Ranta-Kartanosta

Keskiviikko 10.6.2009

Tämänpäiväinen UusiLahti -lehti provosoi minua kirjoittamaan muutamia ajatuksiani julki Ranta-Kartanon kaavasta. Tai oikeastaan provosoiduin jo eilen saamastani puhelusta, jossa alueen säilyttämisen puolesta nettikeräyksen perustaja kyseli minulta mitä terveisiä haluan välittää toriväelle. En yleensäkään harrasta ajatusteni viestittämistä välikäsien kautta, koska asiat saattavat muuntua ja värittyä matkan varrella alkuperäisestä. 

Nykyiset Ranta-Kartanon linjaukset tyydyttävät minua ja olen valmis hyväksymään asian etenemisen ensi maanantain valtuustossa.  Toistakymmentä vuotta olen seurannut alueen kaava- ym. käsittelyvaiheita, enkä toivo asiaa vatkattavan enää vuosikausia. Vaikeistakin asioista täytyy kyetä tekemään päätöksiä, eikä niitä ole viisasta roikottaa valmistelussa enempää. Jo lailliset valitusajat venyttävät riittävästi varsinaisen rakentamisen aloittamista, ja pidän tärkeänä, etteivät päätökset siirry jälleen seuraavalle valtuustolle.

Nyt vaaditaan valmisteluun aikalisää ja jopa kokonaan kaavan hylkäämistä. En yhdy kumpaankaan vaatimukseen. En usko, että kaikkia tyydyttävää ratkaisu kyetään synnyttämään ajankaan kanssa ja alueen nykyisellään säilyttäminen olisi mielestäni itsekäs virhe. 

Syntyperäisenä lahtelaisena en kykene parhaalla tahdollanikaan näkemään niin merkittäviä maisema- ja kulttuuriarvoja, joiden perusteella Ranta-Kartanon alue tulisi säilytettää ennallaan. On myös vaikea kuvitella, että alueesta voisi muodostua koko kansan olohuone rakentamalla vain osittain. 

Vaikka esitettävä kaavaratkaisu ei kaikilta osin vastaakaan täysin omaa näkemystäni, se on jalostunut hyvin kehityskelpoiseksi vuosien prosessissa. Peruutuspeiliin tuijottaminen esim. arkkitehtikilpailun vaiheista ei saa minulta sympatiaa. Katse pitää olla tässä, nyt ja tulevaisuudessa.

Kaavassa ei kosketa puistoihin ja puustoon, joten hyvä ympäristö säilyy. Aluetta ympäröi Fellmannin puisto, Kariniemi, Teivaan mäki ja Kisapuisto kenttineen. Avaruutta puolustettaessa, näkymä järvelle halutaan säilyttää. Kysyn kenen näkymät. Ainakin jalkaisin liikkuessa täytyy mennä aika lähellä rantaa nähdäkseen vettä. 

Olen juuri sitoutunut uuteen valtuustossa hyväksyttyyn kaupungin strategiaan. Ranta-Kartanon kaavaesitys on strategian mukainen.  Rakentaminen tiivistää kaupunkirakennetta, joka parhaimmillaan voi vähentää yksityisautoilun tarvetta ja auttaa kehittämään myös joukkoliikenteen järjestelmiä ja tarjontaa. Palvelujen ja puistoalueiden läheisyyteen rakentaminen on mitä kannatettavinta.

Kaava ottaa myös osin muihin alueemme suunnitelmiin kantaa, jota pidän hyvänä. Ranta-Kartano on osa keskustaa ja sen kehittämissuunnitelmia, samoin matkakeskushanke on merkittävässä asemassa kokonaisuuden toimivuuden suunnittelussa. Katson, että on kyettävä hahmottamaan useita isoja kokonaisuuksia samanaikaisesti, jotta saadaan aikanaan hyvin toisiinsa niveltyviä ratkaisuja aikaisiksi. 

On luonnollista, että kaavoitusasiat herättävät tunteita ja mielipiteitä. On hyvä, että syntyy keskustelua. Turhan usein avoin keskustelu vain tuppaa muuttumaan väittelyksi ja eri tavoin ajattelevien syyllistämiseksi. Itse en halua aliarvioida yhdenkään kuntalaisen tai valtuustokollegan mielipidettä. Katson, ettei tässäkään asiassa ei ole yhtä ainoaa tai täysin väärää ratkaisua. Erilaisten mielipiteiden taustalla on näkemys- ja painotuseroja ja niihin jokaisella kuntalaisella sekä myös päättäjällä on täysi oikeus. 

Parlamentaarinen edustuksellisuus ja demokratia puhukoot ensi maanantaina.