Päätöksenteosta ja palautteesta

Maanantai 15.6.2009

Sain tänään rohkaisevaa palautetta aiheotsikolla ”Kaikkia ei voi miellyttää”. Erityisesti tänään, kun valtuustossa on äänestyksessä, jo elämääkin suuremmat mittasuhteet saanut, Ranta-Kartanon kaava, olen kiitollinen saamastani viestistä. 

Sähköpostin lähettäjän luvalla kerron hieman viestin sisällöstä. Viestin lähettäjä ei halunnut ottaa tämän illan asiasisältöihin kantaa suuntaan eikä toiseen. Hän halusi rohkaista tekemään päätöksiä täysin oman harkinnan näkökulmasta. Hän kertoi arvostavansa sellaisia luottamushenkilöitä, jotka kuulemisten jälkeen tekevät päätöksensä asiapohjaisesti eivätkä nojaa liiaksi julkiseen paineeseen.

Kirjoittaja arvioi politiikan koventuneen uhkausten ja painostusten muodossa. Hänen mukaansa luottamushenkilöllä tulee olla selkärankaa seisoa asioiden takana silloinkin, vaikka uhataan äänten menettämisellä seuraavissa vaaleissa. Koventumiseen en oikein osaa ottaa kantaa, mutta uskon, ettei uhkaus-kiristys-lahjonta ole politiikassakaan mikään uusi ilmiö. 

Kokemukseni mukaan politiikassa moitteita tulee herkemmin kuin kiitosta, mutta kiitosta ja tyytyväisyyttä asioiden hoidosta saa myös usein kuulla. Arvostan sitä, että kuntalaiset ottavat rohkeasti yhteyttä ja kertovat näkemyksiään. Vuoropuhelu on tärkeää. Aikaisempiin kausiin verrattuna päätöksentekoprosessit ovat nykyään huomattavasti julkisempia ja kuntalaisilla on mahdollisuus ottaa asioihin kantaa myös virallisten kuulemisten muodossa. 

Usein sanotaan, ettei kuntalaisten mielipiteitä oteta riittävästi päätöksenteossa huomioon. Se on osittain totta. Mutta mikä onkaan riittävästi? Ainakaan 100 000 asukkaan kaupungissa ei ole edes mahdollista saada kaikkien äänioikeutettujen kantaa selville käsiteltäviin asioihin. Laajatkaan, esimerkiksi 5-6 000 tuhannen henkilön adressit, eivät kerro koko kaupungin asukkaiden mielipidettä, eikä kaikki äänestäjäni ole jokaisesta asiasta samaa mieltä.  

Olisiko tulkittavissa, että joku tietty prosenttiosuus edustaa koko väestöä? Vai eikö niillä mielipiteillä, joita ei ääneen tai adresseissa lausuta, ole väliä? Siitä olen vakuuttunut, että koko päätöksentekojärjestelmä ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen vaatii kehittämistä. 

Monille näyttää olevan vaikeaa hyväksyä sitä, ettei aina ole olemassa täysin oikeaa ja kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Myöskään omasta kannasta poikkeavaa mielipidettä ei ole viisasta tuomita vääräksi. Ei ole kenenkään etu lietsoa epäluottamusta valmisteluvastuuta kantavien virkamiesten, päätöksiä tekevien luottamushenkilöiden ja muiden kuntalaistenkaan kesken. 

Niin kauan, kun selkeästi parempaa järjestelmää ei ole olemassa, kannatan parlamentaarista edustuksellisuutta. Kannatan demokratiaa ja myös suoraselkäistä päätöksentekokulttuuria senkin uhalla, ettei kaikkia voi miellyttää tai äänimäärä ei seuraavissa vaaleissa riittäisi uudelleen valintaan.