Haasteita kerrakseen

Maanantai 9.11.2009

On mielenkiintoista pohdiskella millaiseksi 2010-luvun Suomi muotoutuu. Taloustieteilijöiden mukaan palveluliiketoiminnot vahvistuvat, asiakaslähtöisyys, osaaminen ja tiedolla johtaminen korostuvat. Mitä kaikkea tämä tarkoittaa? Olemmeko me valmiit tähän?

Jotkut tulevaisuudentutkijat puolestaan väittävät, että entistä suurempi vaikutus tulee olemaan kansalaismielipiteillä, nettiadresseilla jne. Vaikka aivan kapinaliikkeitä ei ainakaan toistaiseksi ole syntynytkään, tyytymättömyyttä moniin asioihin on ilmassa hyvinkin selkeästi. 

Arvioidaan, että yksityinen palvelusektori kasvaa voimakkaasti ja julkisten palveluiden osuus säilyy nykytasolla tai alenee lievästi. Teollisuuden merkitys elinkeinorakenteessa näyttää vähenevän, mutta uusia teollisuusyrityksiä kuitenkin syntyy ja olemassa olevat yritykset laajentavat toimintaansa.

Rakennustoiminnan suhteellinen painoarvo alenee, mutta toiminnan absoluuttinen laajuus säilyy nykytasolla. Maa- ja metsätalouden osuus alenee edelleen hieman.

Mutta, mikäli elinkeinorakenne jatkaa kulkuaan oletettuun suuntaan, on rakennemuutoksia odotettavissa, eikä niitä muutoksi hallita kaaosjohtamisen kautta.

On hyvä, että myös kansalaisten mielipiteitä kysellään lähes päivittäistenkin galluppien muodossa. Jos näiden avulla vältytään järjettömiltä mielenosoitushässäköiltä, niin hyvä on.

Me suomalaiset saatamme yhä olla hivenen jähmeitä mielenilmauksiin ja tottuneet ennemminkin jupisemaan nurkan takana ja tilaisuuksien jälkeen. Meillä ei olla niin intensiivisiä kuin eteläisimmissä EU-maissa. Toisaalta hyvä näin.

Valtuustoissa päätetään syksyn aikana ensi vuoden talousarviosta. Mielenosoituksetkaan eivät tuo kaupungin kukkaroon yhtään lisää rahaa. Vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Johonkin lisääminen on aina jostain pois.

Mistä voi vähentää lasten-, vanhusten- tai terveydenhuollossa? Ei oikein mistään. Menokasvua on yritettävä hillitä kauttaaltaan. Kuntalaisen kannalta tärkeimmät ydinpalvelut kattavat kunnasta riippuen 80-90 % kaupungin käyttötaloudesta.

Perinteisen strategisen johtamisen ja osaamisen lisäksi tulevaan varautumisessa kohtaamme myös uusia haasteita.

Näkemyksellinen haaste on hahmottaa, miten toimintaympäristömme tarkkaan ottaen kehittyy? Mikä muuttuu ja mikä ei ja millä aikataululla?

Edessämme on myös ideologinen haaste. Meiltä edellytetään yhä monimuotoisempaa ennakointia, kykyä nopeaan päätöksentekoon ja resurssien parempaan hallintaan.  Päätöksenteossa tulee korostumaan arvoperustevalintojen määrittely strategiseen tuloksellisuuteen pyrittäessä.