Kenet seuraavaksi tuomitaan
Maanantai 28.9.2009
Huomaan pohtivani vaalirahoituskysymyksiä lähes vastentahtoisesti. On harmillista ja turhauttavaa. Poliittinen järjestelmä ja sen toimijat ovat saaneet ansaitusti kritiikkiä. Media on käyttänyt myös valtaansa äärimmäisen tehokkaasti. Kohua on kasvatettu jo yli äyräidenkin.
Ottamatta nyt kantaa vaalirahaskandaalin yksityiskohtiin, joita media revittelee yllin kyllin, koen, että joku tolkku tulisi olla tässäkin asiassa. En löydä riittäviä perusteita nykyisille vaatimuksille: uudet vaalit, hallituksen hajottaminen, yksityisten henkilöiden tukikielto yms.
On selvää, että moraalista ryhtiliikettä tarvitaan. Mutta, mitä uudet vaalit lopulta ratkaisisivat? Voiko yhden tai kahden yksittäisen henkilön julkinen mestaus toimia koko poliittisen uskottavuuden parannuskeinona? Rohkenen epäillä.
Hallintoneuvos Lauri Tarastin työryhmä valmistelee vaalirahalain uudistusta. Tehköön työnsä hyvin. On selvää, että jatkossa tarvitaan selkeämpiä, yhteisesti sovittuja pelisääntöjä sekä niiden rehellistä noudattamista. Ei pidä unohtaa, että suomalaiset ovat tunnetusti rehtiä kansaa ja mittauksissa edelleen maailman kärkiluokkaa korruption vähäisyydessä.
Katson, että kohtuus kaikessa – moittimisessakin. Henkilökohtaisesti en kannata tuomioistuimen kuolemanrangaistuksia, enkä tämänkaltaisissakaan asioissa halua ryhtyä nokkimaan ketään verenmaku suussa. Liian usein osoittaa kolme sormea itseen päin samalla kun yksi sormi toiseen.
Toivon maan hallitukselta - ja erityisesti eduskunnalta - viisautta asian käsittelyssä. Viisautta, joka keskittyy oleellisimpaan - poliittisen ristiinnaulitsemisen sijaan. Onko hallitus siis ihan oikeasti menettänyt toimintakykynsä vaalirahajupakan myötä vai ei?
Jos ei, niin pulinat pois, hihat ylös ja perustyön kimppuun: etsimään keinoja, miten tätä maata rakennetaan vaikeiden olosuhteiden vallitessa kansamme parhaaksi.
