyksenä. Maa on joutunut tiukalle menojen karsintakuurille EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa tehdyn apupaketin vastineeksi. Tehtävä ei tule olemaan helppo.

Kreikka ei kuitenkaan ole ainoa. Ongelmat voivat laajentua. Miten käy mm. Espanjan, Portugalin tai Italian? Koko euroalueen asema on tukala. Euronhan piti olla vakaa, eikä ruokkia velkaantumista.

Kukaan ei voi jatkuvasti elää yli varojensa ilman seurauksia. Valitettavasti euroalueen maiden taloudelle asetetut ehdottomat kriteerit ovat olleet sanahelinää. Yhteisesti sovittuihin sanktioihin ei ole ryhdytty vaikka kriteerejä on rikottu, kuten esim. Ranska ja Saksa. Ei se paljon lohduta, ettei Kreikka ole ihan yksin syyllinen.

Jos Suomen tukiosuudeksi tulee arvioitu 1,5 miljardia euroa, on summa todella suuri. Varsinkin, kun kyseessä on laina, jota ei todennäköisesti koskaan saada takaisin. Summa on valtava, kun ottaa huomioon Suomen oman velkaantumisvauhdin. Paine verojen kiristämiseen ja menojen leikkauksiin tulee entisestään kasvamaan.