Ainoa pysyvä on muutos

Perjantai 26.3.2010

Valtiovarainministeriö edellytti huhtikuussa 2009, että 20 Suomen suurinta kuntaa valmistelevat omat tuottavuusohjelmansa. Näin on tehty. Lahdessa homma laitettiin käyntiin jo viime valtuustokauden lopulla, hieman eri työnimellä tosin.

Nyt valmistunut versio on esitelty valtuutetuille ja julkisuuteen. Tunteet ovat jälleen kerran ristiriitaiset, luonnollisesti. Yksi tykkää, toinen ei. Poliittisen kartan vasemmalla nähdään esitetyt toiminnot juustohöylä -säästöinä ja palvelujen kurjistamisena. Oikea laita taas peräänkuuluttaa rivakampia toimia ja muut säätää siitä välistä.

Mitä tekee media? Välittääkö julkinen sana objektiivista tietoa? Luoko se siltaa kuntalaisten ja päättäjien välille, jotka muuten kaikki ovat samoja lahtelaisia? Löytyykö uutisoinnista mitään positiivista? No, eipä löytynyt.

Tiedän, ettei media tee yhteistyötä eikä harrasta alueen edunvalvontaa, mutta kysyn silti. Kysyn yhä, miksi ei? Miksi lietsoa puoliksi tyhjää lasia, kun vaihtoehtona on puoliksi täysinäinen? Tulevaisuuden haasteissa on vaikeuskerrointa riittämiin, ketä hyödyttää maalata aina mustimmalla pensselillä?

Lahden Radio uutisoi aiheesta otsikolla: ”Lahden tuottavuusohjelma on keskeneräinen ja tehoton.” Mutta kuinka kummassa useampaa vuotta kattava suunnitelma voisi olla täysin valmis? Ihmettelen myös, millä kristallipallolla tsuumattuna voidaan suunnitelmat todeta tehottomiksi jo etukäteen?

Suureen ääneen vaaditaan, että tarttis tehdä jotain. Sitten, kun esityksiä tehdään, alas ampujia kyllä riittää. Milloin on valmistelu vääriin, väärään aikaan, tai väärät ihmiset – virkamiesvalmistelusta puhumattakaan.

Tuottavuusohjelmankin tulisi samanaikaisesti olla lyhyt, mutta kattaa kuitenkin kaikkien näkemykset ja painotukset.

Jokainen päättäjä tietää, että tulevina vuosina tarvitaan kaikki pelimerkit käyttöön. Ei riitä mikään toimenpide yksinään. Joudutaan korottamaan veroja, hinnoittelemaan uudelleen palvelumaksuja, ottamaan lainaakin, ja lisäksi toimintojen tuottamistapoihin on etsittävä uusia ratkaisuja.

On todella epävarmaa pystytäänkö palvelut pitämään nykyisen tasoisina, työntekijöiden määrän laskiessa.Uudenlaiset toimintamallit, kuten matalankynnyksen terveyskioskit, ovat tervetulleita, mutta eivät nekään yksin ratkaise lähes mahdottomuuden yhtälöä. Menot kasvavat roimasti vauhdikkaammin kuin tulot.

Toimintoja joudutaan karsimaan ja keskittämään sekä tarpeetonta omaisuutta myymään. Kaikkea emme voi säilyttää ja saada hieman lisääkin - mutta ei maailma tähän kaadu. Perusviestin pitää olla toivoa luova ja vaihtoehtoja tarjoava. Eihän tässä muuten mitään järkeä ole.

Muutoksia maailman menossa tapahtuu. Ollaan muutosprosesseissa mukana mieluummin ennakkoon varautuen, suunnitellen ja yhdessä sovitellen, kuin kaikkea uutta vastustaen tai toivottomuuteen vajoten. Tämä maa on aina selvinnyt vaikeistakin ajoista ja selviää vastakin.