Matkalla jouluun

Sunnuntai 13.12.2009

Koti on nyt jouluvalaistu, joulukortit ovat postittamista vaille valmiina ja joulupuu odottaa katoksessa sisään kantoa. Näin kolmantena adventtina on osa valmisteluista takana, ja vielä on matkaa aattoon ja joulun pyhiin. On levollinen mieli.

Jo marras-joulukuun vaihteesta asti on meillä Suomessa monen sortin pikkujoulujen aikaa ja joululaulut soivat marketeissa kyllästymiseen saakka. Joululounaskutsuja satelee ja joulupuurotilaisuuksia on parhaimmillaan useampiakin samana päivänä.

Monen kuulee tuskailevan kiireen ja stressin kourissa, ehdinkö saada kaiken valmiiksi. Jotkut kieltäytyvät tyystin todeten, etteivät ole jouluihmisiä. Inhoa markkinahenkisen joulun olemassaoloon koetaan myös. Jouluvalmisteluja saatetaan pitää myös turhina, koska suuri työ on hetkessä ohi.

Itse olen aina pyrkinyt kulkemaan adventin matkan kohtuuden tietä pitkin. Koen valmistautumisen tärkeäksi ja mielekkääksi – niin konkreettisen kuin henkisenkin valmistautumisen. Uskon, että yksinkertaisuuden voi sisällyttää jouluun valmistautumiseen.

On arvokasta, että järjestetään erilaisia tilaisuuksia, koska ne ovat monella tapaa yhdistäviä tekijöitä. Itse pyrin vastaamaan niin moniin kutsuihin myönteisesti kuin suinkin on mahdollista. Paaston viettäminen on kuitenkin lähes mahdotonta ennen joulua, mutta kohtuutta voi silti toteuttaa.

Joululounailla voi pidättäytyä pieniin annoksiin, välttää liikaa makeaa, ja ennen kaikkea voi olla antamatta liian suurta painoarvoa syömiselle ja tarjoiluille. Näin välttyy kyllästymiseltä ja jää joulunpyhiksi nautittavaa – juhlan tuntua.

On totta, että huippukohta on parissa päivässä ohi. Rapiseva kuusi päätyy roskakatokseen, kinkku, laatikot ja piparit eivät maistu vuoden vaihteen jälkeen. Mutta, tärkeintä on henkinen hiljentyminen vastaanottamaan joulun sanomaa - sanomaa, joka kantaa läpi vuoden.

Tulkoon siis joulu. Minä olen valmis, vaikka jotain jäisi tekemättäkin. Soikoot joululaulut kuukauden, jäähän yksitoista kuukautta muulle musiikille.