Armoton yhteiskunta - arvoton elämä

Sunnuntai 21.3.2010

Useat opiskelijoiden itsemurhat lyhyen ajan sisällä ovat aiheuttaneet suurta järkytystä New Yorkin osavaltiossa sijaitsevassa Cornellin yliopistossa Ithacassa.

Cornellin yliopistossa on aloitettu kampanja tapausten estämiseksi. Oppilaitoksen rehtori on lähettänyt opiskelijoille sähköpostia, kehottaen hakemaan rohkeasti apua ongelmiin. Yliopiston sanomalehdessä on julkaistu tietoiskuja masennuksesta ja sen hoitamisesta. Koulun henkilökuntaa on koulutettu tarkkailemaan oppilaita mahdollisten depressio-oireiden varalta.

Itsemurha ei ole vieras käsite Suomessakaan. Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri on myös ilmaissut vakavan huolensa julki. Suomessa tehdään noin kolme itsemurhaa joka päivä. Joka toinen päivä tekee yli 65-vuotias itsemurhan.

Sauri esittääkin valtioneuvoston periaatepäätöksellä uuden kansallisen itsemurhien ehkäisyprojektin käynnistämistä. Hänen mukaansa projektissa painopisteen tulisi olla sairastuneiden ihmisten köyhyyden torjumisessa sekä lähiyhteisöjen huomioimisessa.

Mitä sitten ihan oikeasti voi tehdä toisin? Taloushuoliin taloudellista apua, niin. Sairauksiin lääkettä ja terapiaa, niin niin. Mistä apua yksinäisyyteen ja toivottomuuteen? Kilpailuhenkisen, vaativan, suorituskeskeisen ja individualistisen maailmankuvan keskellä liian moni ei vaan yksinkertaisesti jaksa.

Sauri vertaa itsemurhakuolemien määrää liikennekuolemiin, joiden määrä on saatu painettua alle 300:aan yhteiskunnan ponnistuksin. Yhteiskunnallisia toimenpiteitä tarvitaan, mutta valitettavasti tämän ajan palveluverkosto ei yksin kykene riittävään apuun.

Vaikka paljon hyvää kehitystä on tapahtunut, jotakin todella arvokasta ja toivoa antavaa olemme kadottaneet vuosien saatossa. Lähimmäisyys ei ole in. Välinpitämättömyys itseä ja toisia kohtaan on saanut liikaa kasvutilaa. Korjausliikettä elämää kunnioittavan arvopohjan suuntaan kaivataan ja pian.