Mäkinen vs. Ruokanen

Lauantai 6.3.2010

Maaliskuun 11. päivänä järjestetään Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispanvaalin toinen kierros, jossa ovat mukana Turun piispa Kari Mäkinen ja dogmatiikan professori Miikka Ruokanen.

Mäkistä ja Ruokasta on jo ehditty luonnehtia monella tapaa. ”Mitä kirkosta tulee – oppi vai ihminen”, kysyy ESS:n päätoimittaja Heikki Hakalakin tämän päivän lehdessä. Useimmiten tiedotusvälineissä esiintyvä luonnehdinta on se, että Mäkinen on liberaali uudistaja ja Ruokanen konservatiivi säilyttäjä.

Seuratessani lehti- ja muita mediahaastatteluja ei kumpaisestakaan kandidaatista itsestään kumpua kamppailua liberaalin ja konservatiivin välillä, vaikka näin kovasti ulkopuolelta arvioidaankin. Mielestäni kummankin jatkoon päässeen ajattelussa kuvastuu sekä uudistavia että säilyttäviä elementtejä.

Päätoimittaja Heikki Hakala tiivistää: ”Jos Ruokanen lähtee opista, Mäkinen lähtee ihmisestä. Siinä missä Ruokanen rajaa, Mäkinen avaa ja laventaa, siinä missä Ruokanen vaalii opin puhtautta, Mäkinen puolustaa ihmistä.”

Oman tulkintani mukaan Mäkinen haluaa uudistaa kirkkoa opillis-eettisesti ja olla säilyttävä kansankirkon toimintatapojen suhteen. Ruokanen taas päinvastoin: haluaa uudistaa kansankirkon toimintatapoja ja olla säilyttävä opillis-eettisten kysymysten osalta.

Mäkisen uudistuspyrkimykset näyttävät kohdistuvan kirkon moniäänisyyden ja suvaitsevaisuuden edistämiseen sekä tilan antamiselle ihmisten erilaisille tulkinnoille. Ilmeisesti osin tästä juontaa hänen myötämielisyytensä rekisteröidyn parisuhteen siunaamista kohtaan. Säilyttävää ainesta Mäkisen ajattelussa edustavat mm. hänen tulkintansa kansankirkosta, sen työmuodoista ja organisaatiosta.

Ruokanen puolestaan uudistaisi kirkon toimintatapoja. Tämä näkyy mm. hänen jumalanpalveluskäsityksessään ja kritiikissään kirkon hallintokeskeisyyttä kohtaan. Hän haluaisi kehittää kansankirkkoa maallikko- ja kansanliikkeen suuntaan. Säilyttävää Ruokasen ajattelussa edustavat hänen kirkon perinteestä nousevat teologiset tulkintansa, joiden pohjalta hän suhtautuu kielteisesti rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseen.

Heikki Hakala toteaa Esalaisessa, ettei kirkon sisällä ei pitkään aikaan ole ollut näin selkeää valintatilannetta. Totta, olen samaa mieltä. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä mihin 1224 äänioikeutettua rajansa vetävät. Valinta tulee näyttämään suuntaa missä asioissa kirkko tulevaisuudessa uudistuu ja mitä säilytetään.