Virsistä viis - entä väreistä

Perjantai 30.4.2010

Värit ovat mielenkiintoisia. Mikä väri kulloinkin miellyttää silmää seinässä, esineissä, vaatteissa ja aatteissa. Värijärjestelmiä ja pääväriteorioiden selitysmalleja on olemassa todella monia eri käyttötarkoitusten mukaan.

Jos katsotaan värejä perinteisellä värikehällä, ne etenevät järjestyksessä: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigonsininen ja violetti. Punainen ja keltainen katsotaan kuuluvaksi niin sanottuihin lämpimiin ja sininen taas kylmiin väreihin.

Värien terapeuttisessa käytössä punainen yhdistetään muun muassa energiaan ja voimaan, elämän fyysiseen ja aineelliseen puoleen sekä selviytymiseen.

Keltainen kuvastaa henkilökohtaista voimaa ja omaa tahtoa sekä iloa ja älyä. Sininen on väriterapeuttisesti kommunikaation (puhumisen ja kuuntelemisen) väri, se on rauhoittava ja turvallinen.

No, se värien terapeuttisesta tulkinnasta. Kevään poliittinen väri näyttää selvästi olevan vihreä. Vappuviikolla on mediassa esitelty puolueiden uusia värimieltymyksiä.

Keskustan ”apila” on säilyttänyt vihreytensä, mutta uudet nettisivut näyttävät hieman harmaantuneen, ”Suomen suurimmaksi digipuolueeksi” julistautumisen ohella.

Kokoomus kampanjoi näkyvästi maakuntalehdissä kertoen, että ”sininen on uusi vihreä”. Kristillisdemokraattien vihreys avautui ”ekokonservatiivi” –kampanjan yhteydessä.

Vasemmistoliiton uusituilta nettisivuilta etsin punaista, mutta vihreäähän sieltäkin löytyi taustaa myöten. Uudessa logossa on kaksi vihreää, oranssi ja vain yksi punainen viiva.

Vihreät tuskin vaihtavat pääväriään, mutta mitenkähän Sdp ja Perussuomalaiset vastaavat tähän värileikkiin?

Keskusta juhlii huomenna ”Vihreää Vappua” ja Kokoomus ”Sinistä Wappua”. Minä puolestani toivotan ”Oranssia Vappua”.

Ai sää vai

Torstai 29.4.2010

Onpa tänään harmaata, märkää ja kylmää. Oikein viluttaa eilisen aurinkoisen ja jo niin kesäisen päivän jälkeen. Onneksi eivät villanutut ole vielä naftaliinissa.

Toivottavasti sää lämpenee ja kuivaa lähipäivinä, jotta kevätkylvöt pääsevät alkuun. Vapusta viis, se sujuu kyllä säässä kuin säässä, mutta uusia perunoita kaipaan.

Vuodet eivät ole veljeksiä. Viime vuonna kevätkylvöt käynnistyivät jo huhtikuussa, jonain vuonna taas toukokuukin tekee tiukkaa.

Kasvukausi katsotaan alkaneeksi, kun keskilämpötila on ollut useamman vuorokauden ajan vähintään plus viisi astetta. Silloin pääsevät maahan varhaisperuna, kevätrapsia, vehnä ja kaurakin.

Lähipäivien säät siis ratkaisevat, päästäänkö ensi viikon lopulla kylvöpuuhiin. Toivottavasti kasvukausi ei viivästy. Enkä oikeastaan toivo viileää ja sadetta vappujuhliinkaan.

Sähköistyneen elämänmenon vuodatus

Maanantai 19.4.2010

Online –elämä saa kolauksen, kun globaali verkosto lamaantuu. Monet asiat menevät pahasti solmuun.

Tulivuoren purkaus Islannissa näytti ihmiskunnalle kaapin paikan. Luonnon mahti osoitti jälleen haavoittuvuutemme.

Keskiviikkoaamuna oli tarkoitus lentää Kööpenhaminan kautta Luxemburgiin, määränpäänä Strasbourg. Näyttää sille, että matka jää tällä kertaa tekemättä.

Talvi vierähti VR:n toistuvia junaliikennekatkoja tuskaillessa.

Viikon päivät olen taistellut oikuttelevan tietokoneen kanssa, johon ei meinaa it -osaajatkaan löytää korjauskeinoja. Voihan Windows! Joko vihdoin pitäisi kallistua ohjeeseen: vaihda pc maciin.  

Kuinkahan monta itsemme synnyttämää riippuvuusriskiä tulevaisuudessa vielä realisoituukaan; netin kaatuminen, sähkön saannin lakkaaminen, puhtaan veden loppuminen?

Kevyesti keskellä päivää

Tiistai 13.4.2010

Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta väistämättä tulee seurattua Keskustapuolueen puheenjohtajuuskisaa. Mielenkiintoa lisää lähestyvä puoluekokous, joka pidetään kotikaupungissani kesäkuussa.

Tarjolla on neljä kandidaattia, varsin pieni joukko. Mauri ja Paavo, kuusikymppisiä miehiä kaksin kappalein, yksi nuorempi lähes tuntematon mies nimeltä Timo sekä Mari.

Puheenjohtajuus ei vaikuta olevan kovin haluttu pesti, jos arviopohjana käyttää kieltäytyjien listaa. Luulisi kokeneiden poliitikkojen kilvan tavoittelen paikkaa, mutta ei. Elämme vaikeita aikoja.

Vanhanen vetäytyy hommasta kesken kaiken. Jäätteenmäki ei lähde uuteen yritykseen, vaikka Bjarne Kalliskin jo ehätti laittamaan poliittisen arviokykynsä peliin Annelin mukaan ilmoittautumisen puolesta.

Lehtomäki teki poliittisen karriäärinsä totaalisimman u-käännöksen, vaikka hänen menestystään pidettiin lähes ´satavarmana´. Sivustakatsojan roolista käsin, Kimmo Tiilikaisen ikä, kokemus ja imago olisivat ehkä olleet kannatuksen mittauttamisen arvoisia, mutta miespä sanoi, ei.

Mari sekä Mauri näyttävät kiertueen tässä vaiheessa olevan ennakkosuosikin asemassa. Jos kaikki naista kannattavat menevät Marin taakse, se on siinä. Tällä logiikalla Mari Kiviniemi lienee seuraava Suomen pääministeri?

Pikakelaus lapsuuden maisemiin

Sunnuntai 4.4.2010

Yksi pääsiäispyhien ikävä uutinen oli sunnuntain vastaisen yön tulipalo Lahden Harjukadulla.

Seitsemän asunnon pienkerrosta paloi käyttökelvottomaksi. Vanhat puurakenteiset ja puruilla eristetyt talot ovat syttyessään vaikeasti sammutettavia.  Puru kytee pitkään.

Tuo surullinen ja sykähdyttävä uutinen tempaisee muistikuvani neljä vuosikymmentä taaksepäin, onnelliseen ja huolettomaan lapsuuteen.

Kyseessä on sama talo, joka oli aikoinaan lapsuuden aikainen sukuni kotitalo. Ollessani alle kouluikäinen, perheemme muutti Hollolan puolelta Lahteen. Kuusikymmentä luvun alkuvuodet asuimme juuri tuossa, nyt poroksi palaneessa, talossa.

Lapsuuteni Harjukatu oli niin idyllistä, hyvin hoidettua ja viehättävää pientaloaluetta. Pihassamme kukoistivat monet marjapensaat ja kukkaistutukset omenapuineen. Pihan erikoisuutena oli myös suuri päärynäpuu parikeinun kupeessa.