Puhuva kirja

Sunnuntai 30.8.2009

Valtion ylläpitämän Celia-kirjaston mukaan äänioppikirjojen suosio on voimakkaassa kasvussa. Enkä yhtään ihmettele.  

Jopa joka viides koululainen kärsii erilaisista luki- ja oppimisvaikeuksista. Asioiden hahmottaminen kirjoitetusta tekstistä voi olla vaikeaa ja lukeminen hidasta.

Nykyään onneksi lähes kaikki peruskoulun oppikirjat löytyvät myös äänikirjoina. Uskon, että äänikirjasta voi todella olla apua silloin, kun opiskelu painetusta tekstistä on hankalaa. Celian äänikirjoja ostettiin viime vuonna 70% enemmän kuin vuonna 2007.

Äänikoulukirjat eivät kuitenkaan ole tarkoitettu ”laiskalle koululaiselle”, jota ei vain yksinkertaisesti huvita lukea. Celian kirjoja saavat käyttää vain sellaiset opiskelijat ja koululaiset, joille painetun kirjan lukeminen on vaikeaa tai mahdotonta.

Äänikirjoista on myös iloa. Muistan elävästi kirjojen lukuhetket, kun omat lapseni olivat pieniä. Meidän perheessä luettiin tosi paljon kirjoja. Mutta, hyvin usein myös löhösimme lattialla tai sohvalla yhdessä ja kuuntelimme yhdessä milloin Pupu Tupunan ja milloin Otto-Nallen seikkailuja vanhoilta c-kaseteilta. Vuodet ovat vierineet ja mukavia muistoja on mieliin tallentunut.