Kenet seuraavaksi tuomitaan

Maanantai 28.9.2009

Huomaan pohtivani vaalirahoituskysymyksiä lähes vastentahtoisesti. On harmillista ja turhauttavaa. Poliittinen järjestelmä ja sen toimijat ovat saaneet ansaitusti kritiikkiä. Media on käyttänyt myös valtaansa äärimmäisen tehokkaasti. Kohua on kasvatettu jo yli äyräidenkin.

Ottamatta nyt kantaa vaalirahaskandaalin yksityiskohtiin, joita media revittelee yllin kyllin, koen, että joku tolkku tulisi olla tässäkin asiassa. En löydä riittäviä perusteita nykyisille vaatimuksille: uudet vaalit, hallituksen hajottaminen, yksityisten henkilöiden tukikielto yms.

On selvää, että moraalista ryhtiliikettä tarvitaan. Mutta, mitä uudet vaalit lopulta ratkaisisivat? Voiko yhden tai kahden yksittäisen henkilön julkinen mestaus toimia koko poliittisen uskottavuuden parannuskeinona? Rohkenen epäillä.

Hallintoneuvos Lauri Tarastin työryhmä valmistelee vaalirahalain uudistusta. Tehköön työnsä hyvin. On selvää, että jatkossa tarvitaan selkeämpiä, yhteisesti sovittuja pelisääntöjä sekä niiden rehellistä noudattamista. Ei pidä unohtaa, että suomalaiset ovat tunnetusti rehtiä kansaa ja mittauksissa edelleen maailman kärkiluokkaa korruption vähäisyydessä.

Katson, että kohtuus kaikessa – moittimisessakin. Henkilökohtaisesti en kannata tuomioistuimen kuolemanrangaistuksia, enkä tämänkaltaisissakaan asioissa halua ryhtyä nokkimaan ketään verenmaku suussa. Liian usein osoittaa kolme sormea itseen päin samalla kun yksi sormi toiseen.

Toivon maan hallitukselta - ja erityisesti eduskunnalta - viisautta asian käsittelyssä. Viisautta, joka keskittyy oleellisimpaan - poliittisen ristiinnaulitsemisen sijaan. Onko hallitus siis ihan oikeasti menettänyt toimintakykynsä vaalirahajupakan myötä vai ei?

Jos ei, niin pulinat pois, hihat ylös ja perustyön kimppuun: etsimään keinoja, miten tätä maata rakennetaan vaikeiden olosuhteiden vallitessa kansamme parhaaksi.

Budjettisavotta

Tiistai 22.9.2009

Kunnissa on alkamassa tosi toimet, tiukat säästökuurit. Ylen uutisten kunnanjohtajille tehdyn kyselyn mukaan kunnat aikovat säästää eniten opetuksesta ja seuraavaksi eniten terveydenhuollosta.

Niihin palveluihin, joihin suurimmat menoerät kohdistuvat, kohdistuvat leikkauksetkin. Minne muuallekaan. Toisaalta juuri nämä ovat niitä palveluja, joita veronmaksajat eniten arvostavat ja usein myös kipeimmin tarvitsevat.

Säästöjä haetaan hallintoa keventämällä ja toimintoja keskittämällä sekä lakkauttamalla. Leikkauksista kärsivät etenkin lapset ja nuoret. Keinoina jopa lukiopaikkoja vähennetään, tuntikehyksestä tingitään ja koulukuljetuksia järjestellään uudelleen.

Kun veronkorotuksetkaan eivät yksin riitä kattamaan vajeita, joudutaan säästöjä etsimään myös siivousta ja teiden kunnossapitoa karsimalla sekä katuvaloja sammuttelemalla. Samanaikaisesti osin jo kohtuuttomaksi paisunutta velanottoa pyritään hillitsemään ja tarpeetonta omaisuutta realisoidaan.

Keinot ovat monet, sanoi muinoinen mummo, kun kissalla pöytää pyyhki.

Vaikka muualla talouden elpymisen merkkejä jo varovaisesti havaitaankin, ollaan kuntapuolella kyllä vielä muutaman vuoden ajan todellisten haasteiden edessä.

Subjektiivisten oikeuksien purkaminen ei tässä tilanteessa ole oikea suunta vaikean yhtälön ratkaisemiseksi. Sen sijaan olisi syytä uudelleen arvioida mitkä voimassaolevista oikeuksista ovat järkeviä ja todellisiin tarpeisiin vastaavia sekä katsoa mitä uusia normituksia tarvitaan.

Lähtökohta, jonka mukaan eduskunta säätää lait ja antaa kunnille rahaa niiden toteuttamiseen ja kunnat päättävät, miten ne palvelut toteuttavat, on edelleenkin hyvä ja kehityskelpoinen malli.

Pitkään velloneet vaaliraha- ym. skandaalit ovat vieneet huomion jopa epäoleellisiin seikkoihin ja murentaneet poliittisen päätöksenteon uskottavuutta pahemman kerran.  Vaikeista ajoista on kuitenkin aina ennenkin selvitty ja selvitään nytkin, mutta ei ilman tuskaa ja hammasten kivistystä.

 

Selvitetään niin ei tarvitse vain selitellä

Maanantai 21.9.2009

No, nyt toivottavasti päästään vihdoin itse asiaan. Palvelurakenteita on veivattu jo vuosi tolkulla ja kansanäänestyksiäkin on ehditty vaatia, vaikka vielä ei ole oikein faktaa mistä äänestää. Lahden seudun kuntaliitosta selvittämään halutaan kaksi huippumiestä. Pääselvittäjäksi esitetään Osmo Soininvaaraa ja sosiaali- ja terveyspalveluiden selvittäjäksi Markku Lehtoa.

Valtiovarainministeriö asettaa selvittäjät kuntia kuultuaan. Kuntien hallitusten kannanotot selvityksen toimittamiseen halutaan 7. lokakuuta mennessä ja koko liitosselvityksen toivotaan valmistuvan ensi vappuun mennessä. Selvitystyö käynnistyy luonnollisesti vasta valtiovarainministeriön päätöksen jälkeen.

Mitkä kunnat sitten oikeasti lähtevät mukaan ja mitkä eivät. Ministeriö maksaa selvityskulut ja se myös edellyttää, että alueen on oltava eheä.

Alueellisen eheyden toteutumiseksi on enemmän kuin suotavaa, että myös Asikkala on selvityksessä mukana. Koska ministeriö määrittelee, mitä kuntia selvitys ainakin koskee, jäisi Artjärvi tässä vaiheessa ulkopuolelle. Valtio ei aseta selvityksiä kuntiin, joilla on vastaavia menossa muiden kanssa.

Tosin ministeriön päätös ei estä selvittäjää ottamasta tarkasteluun muitakin ja toisaalta ministeriö saattaa jopa selvittää liitosta, vaikkei kunta itse olisikaan mukana.

Vaikka kuntaliitos ei ole kaikkien mielissä toivottavaa eikä todellisuudessaankaan ratkaise kaikkia tulevaisuuden haasteita, on liitoksen selvittäminen välttämätöntä. Liitoksen myötä loppuisi ainakin jatkuva keskinäinen kilpailu, joka ei ole kenenkään etu.

Neuvoa-antaviin kansanäänestyksiin päästään siis mahdollisesti jo ennen juhannussaunojen lämmittämisiä. Kansalaismielipiteen kartoittamisen tulee perustua vertailevaan kysymyksenasetteluun niin, että vaihtoehdot kyetään esittämään syy-seuraussuhteineen. Näin äänestyksestä saadaan asiapohjaisempi ja myös varteenotettavampi päätöksentekijöille.   

 

Sydämellisesti punaista

Sunnuntai 20.9.2009

Ensi torstaiksi kaivan vaatekaapistani esiin jotain punaista. Etsintä voi kyllä olla aika työlästä, koska punaisen sävyt eivät juuri kuulu lempiväreihini. Oranssin sävyjä käytän useinkin, joulunpunaista ripauksen verran jouluna ja vaaleanpunaista en juuri koskaan.

Mutta nyt on hyvä syy tehdä poikkeus ja pukeutua punaiseen jo ennen joulua. Torstai, 24. syyskuuta, on kansainvälinen punaisten mekkojen päivä. Siis teemana nainen, sydän ja mekko. Päivä muistuttaa nimenomaan naisen sydämen terveydestä ja tavoitteena on myös tietoisuuden lisääminen naisten valtimotaudeista.

Naisten sydänterveyttä on hyvä edistää, sillä Suomessa kuolee vuosittain valtimotauteihin yli 10 000 naista. Ainakin ensi viikolla aion vakavasti miettiä myös omia ruokailuvalintoja ja liikkumistottumuksiani - ja kaikesta tästä muistutuksena pukeutua punaiseen.

Kuolinpilleri vanhuksille

Maanantai 14.9.2009

Kyllä meni tänä aamuna kahvit väärään kurkkuun. Suosittu kirjailija Kaari Utrio esittää radikaaleja toimia Suomen vanhustenhoitoon. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi olla ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

- Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä "unipillereitä". Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle, kirjailija sanoo maanantain Ilta-Sanomissa.

Arvostamani kirjailija otti tärkeän asian puheeksi kyllä melko provosoivasti. Vanhusten hoito tulee jo lähitulevaisuudessa olemaan yhteiskunnalle todella suuri haaste. Onhan se sitä jo nyt. Hoitajien ja käytettävissä olevan rahan vähyys näkyy suoraan vanhustenhoidon tasossa. Ymmärrän kyllä hänen huolensa vanhustenhoidon tilasta ja tulevaisuudesta, mutta tuo ratkaisumalli ei ole oikein.

Utrio tuntee historiaa ehkä enemmän kuin kukaan muu ja tämän ajatuksensa mukaan meidän pitäisi ilmeisesti palata satojen vuosien takaiseen käytäntöön, mutta uusin menetelmin, eli lopetuspillerein. Hän kaipaa muutosta koko Suomen terveydenhoitojärjestelmään, joka lääketieteellisten ym. keinojen avulla keskittyy ihmisten keski-iän pidentämiseen.  

On todella vaikea edes kuvitella hyväksyvänsä ihmiselle oikeutta päättää halustaan tai haluttomuudestaan elää ja kuolla. Mihin kaikkeen tuollainen käytäntö voisi johtaakaan? Miten paljon ahdistusta syntyykään siitä, että selkeästi viestitetään ikäihmisen olevan yhteiskunnalle pelkästään taakka ja turhake. Toivon todella, ettei vanha isäni näe koko uutislööppiä.

 

 

Ammattiavun tarve kasvaa

Perjantai 11.9.2009

Ammattiapua kaipaa turkulaisen ylilääkäri Ilpo Lahden mukaan joka viides opiskelija. Tämä tarkoittaa sitä, että ahdistuneisuus ja masentuneisuus vievät elämästä niin suuren osan, että ne nakertavat myös opiskelumahdollisuuksia.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja muuttuneet monimutkaisemmiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Elämän meno ja koko yhteiskunta on muuttunut niin kiireiseksi ja vaativaksi.

Elämä voi kriisiytyä jo nuorena, koska aikuisuuden taitekohtaan osuvat niin monet elämän murroskohdat. Kotoa muuttaminen ja seurustelu voivat hämmentää sekä ympäriltä tulevat suorituspaineet. Ongelmia voivat aiheuttaa myös jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa, masennus tai ahdistuneisuus.

On kuitenkin hyvä asia, ettei psyykkisistä ongelmista kärsiminen leimaa enää samoin kuin ennen ja ongelmiin osataan myös etsiä apua aikaisempaa aktiivisemmin. Silti liian moni opiskelija jää yksin ongelmiensa kanssa, eikä hae tai saa apua.

Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie, kysellään vanhassa tutussa laulussa. Yhteiskunnan hektisyydestä huolimatta taitaa nuori ihminen tarvita yhä aikaa itsensä etsimiseen sekä hyviä ihmissuhteita, jotka auttavat elämän kriisivaiheiden yli.

Jäähyväiset pääskysille

Keskiviikko 9.9.2009

Lintujen puuhia on ollut kesälomalla mukava seurata. Syksyisten muuttopuuhien seurantaan ei nyt oikein aika tahdo riittää. Oletan lintujen odottelevan vain sopivan kauniita muuttosäitä.

Kesä taisi olla aika vaikea linnuille. Kesäkuun alku oli kylmä. Heinäkuun alussa oli öisin melkein pakkasta, joka oli kohtalokasta linnunpoikasille. Viherpeippokanta näytti kadonneen lähes kokonaan.  

Ensin luulin viherpeippokatoa vain oman pihapiirin ongelmaksi, mutta syy ei ollutkaan naapurin kissa. Viherpeippoja riivaava kurkkutulehdus on aiheuttanut lähes massakuoleman. Näinhän luonto toimii.  Se harventaa suuria populaatioita. Tätä kurkkutulehdus-epidemiaa voi kai hyvin verrata ihmiskuntaa kiusaaviin pandemioihin.

Ilmastonmuutos on myös uhka lintumaailmalle. Ilmaston muuttuessa pieneliöstö muuttuu. Lintuihin voivat iskeä uudenlaiset taudit. Toisaalta yhä lämpenevä syksy saattaa viivästyttää lintujen muuttoa, koska luonnossa on yllin kyllin syötävää. Sitten kun pakkanen saapuu yllättäen ja nopeasti, jäävät jotkut linnut kylmän saaliiksi.

Toivottavasti lintujen muuttovaistot säilyvät ilmastonmuutosuhkista huolimatta ja ne pääsevät ajoissa matkaan. Loppusyksyn häämöttäessä toivon, että töyhtöpäiset tilhet löytävät tiensä pihapiiriimme. Pihlajanmarjat odottavat.

 

Diabetes - tikittävä aikapommi?

Sunnuntai 6.9.2009

Ykköstyypin diabetes lisääntyy aiempaa nopeammin ja etenkin lapsilla. Vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa tapausten ilmaantuminen on enemmän kuin kaksinkertaistunut. Eikä toistaiseksi ei ole mitään viitteitä siitä, että yleistymisvauhti taittuisi.

Päijät-Hämeessä diagnosoidaan noin 20 aikuista ykköstyypin diabetesta vuosittain. Määrä on pysynyt aikalailla samana jo vuosia. Sen sijaan sairastuneiden lasten määrä on kasvanut.

Ylilääkäri Pentti Lautalan mukaan Päijät-Hämeessä on diagnosoitu kakkostyypin diabetes jo kymmenellä ylipainoisella lapsella, joista nuorin on kymmenvuotias. Normaalipainoisilla ei sairautta ole tavattu.

Ykköstyypin huonosta kehityksestä huolimatta kakkostyypin diabetesta pidetään huomattavasti suurempana peikkona jo pelkästään sairauden volyymin takia: ykköstyyppiin sairastuneita on noin 40 000 ja kakkostyyppiin 250 000.

Vastauksia on haettu elintasosta, hygieniatasosta, ympäristömyrkyistä, infektiosairauksista, syntymäpainosta ja esimerkiksi lehmänmaidon nauttimisesta. Toistaiseksi yksikään niistä ei ole osoittautunut toista kantavammaksi.

Kukaan ei tunnu tietävän, miksi suomalaislapset sairastuvat ykköstyypin diabetekseen merkittävästi enemmän kuin muiden maiden lapset. Sairauden puhkeamiseen tarvitaan sekä perinnöllinen alttius että laukaiseva tekijä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella työskentelevän tutkija Valma Harjutsalon mielestä tutkimuksessa pitäisi nyt painottua sairauden laukaiseviin ympäristötekijöihin, sillä geneettiset syyt eivät selitä, miksi ykköstyypin diabetes yleistyy kiihtyvällä tahdilla.

Ykköstyypin diabeteksen puhkeamiseen ei voi itse vaikuttaa, mutta kakkostyypin sairaus on elintasosairaus, jonka syntyyn voi vaikuttaa. Makeisveropäätös oli siis askel oikeaan suuntaan, mutta kyllä nyt tarvitaan muitakin päätöksiä, jotka ohjaavat kohti terveellisempiä valintoja.

Anna Krogerus: Kuin ensimmäistä päivää

Torstai 3.9.2009

Ennen esitykseen lähtöä hymähdin ohjelmalehtisen ohjeelle: ”Ottakaa mukaan kaksi nenäliinaa, toinen naurua, toinen itkua varten.”

Kuin viimeistä… ei kun ensimmäistä päivää on, jos voi sanoa, vähän liiankin ajankohtainen kuvaus nykypäivän työelämästä ja vanhustenhoidosta. Ajankohtainen - sekä yhteiskunnallisesti että henkilökohtaisesti.

Ehkäpä juuri siitä syystä, että perhepiirissämme on piankin laitoshoitoa tarvitseva dementoitunut isäni, voi jälkeenpäin todeta etukäteisohjeistuksen olleen oikeaan osuva. Nenäliina olisi ollut tarpeen.

Kuin ensimmäistä päivää käsittelee hyvin kriittisesti vanhuuden asemaa ja arvoa, sisältäen jopa propagandan aineksia. Minusta traaginen aihe on kyetty pukemaan sopivalla tavalla hauskaksi komediaksi. Sydämen pohjassa kouraisee tahaton tilannekomiikka. Huomaa, että näytelmä on tehty lämmöllä.

Esityksen loppuosa veti porukan hiljaiseksi. Miten ihmisarvolle voi löytyä sijaa kustannustehokkuuden vaatimusten paineessa? Näytelmä onnistui kysymyksillään herättämään ajatuksia ja varmasti myös pohtimaan vastauksia ja vaihtoehtoja.

Esitys on ehdottomasti katsomisen ja kokemisen arvoinen, muillekin kuin arkitodellisuudesta vieraantuneille päättäjille. Näytelmää ei ole turhaan palkittu. Ja mikä parasta: palkittu draama on toteutettu Lahden kaupunginteatterin ja Teatteri Vanhan Jukon yhteistyönä. Upeaa yhteistyötä!

Jos kiinnostuit, lue lisää: http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/