Blogikirjoitus

Blogiarkisto



Siirry arkistosivulle »

Uutisia

18.1.2012
Katse eteenpäin
Lue lisää » 30.11.2011
Sadun hahmot heräsivät jouluun
Lue lisää » 10.11.2011
Kehätievetoomuksessa lähes 2000 nimeä
Lue lisää » 5.10.2011
Haasteellinen syksy
Lue lisää » 26.9.2011
Terveysmessut vanhemmille
Lue lisää »

Satunnainen kuva

Juhlallista arkea

Tiistai 14.7.2009

Isälläni on todetta dementiaa aiheuttava Alzheimerin tauti. Onneksi siihen on nykyään olemassa lääkehoitoja, joilla oireita voidaan hieman lievittää, vaikka itse tautia ei toki voi parantaa. Taudin kanssa on elämistä, niin henkilöllä itsellään kuin läheisilläkin. Tilanteita kyllä helpottaa monesti se, että lähiomaisena tietää mistä on kyse.

Elämme isäni kanssa keskivaikean vaiheilla, jos käytän perinteistä ilmaisua taudin etenemiskuvauksesta. Sanotaan, että syvän Alzheimerin vaihe on sairauden lopullinen vaihe, ja omaisille henkisesti raskas vaihe. Näin varmaan onkin, mutta rehellisyyden nimissä on todettava etteivät nämä edeltävät vaiheetkaan aina helppoja ole.

Eilen vietimme isäni 81-vuotisjuhlapäivää. Ruokailimme yhdessä ja joimme kakkukahvit päälle. Oli mukava ja leppoisa päivä. Nuorisokin ehti papan kanssa juttelemaan, kun heillä sattui olemaan työstä vapaapäivä. Illaksi veimme sitten papan omaan kotiin, jossa hän toistaiseksi selviytyy silmälläpidon alaisena.

Pari tuntia meni ja hän soittaa pirautti puhelimella. ”Ajattelin vain soittaa, kun näyttää sille, ettet taida muistaa, että minulla on tänään syntymäpäivä”. Näin tällä kertaa. Kakkukahvit maistuivat, mutta ne ja onnittelut olivat pyyhkiytyneet pois.

 

 

 

Avainsanat: vanhuus, inhimillisyys, dementia, Alzheimerin tauti, arkisia hajatelmia

Oodi Lahdelle

Keskiviikko 8.7.2009

Lehtiroskia ulos viedessäni silmiini osui yleisönosastokirjoitus, jota en ollut lehden julkaisupäivänä huomannutkaan. Siinä Pohjois-Karjalasta Lahteen muuttanut ukki ylistää Lahtea lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Ja niinhän tämä toden totta on, vaikka usein toisinkin väitetään.

Monesti mielipidekirjoitukset tuppaavat olemaan kielteisiä, puutteista ja virheistä kertovia, joten on todellinen ilo lukea myös positiivisista kokemuksista. Joskus kirjoituksia lukiessa syntyy mielikuva kaupungista, jossa mikään ei toimi oikein, palvelut eivät pelaa lainkaan, kaikki koulurakennukset ovat yltä päältä homeessa, rakennetaan vääriin paikkoihin eikä sinne minne pitäisi jne.

Kirjoitus kolahti, koska olen niin ylpeä omasta kotikaupungistani. Olen täällä syntynyt ja lapsuuteni kasvanut. Myös tänne olen opiskelujen jälkeen palannut työtä tekemään ja perheen perustamaan. Omatkin lapseni ovat saaneet nauttia kotikaupungin vihreydestä ja samanaikaisesti oikeasta kaupunkimaisuudesta. 

Lahti on kaunis Vesijärven rantakaupunki, luonnonläheisessä Päijät-Hämeessä - Salpausselän harjujen ”maassa” - ihana kotikaupunki kenelle tahansa. Rakkaudesta kotikaupunkiin, siteeraan lopuksi 1.7. lehdessä ollutta Raimo Suomisen kirjoitusta.

”On ilo ollut asua 8 kuukautta Lahdessa. Melkein heti, kun muutimme Pohjois-Karjalan erämailta, pyysin kaupungilta karttoja laavuista ja tulipaikoista, että pääsee tulille makkaranpaistoon. Ystävällinen liikuntatoimen johtaja Lanki lähetti pyynnöstäni nipun karttoja ja ohjeita ulkona liikkumiseen.

Hämmästelin, että kuinka paljon laavuja ja nuotiopaikkoja Lahdessa onkaan. Ja kuinka paljon on hiihtolatuja ja lenkkipolkuja todella kauniissa maisemissa. Kaikki ulkoilupaikat on hoidettu mallikkaasti. Kesän tullessa, seuraavaksi oli lasten lapset tulossa mummin ja ukin luokse. Välittömästi aloin etsiä lapsille sopivia paikkoja, missä lasten aika kuluisi rattoisasti ja ukki voisi samalla hiukan levähtää. Ja kyllähän niitä näyttää Lahdessa olevan.

On Hoplopia, on huvipuistoa, on eläinpuistoa, on maauimalaa ja aivan mahtava ulkoleikkipuisto. Ulkoleikkipuistossa aika hujahtaa nopeasti ja eivät lapset kertaakaan kyselleet, että mitähän tekisi. Todella hieno paikka ja ei maksa mitään. Lahti on sijoittanut tulevaisuuteen (lapsiin) valtavasti ja se varmasti tuo menestystä kaupungille.

Ja mikä ihmeellisintä, melkein joka kolmas lenkkipolulla vastaantulijoista vastaa tervehtimiseeni. Eikö se ole Hämeessä aika kummallista? Vai onko Lahti sittenkin viipurilaisten kaupunki?

Olemme mummin kanssa todella iloisesti yllättyneitä, että kuinka mukava ja viihtyisä kaupunki Lahti onkaan. Ankkuri on upea-alue asua ja suurella asiantuntemuksella toteutettu.”

 

 

Avainsanat: Lahti, kotikaupunki, arkisia hajatelmia