Järjetöntä venkoilua

Tiistai 24.11.2009

Aika harvoin viitsin uhrata energiaani toisten puolueiden julkiseen arviointiin tai moittimiseen, mutta nyt tekee mieli. Aiheen antaa kokoomuspoikain venkoilu Urheiluhalliyhdistyksen vuosikokouksessa henkilövalintojen osalta tai paremminkin valintojen menettelytavat.

Lahden Urheiluhalliyhdistyksen vuosikokous ei nimennyt halliyhdistykseen kaupungin nimeämää asianajaja Jorma Ratiaa vaan äänestytti tilalle lääkäri Osmo Hynnisen.  Itse henkilöihin en halua ottaa kantaa, mutta toimintatapaan kylläkin.

En kerta kaikkiaan halua ymmärtää tällaista peliä. Molemmat ovat kokoomuksen miehiä. Eikö kykypuolue kykene järjestäytymään sisäisesti vai missä mättää? Miksi ei siis tuotu kaupunginhallitukseen sellaisia nimiä jo kättelyssä, jotka voidaan yhteisesti hyväksyä?

Minulle ei riitä selitys, että yhdistyksen vuosikokouksessa voi nousta muitakin nimiä esiin kuin pohjaesityksessä mainitaan. Urheiluhalliyhdistys ei ole mikä tahansa yhdistys. Sen hallinto koostuu usean eri urheiluseuran jäsenistä ja kaupungin valitsemista edustajista. Mielestäni kaikkien osapuolten on kyettävä luottamukselliseen ja avoimeen yhteistyöhön.

On todella harmittavaa, että tilanteessa, jossa kaupunginvaltuusto on juuri hyväksynyt kaupungin tarkennetut omistajapoliittiset linjaukset, sorrutaan moiseen.  Ja myös nyt, kun poliittinen uskottavuus on muutoinkin kuntalaisten silmissä heikoimmillaan. 

Kaikkien puolueiden ja päätöksentekijöiden tulisikin erityisesti paneutua luottamuksen rakentamiseen, eikä politiikan epäluotettavuuden vahvistamiseen.

Moinen toiminta ei ylikävelyllään pelkästään aliarvio kaupunginvaltuustoa ja -hallitusta, vaan osoittaa julkisesti omien rivien olevan kokoomuksessa pahasti sekaisin. Puolueista voimakkaimmin ehkä juuri kokoomuksen suulla on vaadittu vahvempia omistajapoliittisia otteita.

Missä on kokoomuksen poliittinen vastuu ja oma sisäinen johtajuus? Onko vaarassa uusiutua kymmenisen vuotta piilossa ollut tilanne? Luonnollisesti jokaisella ryhmittymällä on aika ajoin sisäisiä jännitteitä ja vääntöjäkin, mutta tämän kaltaisella julkisella toiminnalla on syynsä ja seurauksensa.

Selviytyäksemme tulevien vuosien kuntahaasteista, tarvitsemme vahvaa ja luottamuksellista yhteistyötä yli puoluerajojen. Henkilökohtaisesti en toivo millekään puolueelle sisäisiä kahtiajakoja. Tehtyä ei saa koskaan tekemättömäksi ja virhearviointeja tapahtuu, mutta avoimuuteen ja rehtiyteen kannattaa vahvemmin nojata.

 

 

 

Elä lastoo piätäs umpeen

Keskiviikko 18.11.2009

Aivotutkija, psykologi Ville Ojasen mukaan aivot ovat ajoittain liian kovilla. Tietokoneen voi aina käynnistää uudelleen, mutta miten käy pääkopan, jos se tilttaa?

Tämän päivän työelämä on usein todella rankkaa. Työuupumus ja muut sairaudet, joihin liittyy aivojen väsyminen, ovat selkeästi lisääntyneet.

Vime viikolla juttelin erään iäkkään, vuonna 1914syntyneen, naisihmisen kanssa. Vanhus kiitteli Luojaansa siitä, että oma pää toimii, vaikka muita vaivoja ikä oli tuonutkin tullessaan. Sen sijaan hän kantoi huolta nuorten – tietotyöläisten - jaksamisesta. Häntä huolestutti erityisesti unen ja liikunnan vähäisyys. Ja tavattoman oikeassa tuo vanhus olikin.

Aivotutkijan mukaan aivot tarvitsevatkin lepoa selviytyäkseen työpäivän kuormituksesta. Latautuminen vaatii riittävän pitkät ja laadukkaat yöunet. Toisaalta tutkija muistuttaa, ettei mikään lepo ei auta, jos kuormaa on liikaa.

On lohdullista tietää, että aivot kestävät, kun niistä pitää huolta. Työnantajan vastuulla on huolehtia työhyvinvoinnista, johtamisesta ja organisaatiokulttuurista. Lopusta vastaa työntekijä itse.

Olennaista stressinhallinnassa on siis lepo, liikunta ja oikea ravinto. Aivojen polttoaineellakin on merkitystä: hyvät rasvat ja tasainen verensokeri takaavat harmaille soluille työrauhan.

 

 

Työtyytyväisyydellä lienee merkitystä

Tiistai 10.11.2009

Tukholman yliopiston stressintutkimuslaitos ja University College London tekivät yhdessä laajalla otannalla tutkimuksen, jonka mukaan suurin osa eläkkeelle siirtyneistä tuntee terveytensä kohentuneen niin paljon, että he tuntevat olevansa jopa kahdeksasta kymmeneen vuoteen nuorempia.

Mitä huonommin työntekijä voi ennen eläkkeelle lähtöä, sitä paremmaksi hän tunsi vointinsa eläkkeellä. Hyvinvointi jatkui koko sen seitsemän vuoden ajan, jolloin eläkeläisten vointia kysyttiin.

Tutkimus tehtiin Ranskassa ja tutkittavat työskentelivät sähkö- ja kaasuyhtiössä, ja pääsivät eläkkeelle 55-vuotiaina. Tutkijoiden mukaan tuloksia voidaan kuitenkin hyvin soveltaa valtaosaan teollisuusmaiden työntekijöistä.

Tulos on mielenkiintoinen ja herättää kysymyksiä. Kun perustellusti tavoitellaan työiän pidentämistä - jopa ikähaitarin molemmista päistä - on tutkimustulos otettava vakavasti.  Jos ikääntyneet työntekijät halutaan pitää töissä, on työskentelyolosuhteiden muututtava paremmiksi.

Haasteita kerrakseen

Maanantai 9.11.2009

On mielenkiintoista pohdiskella millaiseksi 2010-luvun Suomi muotoutuu. Taloustieteilijöiden mukaan palveluliiketoiminnot vahvistuvat, asiakaslähtöisyys, osaaminen ja tiedolla johtaminen korostuvat. Mitä kaikkea tämä tarkoittaa? Olemmeko me valmiit tähän?

Jotkut tulevaisuudentutkijat puolestaan väittävät, että entistä suurempi vaikutus tulee olemaan kansalaismielipiteillä, nettiadresseilla jne. Vaikka aivan kapinaliikkeitä ei ainakaan toistaiseksi ole syntynytkään, tyytymättömyyttä moniin asioihin on ilmassa hyvinkin selkeästi. 

Arvioidaan, että yksityinen palvelusektori kasvaa voimakkaasti ja julkisten palveluiden osuus säilyy nykytasolla tai alenee lievästi. Teollisuuden merkitys elinkeinorakenteessa näyttää vähenevän, mutta uusia teollisuusyrityksiä kuitenkin syntyy ja olemassa olevat yritykset laajentavat toimintaansa.

Rakennustoiminnan suhteellinen painoarvo alenee, mutta toiminnan absoluuttinen laajuus säilyy nykytasolla. Maa- ja metsätalouden osuus alenee edelleen hieman.

Mutta, mikäli elinkeinorakenne jatkaa kulkuaan oletettuun suuntaan, on rakennemuutoksia odotettavissa, eikä niitä muutoksi hallita kaaosjohtamisen kautta.

On hyvä, että myös kansalaisten mielipiteitä kysellään lähes päivittäistenkin galluppien muodossa. Jos näiden avulla vältytään järjettömiltä mielenosoitushässäköiltä, niin hyvä on.

Me suomalaiset saatamme yhä olla hivenen jähmeitä mielenilmauksiin ja tottuneet ennemminkin jupisemaan nurkan takana ja tilaisuuksien jälkeen. Meillä ei olla niin intensiivisiä kuin eteläisimmissä EU-maissa. Toisaalta hyvä näin.

Valtuustoissa päätetään syksyn aikana ensi vuoden talousarviosta. Mielenosoituksetkaan eivät tuo kaupungin kukkaroon yhtään lisää rahaa. Vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Johonkin lisääminen on aina jostain pois.

Mistä voi vähentää lasten-, vanhusten- tai terveydenhuollossa? Ei oikein mistään. Menokasvua on yritettävä hillitä kauttaaltaan. Kuntalaisen kannalta tärkeimmät ydinpalvelut kattavat kunnasta riippuen 80-90 % kaupungin käyttötaloudesta.

Perinteisen strategisen johtamisen ja osaamisen lisäksi tulevaan varautumisessa kohtaamme myös uusia haasteita.

Näkemyksellinen haaste on hahmottaa, miten toimintaympäristömme tarkkaan ottaen kehittyy? Mikä muuttuu ja mikä ei ja millä aikataululla?

Edessämme on myös ideologinen haaste. Meiltä edellytetään yhä monimuotoisempaa ennakointia, kykyä nopeaan päätöksentekoon ja resurssien parempaan hallintaan.  Päätöksenteossa tulee korostumaan arvoperustevalintojen määrittely strategiseen tuloksellisuuteen pyrittäessä.

 

Perusoikeudet puutteineen

Sunnuntai 1.11.2009

Lehdissä kerrotaan homoparien kirkkohäiden ”suosiosta”. Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä jopa 44 prosenttia vastanneista sanoi haluavansa evankelisluterilaisen kirkon ryhtyvän vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.

Arkkipiispa Jukka Paarman mukaan kirkko ei kuitenkaan lähde asiasta edes keskustelemaan, ellei eduskunta ensin säädä sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Monet asiat, joita pidämme itsestään selvinä, on turvattu laissa. Tulee harvoin ajatelleeksi, että meillä on oikeus esimerkiksi valita asuinpaikkamme ja voimme kokoontua yhdistymisvapauden turvin. Meillä suomalaisilla on nämä oikeudet, mutta myös puutteita löytyy.

Laitoshoidossa olevat suomalaiset ovat usein sidottuja - eikä vain vuoteeseen - vaan myös kotikuntaansa. Metsänomistaja joutuu pelkän omistuksensa perusteella jäseneksi metsänhoitoyhdistykseen. Samanlaista pakkojäsenyyttä kaavaillaan nyt niille, jotka haluavat jatkossakin pitää oman laillisen aseensa omanaan.

Onko sukupuolineutraalilaki siis akuutein perustuslaillinen puute? Minun mielestäni ei ole. Tämä lakiesitys on kuitenkin parhaillaan eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyssä.