Sunnuntai 30.8.2009
Valtion ylläpitämän Celia-kirjaston mukaan äänioppikirjojen suosio on voimakkaassa kasvussa. Enkä yhtään ihmettele.
Jopa joka viides koululainen kärsii erilaisista luki- ja oppimisvaikeuksista. Asioiden hahmottaminen kirjoitetusta tekstistä voi olla vaikeaa ja lukeminen hidasta.
Nykyään onneksi lähes kaikki peruskoulun oppikirjat löytyvät myös äänikirjoina. Uskon, että äänikirjasta voi todella olla apua silloin, kun opiskelu painetusta tekstistä on hankalaa. Celian äänikirjoja ostettiin viime vuonna 70% enemmän kuin vuonna 2007.
Äänikoulukirjat eivät kuitenkaan ole tarkoitettu ”laiskalle koululaiselle”, jota ei vain yksinkertaisesti huvita lukea. Celian kirjoja saavat käyttää vain sellaiset opiskelijat ja koululaiset, joille painetun kirjan lukeminen on vaikeaa tai mahdotonta.
Äänikirjoista on myös iloa. Muistan elävästi kirjojen lukuhetket, kun omat lapseni olivat pieniä. Meidän perheessä luettiin tosi paljon kirjoja. Mutta, hyvin usein myös löhösimme lattialla tai sohvalla yhdessä ja kuuntelimme yhdessä milloin Pupu Tupunan ja milloin Otto-Nallen seikkailuja vanhoilta c-kaseteilta. Vuodet ovat vierineet ja mukavia muistoja on mieliin tallentunut.
|
|
Avainsanat:
koulu,
koululaiset,
opiskelu,
lukeminen
|
Sunnuntai 23.8.2009
Sopimukset umpeutuvat. On kilpailutuksen aika. Lääkäripäivystyksen sekä Keskustan ja Launeen terveyspalvelujen kilpailutus Lahdessa ratkeaa lähiviikkoina. Ilman tavoitteita operaatiota ei ole käynnistetty. Kilpailutuksella toivotaan saavutettavan myös taloudellista säästöä, noin parisataatuhatta euroa.
Sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee asiaa syyskuun toisella viikolla. Mahdollinen parinsadan tuhannen säästö pystyttäisiin ohjaamaan kahden lääkärin työpanokseen ennaltaehkäisevään työhön.
Tarjouksia Lahti sai Launeen terveyspalveluista neljä, keskustan terveyspalveluista kolme sekä lääkäripäivystyksestä kaksi. Lahti ulkoisti keskustan terveyspalvelut viitisen vuotta sitten Medonelle, ja Launeen terveyspalvelut ulkoistettiin seuraavana vuonna samalle yhtiölle, jonka kanssa kaupunki on sopinut palvelutoiminnasta vuoden loppuun saakka.
|
|
Avainsanat:
terveyspalvelut,
kilpailutus,
ulkoistaminen
|
Sunnuntai 16.8.2009
Tänään osaan jo olla kiitollinen "hyvästä vahingosta", etten vetäissyt ruokaa henki- vaan ruokatorveen, mutta toisin oli vielä eilen.
Päätimme perjantai-iltana mieheni kanssa mennä tuttuun pizzeriaan illalliselle.
Jostain käsittämättömästä syystä hotkaisin pastaruoasta kohtuullisen kokoisen lihapalan "väärään kurkkuun" ja sinne se mokoma jäikin. Ei siis tullut ylös eikä painunut alas. Syöksyin ensin hädissäni naistenhuoneeseen, mutta enpä pystynytkään itse tekemään mitään oloani helpottavaa. Sormet kurkkuun –tekniikka ei toiminut.
Soiteltiinpa jo tutulta lääkärillekin ”viiden pisteen vihjeitä” pyydellen. Mahtoi häntä toisaalta hymyilyttääkin: Mantereet metsästävät pizzerian naistenhuoneessa vaimon kurkkuun juuttunutta lihapalaa. Mutta ilman hänen ohjeitaan olisin vain pahentanut tilannetta toimillani.
Hengitys kulki vaikka vaivalloisesti, nielemään en pystynyt edes omaa sylkeäni. Tilanne oli yllättävän tuskallinen ja kiusallinen. Ei auttanut muu kuin pyytää ruoat dogbagiin ja hypätä autoon. Mieheni kiikutti henkeä haukkovan vaimon lähimmälle päivystysasemalle.
Nolottikin, kun minut vietiin ambulanssilla pillit ulvoen kaupunginsairaalasta Päijät-Hämeen keskussairaalaan, en aluksi ihan oivaltanut tilanteen vakavuutta. Kirurgian poliklinikan kautta matka kulki sitten leikkaussaliin nukutettavaksi, koska möykky oli jämähtänyt sen verran alhaalle ruokatorveen, ettei sitä skoopilla edes nähnyt.
Yö siinä sitten vierähti, pääsin lauantaiaamuna kotiin heräämön ja osaston kautta. Lihapala saatiin luonnollisesti poistettua ja nyt on jäljellä vain kipeä kurkku. Kyseessä ei ollut luunsiru vaan yksinkertaisesti liian iso nieltäväksi, rapeaksi paistettu lihapala! Ruoassa ei siis ole mitään valittamista, mutta mukaan otetut annokset jäivät kyllä lopulta syömättä meiltä molemmilta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt asia jo hymyilyttää, mutta ei eilen. Ja vaikka tämä ei olekaan poliittinen kirjoitus, sain samalla reissulla todeta ihan livenä miten hyvin usein moitittu sairaanhoitojärjestelmämme toimii aivan mielettömälle näyttävän viikonloppuruuhkankin keskellä.
Olen kiitollinen saamastani hyvästä ja ammattitaitoisesta hoidosta. Muistanpahan tästä lähtien pureskella ruokani maltillisemmin. Ääni käheänä herkuttelen nyt pari päivää soseutetuilla keitoilla ja varmuuden vuoksi erittäin hyvin suussa sulavilla annoksilla :)
|
|
Avainsanat:
arkisia hajatelmia,
terveydenhuolto
|
Tiistai 11.8.2009
Tänään ja ensi viikolla koulutielle lähtee liki 57 000 ekaluokkalaista. Mannerheimin Lastensuojeluliitto muistuttaa meitä tärkeästä asiasta: jokaiselle pienelle koululaiselle tulee taata mahdollisuus aamu- ja iltapäivätoimintaan, jos perheessä on sellaiseen tarvetta.
Ennen ”lakisääteisyyden aikaa” toimessani iltapäivätoiminnan projektipäällikkönä viiden vuoden ajan, sain olla luomassa uusia käytänteitä toiminnan mahdollistamiseksi. Tämä oli todella avartavaa aikaa. Vaikka asiassa on viime vuosina menty huimasti eteenpäin, eivät tarve ja mahdollisuudet kohtaa toisiaan vieläkään riittävästi.
Saatamme aikuisina liian usein mennä siihen halpaan, ettemme huomaa itsenäisen lapsen olevan sisäisesti turvaton. Ekaluokkalainen ei pysty yksinään ylläpitämään pitkiä aikoja sisäistä turvallisuuden tunnetta vaan tarvitsee siihen aikuisten apua. Tyhjä koti voi aamun tai iltapäivän yksinäisinä tunteina tuntua jopa pelottavalta paikalta.
Vaikka koulu alkaa, lapsuus jatkuu. Ensimmäiset kouluvuodet ovat oleellisen tärkeitä lapsen muodostaessa käsitystään koulusta ja itsestään oppijana. Turvallisuuden kokemus tukee myös oppimista. Koululaisten iltapäivätoiminta on todella yksi tärkeä osa turvallista koulunaloitusta ja jokaiselle pienelle koululaiselle pitäisikin taata tarvittaessa tähän mahdollisuus.
|
|
Avainsanat:
koulu,
lapset,
koululaisten iltapäivätoiminta,
turvallisuus
|
Keskiviikko 5.8.2009
Heinäkuun lopussa Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan enemmistö kannatti ja 34% vastusti ruoan arvonlisäveron laskua, neljä prosenttia ei osannut ottaa kantaa.
Ruoan arvonlisäveron alentaminen lienee paikallaan, mutta onko 2-3 –vuoden siirtoon riittäviä perusteita. Euroopassa keskitaso on 6-9 prosenttia. Kokemusten perusteella on hyvin vaikea kuvitella, ettei alennus siirtyisi merkittäviltä osin hintoihin. Arvioiden mukaan hintojen alennus olisi noin 4% luokkaa.
Ongelmallinen on mielestäni liian suuri ero mukaan ostettavan ja ravintolassa syötävien ruokien välillä. Ravintolassa ja pizzerioissa syötäviä ruokiahan veroalennus ei koske.
Siitäkin huolimatta, että kaupan ruoka on ns. elatusvaroja, joiden kulutus on kiinteä ja ravintola on palveluelinkeino, jonka itse kukin voi ottaa tai jättää, voi liian suuri verohaitari vääristää markkinoita.
Toisaalta voidaan ajatella, ettei kaupan ruoan hinnoilla ei ole mitään vaikutusta markkinoiden kilpailutilanteeseen. Ainoastaan siis markkinoilla vaihdetun rahan määrään. Ja jos elatusvarojen hinta laskee, markkinoilla vaihdetun rahan määrä kasvaa.
Toivottavasti kokonaisuutta vieläkin paremmin palveleva ratkaisu löytyy. Työpaikatkin ovat tärkeitä. Ei ole viisasta jäädä vain seuraamaan vähentääkö noutoruoan kevyempi verotus lopulta merkittävästi ravintoloissa syömistä.
Toinen ongelma liittyy muuhun verotukseen. En ole perehtynyt hallituksen esitykseen indeksilaista, mutta jos ruoan arvonlisäveron laskeminen tarkoittaa muun verotuksen kiristymistä, ei tilanne ole hyvä pienituloisten kannalta.
Mikäli hinnat nyt laskevat prosentin, ja nousevat seuraavana vuonna neljä, tuota prosentin laskua ei todennäköisesti siirretä eläkkeisiin, ja seuraavana vuonna eläkkeet nousevat vain kolme prosenttia, vaikka hinnat ovat nousseet neljä. Jos siis vuoden 2010 indeksikorotus jää alv-alennuksen verran pienemmäksi, alennus leikataan taas eläkeläisiltä ja työttömiltä pois.
|
|
Avainsanat:
ruoan arvonlisävero,
työllisyys,
verotus,
politiikka,
talous,
taantuma
|
Lauantai 1.8.2009
Kaupunginvaltuusto hyväksyi Ranta-Kartanon asemakaavan kesäkuun puolivälissä täpärästi äänin 30–29. Nyt kaikkiaan 23 valtuutettua ja neljä varavaltuutettua ovat yhdessä valittaneet omasta päätöksestään Kouvolan hallinto-oikeuteen. Valittajat ovat keskustaa lukuun ottamatta kaikista Lahden valtuustoryhmistä, siis kristillisdemokraateistakin ollaan joukossa mukana. Valitus on valitettavaa. Toimenpide ei saa minun hyväksyntääni.
Nyt en ota kantaa valtuustossa syntyneen päätöksen puolesta tai vastaan, mutta valitusta pidän outona ja tarkoitushakuisena – jopa demokratiaa halventavana. Mikäli päätös olisi syntynyt esimerkiksi lainvastaisesti tai valmistelu olisi ollut puutteellista, prosessi olisi oikeutettu. On perin erikoista, että valtuutettu lähtee tekemään valituksen, jos hänen mielipiteensä ei saa demokraattista enemmistöä taakseen.
Herääkin kysymys mistä ihan oikeasti on kysymys. Yksi vaatii kevyempää rakentamista, yksi yleiskaavan avaamista, yksi puistoa ja kuka mitäkin. Lahden Uutisten Portinvartija kirjoitti hyvin näkökulmasta, jota minäkin olen pohtinut. Valituksen laatinut kokoomuslainen pääpukari näyttää nykyään ampuvan lähes kaikkea mikä liikkuu. Uusi valtuutettu haksahtaa helposti innoissaan milloin mihinkin, mutta miksi ihmeessä kokenut poliitikko toimii näin?
Eikö enää tarvitsekaan kunnioittaa demokraattista järjestelmää? Miksei päätöksen jälkeiset "pulinat pois" enää tyydytäkään? Veivataanko tulevaisuudessa päätöksiä valituskierteiden kautta aina uudelleen, jollei juuri oma mielipide saa enemmistön kannatusta? Kuvitellaanko, että näin kotikaupunkimme kasvaa ja kehittyy?
Valituskierre aiheuttaa sen, että todellista rakentamista saadaan odottaa vuositolkulla, niin Ranta-Kartanon kuin matkakeskuksenkin osalta. Herää kysymys, kuka tällaisesta hyötyy. Lahden etu tämä ei ainakaan ole. Eipä aikoinaan esimerkiksi yhden äänen enemmistöpäätöksen yhteydessä, Sibeliustalon rakentamispäätöksestä, tehtailtu valituksia hävinneiden valtuutettujen toimesta.
|
|
Avainsanat:
päätöksenteko,
kaavoitus,
kotikaupunki,
luottamushenkilöt,
kuntapolitiikka
|
|
|
