Markkinoiden vapauden kahdet kasvot

Tiistai 23.2.2010

Ensimmäisiä kokemuksia kauppojen sunnuntaiaukiolosta on jo näköpiirissä. Eduskunnan edellyttämään selontekoon lain vaikutuksista vuoden 2012 loppuun mennessä on vielä matkaa.

Olen uteliaisuuttani poikennut parina sunnuntaina seuraamassa tilannetta eri kauppakeskuksissa. Ja on todettava, ettei ihan hyvälle näytä. Riemunkiljahduksia uudistuksesta ei kuulu, eikä ostavia asiakkaita juuri näy.

Laki aukiolojen vapauttamisesta piti sisällään kauniin ajatuksen kauppiaan oikeudesta pitää halutessaan liikkeensä suljettuna sunnuntaina myös kauppakeskuksissa. Uudistamisen yhteydessä kauppakeskuksissa toimiville yrittäjille luvattiin turvata yksi vapaapäivä viikossa. Mutta miten tämä voi käytännössä toimia?

Isojen kauppakeskusten pien- ja erikoisliikkeet kokevat usein aukioloaikojen vapauttamisen omien toimintaoikeuksiensa rajoittamiseksi. Myymälä täytyy pitää auki sunnuntaina, vaikka se olisi vastoin liikkeenharjoittajan henkilökohtaista ja taloudellista etua.

Todellisuudessa vaihtoehdot jäävät vähiin. On palkattava lisää väkeä tai venytettävä yrittäjän oma työviikko seitsenpäiväiseksi. Edellinen on harvoin taloudellisesti kannattavaa, jälkimmäinen aina inhimillisesti kuluttavaa.

Nähtäväksi jää onko kuluttajien reaktioilla vaikutuksia siihen, millaisiksi aukioloajat lopulta muodostuvat? Omalla ostokäyttäytymiselläni en halua vahvistaa 24/7 suuntausta. Siksi pyrin tekemään ostokseni edelleen arkena ja vielä mieluiten sellaisessa liikkeessä, jossa tiedän arvostettavan lepopäivää.