Vanhanen, Vanhanen, vanha - uusi

Keskiviikko 30.12.2009

 

Pääministeri näyttää nauttivan ”pommien paukutteluista”. Viime vuosi päättyi hänen moittiessaan kansalaisia ymmärtämättömiksi. Hän ei hyväksynyt YLE:n Uutisten mielipidetutkimuksen silloista tulosta, jonka mukaan joka toinen suomalainen piti hallituksen talouspolitiikkaa epäselvänä.

Nyt vuosi vaihtuu taas hänen ilmoituksensa ympärillä: ”En jatka Keskusta puolueen puheenjohtajana enkä pääministerinä kesäkuun jälkeen”. Nähtäväksi jää ovatko hänen tähänastiset huippuvuotensa olleet todellisen taitavan laskelmoinnin tulosta vai jotain muuta, ja mihin tuo kaikki lopulta johtaa.

Sekalaisesta vuodesta jäi päällimmäiseksi mieleen maailmaa ravisteleva talouskriisi sekä epäluottamuksen voimakas kasvu politiikkaan ja yhteisten asioiden hoitajia kohtaan. Epäluottamusta vahvistivat monet julkiset keimurtelut: naisseikkailut tekstiviesteineen ja kirjamuistelmineen sekä vaalirahoitussotkut.

Perhepiirissä vuosi oli huomattavasti tasaisempi. Jännitystä toi nuorison elämänmuutosten seurailu; esikoisen muutto pääkaupunkiseudulla työn perässä, kuopuksen Suomeen paluu ja uuden muuton valmistelut, mutta tällä kertaa maan rajojen sisäpuolella.

Maailman meno jatkuu. Avaan uuden vuosikalenterin, jossa on jo aikamoinen määrä sovittuja merkintöjä. Tyhjäksi on syytä jättää muutamia päiviä aivan tietoisesti. Uteliaalla elämänasenteella haluan nähdä, mitä kaikkea vuosi 2010 tuokaan tullessaan. Terveyttä toivon, ja matkaan lähden Heli Laaksonen runon ajatuksin: 

”Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.”

 

Joulurauhaa

Keskiviikko 23.12.2009

Syyskauden työt on tehty ja jouluvalmistelut, uunissa kypsyvää kinkkua lukuun ottamatta, on hoidettu. On aika kiittää ja siirtyä viettämään levollista joulun aikaa.

Hautausmaalla käynteihin on tänä jouluna syytä varata normaalia enemmän aikaa, onhan sääennuste arvioinut reipasta lumimyräkkää.

Huomenna, jouluaattona, julistetaan perinteiseen tapaan joulurauha. Tuo joulurauhanjulistus on radioitu jo vuodesta 1935 ja televisioitu vuodesta 1983.

Sinulle blogini lukija toivotan Rauhaisaa Joulun aikaa ja siunattua Uutta Vuotta 2010.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Huomenna, jos Jumala suo,
on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla;

ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,

sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.”

 

Matkalla jouluun

Sunnuntai 13.12.2009

Koti on nyt jouluvalaistu, joulukortit ovat postittamista vaille valmiina ja joulupuu odottaa katoksessa sisään kantoa. Näin kolmantena adventtina on osa valmisteluista takana, ja vielä on matkaa aattoon ja joulun pyhiin. On levollinen mieli.

Jo marras-joulukuun vaihteesta asti on meillä Suomessa monen sortin pikkujoulujen aikaa ja joululaulut soivat marketeissa kyllästymiseen saakka. Joululounaskutsuja satelee ja joulupuurotilaisuuksia on parhaimmillaan useampiakin samana päivänä.

Monen kuulee tuskailevan kiireen ja stressin kourissa, ehdinkö saada kaiken valmiiksi. Jotkut kieltäytyvät tyystin todeten, etteivät ole jouluihmisiä. Inhoa markkinahenkisen joulun olemassaoloon koetaan myös. Jouluvalmisteluja saatetaan pitää myös turhina, koska suuri työ on hetkessä ohi.

Itse olen aina pyrkinyt kulkemaan adventin matkan kohtuuden tietä pitkin. Koen valmistautumisen tärkeäksi ja mielekkääksi – niin konkreettisen kuin henkisenkin valmistautumisen. Uskon, että yksinkertaisuuden voi sisällyttää jouluun valmistautumiseen.

On arvokasta, että järjestetään erilaisia tilaisuuksia, koska ne ovat monella tapaa yhdistäviä tekijöitä. Itse pyrin vastaamaan niin moniin kutsuihin myönteisesti kuin suinkin on mahdollista. Paaston viettäminen on kuitenkin lähes mahdotonta ennen joulua, mutta kohtuutta voi silti toteuttaa.

Joululounailla voi pidättäytyä pieniin annoksiin, välttää liikaa makeaa, ja ennen kaikkea voi olla antamatta liian suurta painoarvoa syömiselle ja tarjoiluille. Näin välttyy kyllästymiseltä ja jää joulunpyhiksi nautittavaa – juhlan tuntua.

On totta, että huippukohta on parissa päivässä ohi. Rapiseva kuusi päätyy roskakatokseen, kinkku, laatikot ja piparit eivät maistu vuoden vaihteen jälkeen. Mutta, tärkeintä on henkinen hiljentyminen vastaanottamaan joulun sanomaa - sanomaa, joka kantaa läpi vuoden.

Tulkoon siis joulu. Minä olen valmis, vaikka jotain jäisi tekemättäkin. Soikoot joululaulut kuukauden, jäähän yksitoista kuukautta muulle musiikille.

 

 

Alkuviikon mietteitä

Tiistai 8.12.2009

Radiossa laulettiin antaumuksella vanhaa iskelmää: ”Muuttuvat laulut vuosien mennen, aika pois paljonkin vie. Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie?”

Samana päivänä uutisoidaan: ”Masentuneiden määrä kasvaa. Jo alle kolmekymppiset joutuvat yhä useammin sairauslomalla masennuksen ja muiden mielenterveyshäiriöiden takia.”

Sosiaalivakuutus-lehdessä kerrotaan, että nuorten mielenterveyshäiriöiden ja käytöshäiriöiden lisääntymistä ei selitä mikään yksittäinen asia. Syyksi arvioidaan turvaverkon haurastuminen, mikä tarkoittaa niin perhettä, koulua, opiskelua, työtä kuin terveydenhuoltoakin.

Väitän, että monet kärsivät yksinkertaisesti myös tämän ajan hektisestä hullunmyllystä. En toki usko kiireellä ja kaaoksella olevan suoraa korrelaatiota mielenterveysongelmien syntyyn, mutta miinus-merkkinen vaikutus sillä ihmiseen lienee.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu yhä arjen ja pyhän, siis työn ja levon vuorottelu. Herääkin huoli, miksi nykyään pyritään, lähes keinolla millä hyvänsä, niputtamaan arki ja pyhä yhteen. Silloinkin, kun se ei ole aivan välttämätöntä.

Kilpailu kiristyy entisestään. Huomasin, että Lahdessa ovat jotkut kauppakeskukset järjestäneet omia bussikuljetuksiaan asiakasvirtojen kasvattamiseksi. Näinkö aiotaan saada sunnuntaikaupan kannattavuus nousuun? Ei siis olla enää sen enempää julkisen kuin omankaan kulkupelin varassa.

Moni pienyrittäjä kamppailee kauppojen katteiden kanssa jo nyt. Mietityttää myös, miten käy katteiden, kun yhä useampia työntekijöitä joudutaan palkkaamaan sunnuntai- tai ylitöihin. Kyllä taitaa joutua moni pienyrittäjä, ostoskeskusten vuokralaisenakin, mahdottoman yhtälön eteen.

Miten käy ihmisen? Lisääntyykö väki markettien sunnuntaikaupoissa samaan tahtiin kun kirkoissa vähenee? Onko kauppojen rajoittamaton aukiolo vastaus ihmisen pahoinvointiin? Jääkö enää sijaa pyhälle ja hiljentymiselle? 

Kuin vastapainoksi, tulisiko myös seurakunnan, ennen jumalanpalvelusten alkua, ryhtyä houkuttelemaan lähi- ja asutusalueiden ihmisiä kirkkoon bussikeikoilla ovelta ovelle –periaatteella?

Menikö liioittelun puolelle, Matti-hyvä

Tiistai 1.12.2009

Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja Matti Kauppila peräänkuuluttaa Facebookia myöten eilisen valtuustokokouksemme jälkeen oppositiota paikallispolitiikkaan. Hänen mukaansa kaikki ovat valmiita ajamaan kuntapalvelut alas veronkevennysten takia. No, eihän nyt sentään.

Oppositioon kuuluvan kansanedustajan huolen toki ymmärtää, mutta aika ja paikka on kyseenalainen. Ei kunnallispolitiikassa oppositioasetelmaa lietsomalla toteudu kuntalaisten paras - varsinkaan nyt. Erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina on viisautta etsiä määrätietoisesti konsensusta, vaikkei se mediaseksikästä olekaan.

Kauppila leimasi talousarviokokouksen linjapuheet yksipuolisiksi. Kyllä, niitä ne monilta osin olivatkin. Mutta, jäikö Kauppilalta huomaamatta, miten jokaisen puolueen ryhmäpuheenvuorossa korostui yhteisymmärrykseen pyrkimisen lisäksi myös puolueiden omat ideologiset painotukset.

On luonnollista, että useissa puheenvuoroissa myös viitattiin valtion politiikkaan, olemmehan kunnissa hyvin pitkälle riippuvaisia Arkadianmäen linjauksista.  Kunnille säädetyt velvoitteet ja valtiolta saatavat kuntaosuudet kun vaan eivät ole balanssissa.

Ei Lahdessa kuntapalveluja kuitenkaan pelkällä sympatialla hoideta, kuten Kauppila väittää. Sitä, ettei lahtelaisia rokoteta vielä ensi vuonna tuloveroprosentin nostolla, kaikkien muiden korotusten lisäksi, ei voi moittia. Tuloveronkin aika tulee, mutta maltti on valttia ja niin on myös yhteistyökyky - jopa politiikassa.