Maukasta ja terveellistä

Sunnuntai 28.2.2010

Ruoka puhututtaa. Olen saanut useita yhteydenottoja kasvisruoan lisäämisen puolesta ja vastaan. Monenlaisia tuntoja on asia herättänyt. Valtaosa mielipiteistä on ollut myönteisiä, mutta huoltakin kasvipäivän suositus on aiheuttanut.

Esiin on nostettu suurimpana huolena ruoan maku tai paremminkin mauttomuus, jolloin on vaarana, että kasvipäivänä jätetään ruokailu väliin tai korvataan pikaruoalla. Toiseksi eniten on kannettu huolta ruoan terveellisyydestä. Asennevastaisuutta ilmenee myös jonkin verran, ja se onkin sitten ihan oma juttunsa.

Nykyisillä kouluruokailun määrärahoilla ravintoarvoiltaan terveellisen ruoan valmistaminen on haasteellista, mutta sen verran olen lahtelaiseen kouluruokaan perehtynyt, etten kyllä moittimaan pääse.

Terveellisyys ei katoa, jos kasvisten määrää lisätään joko kasvispäivällä tai muutoin. On kuitenkin muistettava, ettei kasvisruoka ole ruoka, josta vain kala tai liha on otettu pois, ja kenties korvattu soijalla.

Suomalainen syö kasviksia vain puolet EU:n keskiarvosta. Meidän vihannesten ja hedelmien käyttö on huomattavasti Maailman terveysjärjestön WHO:n asettamaa 400 gramman päivätavoitetta alhaisempaa.

Suomalaisten lihankulutus on sen sijaan noussut 7o-luvun alusta noin 30 kiloa henkeä kohden (vuonna 2007 76 kg lihaa). Eli jos kaksikin ateriaa viikossa vaihdetaan lihattomiksi, ei päästäisi vielä 70-luvun suomalaiselle kulutustasolle.

Olen kyselijöiden kanssa samaa mieltä, että maukasta ruoan tulee olla. Muutoinhan se jää syömättä, eikä se liene tarkoitus. Monipuolista ja terveellistä kasvisruokailua voi kuitenkin hyvin lisätä, sehän antaa mainiosti myös haastetta henkilökunnalle kehitellä maukkaita kasvisreseptejä.

Liitosneuvottelut etenevät

Perjantai 26.2.2010

Päijät-Hämeen kuntajakoselvityksessä on nyt ensimmäinen kierros, helmikuiset alkukuulemistilaisuudet, pidetty. Selvittäjä Osmo Soininvaara on kuullut niin kuntien asukkaiden ajatuksia kuin työryhmienkin näkemyksiä mahdollisesta uudesta kunnasta.

Enpä kadehdi selvittäjän postia. Kuten Soininvaara itse toteaa, hän voi vedota mukana oleviin kuntiin vain järkisyiden kautta. Meidän paikallisten vastuulle jää luonnollisesti tunnepuolen käsittely, joka näyttääkin olevan aika haasteellinen tehtävä.

Olisi toivottavaa, ettei minkään kunnan asukkaiden mielissä nousisi kohtuuttomia tunnekuohuja, vaikka jonkin verran sellaista on keskustelutilaisuuksien perusteella havaittavissa. Asiat asioina olisi aina viisainta. Faktapohjaista tietoa saadaan yhä lisää, kun selvitys valmistuu alkukesästä ja valtuustot pääsevät tekemään päätöksiä syyskuussa.

Viimeinen kuulemistilaisuus pidettiin Kärkölässä. Asiallisessa keskustelussa ilahdutti erityisesti ajatus: ”Yhdistymisen myötä kärköläläisyys nousee uuteen arvoonsa samoin kuin kävi suomalaisuuden EU:hun liittyessä. Myös silloin pelättiin, että suomalaisuus katoaa, mutta näinhän ei ole tapahtunut, vaan suomalaisuus on korostunut. Myös yhdistymisessä paikallisidentiteetti tulee vahvistumaan.”

Lahtelainen veronmaksaja voi oikeutetusti kysyä, miksi 100 000 asukkaan kaupungin tulisi olla kiinnostunut hankkeesta, varsinkin, jos naapurit suhtautuvat epäluuloisesti. Uskon kuitenkin lahtelaisten olevan valmiita vastuunkantoon koko maakunnan hyväksi, eikä itsekäs ajattelu saa enemmistöä taakseen. Eihän ole yhdenkään Päijät-Hämeen kunnan etu se, jos joku meistä voi huonosti.

Muutosta kunnallisten palveluiden ja kuntarakenteen osalta tarvitaan. Ensimmäinen kuulemiskierros osoittaa niin selkeästi, ettei tämän päivän malli palveluiden järjestämiseksi ole todellinen vaihtoehto tulevaisuuden tarpeisiin. Resurssien rajallisuus ja huoltosuhteen vinoutuminen pakottavat meidät uudistumaan ja uudistamaan palvelutuotantoamme kuntakartasta riippumatta.  

Markkinoiden vapauden kahdet kasvot

Tiistai 23.2.2010

Ensimmäisiä kokemuksia kauppojen sunnuntaiaukiolosta on jo näköpiirissä. Eduskunnan edellyttämään selontekoon lain vaikutuksista vuoden 2012 loppuun mennessä on vielä matkaa.

Olen uteliaisuuttani poikennut parina sunnuntaina seuraamassa tilannetta eri kauppakeskuksissa. Ja on todettava, ettei ihan hyvälle näytä. Riemunkiljahduksia uudistuksesta ei kuulu, eikä ostavia asiakkaita juuri näy.

Laki aukiolojen vapauttamisesta piti sisällään kauniin ajatuksen kauppiaan oikeudesta pitää halutessaan liikkeensä suljettuna sunnuntaina myös kauppakeskuksissa. Uudistamisen yhteydessä kauppakeskuksissa toimiville yrittäjille luvattiin turvata yksi vapaapäivä viikossa. Mutta miten tämä voi käytännössä toimia?

Isojen kauppakeskusten pien- ja erikoisliikkeet kokevat usein aukioloaikojen vapauttamisen omien toimintaoikeuksiensa rajoittamiseksi. Myymälä täytyy pitää auki sunnuntaina, vaikka se olisi vastoin liikkeenharjoittajan henkilökohtaista ja taloudellista etua.

Todellisuudessa vaihtoehdot jäävät vähiin. On palkattava lisää väkeä tai venytettävä yrittäjän oma työviikko seitsenpäiväiseksi. Edellinen on harvoin taloudellisesti kannattavaa, jälkimmäinen aina inhimillisesti kuluttavaa.

Nähtäväksi jää onko kuluttajien reaktioilla vaikutuksia siihen, millaisiksi aukioloajat lopulta muodostuvat? Omalla ostokäyttäytymiselläni en halua vahvistaa 24/7 suuntausta. Siksi pyrin tekemään ostokseni edelleen arkena ja vielä mieluiten sellaisessa liikkeessä, jossa tiedän arvostettavan lepopäivää.

Tuoksu vs. haju

Perjantai 19.2.2010

Mitä tehdä, jos vieressä haisee? ABC Newsin uutisten mukaan Air Canada -lentoyhtiö teki ratkaisun ja heitti haisevan miesmatkustajan koneesta pihalle.

Kahden tunnin lento, Charlottetownista Montrealiin, viivästyi hetkeksi haisevan miehen koneesta poiston vuoksi. Poiston sai aikaan toisen matkustajan valitus.

Matkustajiemme mukavuus ja turvallisuus ovat lentoyhtiön mukaan heidän ykkösprioriteetteja. Lentomatkustajan hajua kuvattiin uutisessa brutaaliksi, mitä tuo sitten tarkoittaakaan. Ilmeisesti ei kuitenkaan ollut kyseessä mieto tai miellyttävä tuoksu.

Mikä luokitellaan todella pahaksi hajuksi, mukavuutta haittaavaksi?  Voisiko samalla periaatteella vaatia ulosheittoa konsertista tai teatterista, jos viereinen mies tai nainen tuoksuu kovin voimakkaasti pistävälle hajuvedelle tai etovalle partavedelle. Näitäkin tapauksia vielä ilmenee.

Juuri tänään - juuri Sinulle

Sunnuntai 14.2.2010

Räystäät jos tippuu yllä pään...

Tiistai 9.2.2010

…voi sään lauhtuessa saada niskaan jäätä tai nilkka voi taittua liukastuessa räystään alle muodostuneisiin jääkökköihin.

Päijät-Hämeen kiinteistöliiton Raimo Kiljunen kehottaa tarkkailemaan kattoja. Toiminnanjohtaja Kiljunen heittää romukoppaan väitteen, että suomalainen rakennuskanta kestää runsaslumisen talven.

No herttanen sentään, älä nyt äly jätä. Enkä tarkoita Kiljusta vaan hänen kuulemiaan väitteitä. Mistä lähtien suomalaisilta katoilta ei muka tarvitsisi poistaa lumia? Onko arkinen perimätieto todella kadonnut muutaman vähälumisen talven myötä?

Onhan meillä rakennuskannan kestävyys aivan toista luokkaa kuin eteläisimmillä leveysasteilla, mutta eiväthän katotkaan määräänsä enempää kestä. Vaikka varsinaisia kattojen romahtamisia tapahtuu harvoin, on metrin lumikuormista muitakin haittoja kiinteistöille.

En näe mitään syytä miksei 2000-luvulla kannattaisi toimia kuten ”ennen vanhaan”. Lumikuormaa vaan lapioimaan katoilta niin eivätpähän räystäät tiputtele sisään ja ulos enää juhannuksena.

Järkeistäminen sallittua

Tiistai 2.2.2010

Sauli Niinistöä kuulee moitittavan siitä, että hän pyrkii karsimaan eduskunnan menoja. Samaa sävyä oli eilen valtuuston tiedotustilaisuudessa käydyssä keskustelussa, vaikka kohteena ei ollutkaan Niinistö.

Aiheena oli kaupungin tuottavuusohjelma tai paremminkin sen alustavat suuntaviivat. Toiveet ja kritiikinkin ymmärrän sen suhteen, että kaivataan täsmentyneempää aikataulutusta sekä lihaa luiden ylle. Pelkät hyvät periaatteet eivät riitä. Tarvitaan tietoa siitä mitä tarkkaan ottaen tehdään.

Sitä vaan ihmettelen, kuinka joku näkee tuottavuusohjelman yksioikoisesti kielteisenä palvelujen leikkausohjelmana. Kuntasektorilla on edessään rajuja muutoksia. Tarvitaan väistämättä uudenlaista tulevaisuusajattelua ja uusia toimintatapoja.

Mikäli lähes nykyinen palvelutaso halutaan säilyttää, on kaupunkia kehitettävä toimintoja tehostamalla ja luomalla uusia ratkaisuja, jotka auttavat kasvua ja turvaavat kaupungin palvelut ja kehityksen jatkossakin.

Samanaikaisesti on rakennettava kaupungin vetovoimaa kasvun ja uusien verotulojen saamiseksi.

Kaikki tämä voidaan toteuttaa suunnitelmallisesti ja hallitusti. Velvollisuutemme päättäjinä on käyttää verovaroja myös tehokkaasti ja tuottavasti, eikä vain käyttää.