Ny tarttee tehrä jotain

Tiistai 27.10.2009

Elintapasairauksista kärsivät potilaat haluavat mieluummin nautintoja kuin parantaa huonoja elintapojaan, uskovat päijäthämäläisetkin lääkärit. Itse asiassa, tämä ei ole mikään yllätys, mutta ammattilaisten suusta kuultuna kovaa tekstiä.

Yli 300 lääkärille ja hoitajalle tehdystä kyselystä kerrotaan Lääkärilehdessä. Ammattilaiset nimesivät isoimmiksi syiksi myös potilaiden oman motivaation puutteen, saamattomuuden, luonteen heikkouden ja laiskuuden. Terveydentilaa, vaikeaa elämän- tai rahatilannetta ja koulutustaustaa ei taas pidetty merkittävinä tekijöinä.

Eikä siinä vielä kaikki. Suomen tulokset myötäilevät kansainvälisiä tutkimuksia. Eurooppalaisessa kyselyssä yli puolet ylilääkäreistä ei uskonut voivansa vaikuttaa esimerkiksi potilaidensa painonpudotukseen.

Nautinnoista näyttää tulleen aikamme hyve, joka johtaa elintapasairauksiin, kuten diabetekseen ja ylipainoon. Mutta ovatko nautinnot ja terveelliset elintavat automaattisesti toisiaan poissulkevia tekijöitä?

Jos tilanne yksinkertaistettuna on se, että energiaa kulutetaan vähemmän kuin saadaan, tämä ei voi olla yksin terveydenhuollon asia. Vastuu elintapamuutoksista täytyy jakautua laajemmin. Myös yhteiskunnan rakenteisiin tulee kyetä vaikuttamaan asennemuutoksen aikaansaamiseksi.

Pitäisikö terveellisten elintarvikkeiden olla edullisia ja kevyen liikenteen väylät kunnossa ympäri vuoden? Jos aiotaan ehkäistä sairastumisia tyypin 2 diabetekseen, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa mainontaakin pitäisi miettiä uudesta näkökulmasta.

Yksilön vastuu elintapamuutoksissa on kuitenkin a ja o. Uusien tapojen omaksuminen on vaikeaa ja se vaatii usein ammattilaisen tukea. Muutamissa kunnissa onkin perustettu elintaparyhmiä, joissa potilaita tuetaan hoitamaan itse itseään ja miettimään yhdessä muutoksia.

 

Kannanottoja vaihtoehdoista

Torstai 22.10.2009

Kuntien talousarviotyö etenee ja budjetti valmistuu joka vuosi ajallaan – milloin pienemmän, milloin suuremman metelin saattelemana.

Olen ottanut jälleen tavakseni, kuten niin monena vuonna aiemminkin, kysellä sopivissa tilanteissa kuntalaisten mielipiteitä.

Valtuusto ja hallitus työstävät talousarviota seminaareissaan, samoin poliittiset ryhmät kokouksissaan. Mutta myös kuntalaisten kanssa on tärkeää keskustella vaihtoehdoista, koska heiltä saa usein hyviä kannanottoja ilman poliittisen värin siivittämiä pyrkimyksiä.

Tänä syksynä olen kysellyt tulopuolen vahvistamiseen liittyviä näkemyksiä. Olen lähtenyt siitä, ettei toiminnallisia karsintoja juuri kukaan halua ja palveluista pidetään kiinni, vaikka menokasvua joudutaankin kauttaaltaan hieman hillitsemään.

Yhtä ainoaa viisasta ratkaisua tulopuolen vahvistamiseksi ei ole. Usein joudutaan käyttämään moniakin pelimerkkejä tasapainon saavuttamiseksi.

Lainaa joudutaan ottamaan, mutta kohtuudella. Tarpeettomaksi luokiteltavaa myytävääkin on rajallisesti. Veroja on aika ajoin tarkasteltava, mutta on hyvä, jos kaikkia mahdollisia korotuksia ei tarvitse tehdä samana vuonna.

Millaisia painotuksia juuri sinä toivot huomioitavan talousarviota valmisteltaessa? Kiinteistöveron vai tuloveron korotus? Palvelumaksujen korotus? Lainakannan kasvattaminen?

Kotisivuillani on myös aiheesta kysely, johon on viikon aikana tullutkin jo yli 300 vastausta. Kiitos niistä. Vielä on aikaa ottaa kantaa.

 

Kohtuuden kaipuuta

Keskiviikko 14.10.2009

No, johan vierähti aikaa edellisestä blogimerkinnästä. Tolkuttomasta kiireestä on liioiteltua puhua, mutta juuri sen verran on päivissä ollut pituutta, ettei ole ehtinyt asioita muistiin merkitä.

Asioita, mistä olisi voinut kirjoittaa, on kyllä ollut vaikka kuinka paljon.

Kokouksia on piisannut, on ollut maakuntahallitusta, kaupunginvaltuustoa, kuntakierrosta, tiedotustilaisuutta, seurakuntaneuvostoa, maakuntaseminaaria, Suomifoorumia ja vaikka mitä. Sisällöllisesti paljon merkittäviä asioita, maakunnallisista kaavakysymyksistä pohdintoihin rakentuuko Suomen talous toiveiden varaan, riittääkö kasvu vai ei.

Ja kaiken ohella tuli valtuustossa julkisesti ”ristiinnaulittua” yksi virkamies ehkä kaikkien muidenkin tekemien syntien vuoksi, ikään kuin varottavana esimerkkinä. Asioilla on aina seurauksensa, rikosta seuraa rangaistus, ja näin kuuluukin olla. Liian usein puurot ja vellit menevät kuitenkin sekaisin ja oleellinen hämärtyy. Mielestäni politiikassakin tulisi useammin pyrkiä kohtelemaan toisia niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Tässä tapauksessa oikeus ja kohtuus ei toteutunut.

Viikon kohokohta, jos nyt näin voi luonnehtia, ei kuitenkaan liity politiikkaan, ainakaan suoraan. Saimme dementoituneelle isälleni kahden viikon lomapaikan paikalliseen Tapanila-kotiin. Tai ehkä paremminkin voi puhua minun ja mieheni lomajaksosta. Ei niin, ettemmekö hoitaisi mieluusti ainoaa elossa olevaa vanhempaamme, mutta raskaaksi se aika ajoin käy. Aina on jompikumpi kiinni päivittäisissä ruoka- ja lääkkeenantohommissa, ja myös huoli ikäihmisen elämästä ottaa veronsa.

Lomajakso ei ole helppo juttu isälleni, joka ei enää ymmärrä miksi eikä muista kuka hänet on vieraaseen paikkaan tuonut. Myöskään hoitajien työ ei ole helppoa, kun sitä näin läheltä seuraa. Kuinka arvokasta työtä henkilökunta tekeekään. Vanhusten parissa tehtävää työtä pitää kyllä saada arvoasteikossa ylöspäin, eikä aina korostaa puutteita ja sattuneita virheitä.

Ensi viikolla sitten nähdään miten isä-pappa sopeutuu takaisin kotiin.

 

Montako rautaa tulessa

Sunnuntai 4.10.2009

Kokonaistilanteen tarkistamiseksi on todella tärkeää, että Lahden kaupunki ryhtyy terävöittämään virkamiestensä sivutoimilupakäytäntöä. Viime aikojen kokemusten perusteella se on aivan välttämätöntä. Ohjeistusten ajantasaistaminen on tärkeää sekä läpinäkyvyyden että henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun perusteella.

Sivutoimiluvat tulisikin saattaa määräaikaisiksi, jolloin niitä olisi helpompi tarkastella säännöllisesti, onko sivutoimelle enää tarvetta tai haittaako se varsinaista viranhoitoa, jos esimerkiksi työtehtävät ovat muuttuneet. Tähän saakka seuranta on ollut käytännössä mahdotonta, koska tietoja ei ole ollut keskitetysti mistään saatavilla.

Konkreettisesti on tarkoitus jatkaa puhtaalta pöydältä niin, että kaikki voimassa olevat luvat esitetään peruutettaviksi tämän vuoden loppuun mennessä. Toisin sanoen jokainen virkamies, jolla on sivutoimia, joutuu tekemään uuden lupahakemuksen ennen vuodenvaihdetta, jolloin uusitut ohjeet otetaan käyttöön.

Virkamies tarvitsee lain mukaan työnantajaltaan luvan sivutoimelle, jonka hoitamiseen kuluu työaikaa. Ja jos työaikaa ei kulu, riittää pelkkä ilmoitus. Lisäksi saattaa samalla henkilöllä olla monia kaupungin luottamustoimia, joihin ei lupia tarvita.

On tietty syytä tiedostaa, että sivutoimet tuottavat usein tärkeää lisäarvoa niin työnantajalle kuin työntekijälle itselleenkin. Mutta on hyvä, että lähin esimies aidosti arvioi luvan antamista, epäämistä tai joskus peruuttamistakin.

Kaikilla meillä on vuorokaudessa sama tuntimäärä käytettävissä - 24 tuntia – ei enempää eikä vähempää. Kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia lepoa ja kahdeksan tuntia perheelle, harrastuksiin, kauppa- ym. asiointiin jne. jne. Voi hyvinkin helposti käydä niin, että kokonaistyömäärä muodostuu ajan kanssa kohtuuttomaksi, jolloin joku osapuoli kärsi.

Jos sivutoimilupakäytännön uusiminen johtaa paremman seurattavuuden lisäksi myös vähentämään liiallista kuormittumista ja sitä kautta työuupumusta, se kannattaa toteuttaa.