Vauva ei valita

Sunnuntai 29.3.2009

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan vauvojen kaltionkohtelu tunnistetaan edelleen heikosti. Suurin osa tapauksista jää perheen kodin seinien sisäpuolelle. Fyysisen väkivallan vuoksi sairaaloissa hoidetut lapset ovat vain jäävuoren huippu koko ongelmasta.

Uutista lukiessani muistelin elämäni ensimmäisiä työvuosia lastenhoitajana pikkulastenkodissa, jossa lasten iät vaihtelivat nollasta kolmeen. Nuorimmat, adoptioon luovutetut, tulivat meille suoraan sairaalan synnytysosastolta kolmen-neljän päivän ikäisinä. Toiset taas tulivat usein kovinkin vaikeiden perhetilanteiden vuoksi. Poikkeus ei myöskään ollut virkavallan yöllinen vierailu, jolloin vanhemmat oli poimittu omaan säilöön ja vauva tarvitsi hoivaa ja turvaa.

Sitä ei varmaan riittävän hyvin ymmärretä, että vauvana koettu huono ja puutteellinen hoito jättävät pitkät varjot lapsen tulevaan elämään. Jos kaltoinkohdeltu vauva ei saa apua ajoissa, hänestä voi kasvaa aikuinen, joka aikanaan laiminlyö herkästi myös omien lastensa hoidon.

Perheissä on usein monenlaisia ongelmia. Niitä voi olla joko sen hetkisessä elämäntilanteessa tai käyttäytymisen juuret voivat löytyä vanhempien omasta lapsuudesta. Koska perheet hakevat harvoin apua itse, on ammattilaisten vastuu tässä asiassa merkittävä. Neuvoloissa tulisikin havainnoida vanhempien jaksamisen lisäksi sitä, miltä vauva näyttää. Huonoa kohtelua saava lapsi ei pysty valittamaan hoidostaan, mutta hän oireilee siitä monella eri tavalla.

Vauvojen kaltoinkohtelu tulee esille hyvin arkisissa tilanteissa. Lapsen perustarpeista ei huolehdita, pukeutumis- ja riisuuntumistilanteissa väsynyt äiti tai isä voi huutaa ja kiroilla lapselle tai kohdella lasta kovakouraisesti. Lapsen ruokailutilanteet ovat myös vaikeita. Lasta voidaan pakkosyöttää tai hänelle voidaan antaa liian kylmää tai kuumaa tai muuten sopimatonta ruokaa. Kaltoinkohdeltu lapsi voi olla myös aliravittu.

On tärkeää tiedostaa se, että vauvakin voi elää hyvin rankoissa ja vaativissa elämäntilanteissa, ja siihen pitää puuttua. On myös ymmärrettävä se, etteivät vanhemmat laiminlyö lapsiaan pahuuttaan tai ilkeyttään. Monet vanhemmat saattavat olla itse traumatisoituneita tai vain yksinkertaisesti niin väsyneitä, etteivät jaksa toimia oikein aikuisen roolissaan.

Meistä kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos epäilee, ettei vauva tai perhe voi hyvin. Mitä nopeammin perhe ja vauva saavat apua, sitä paremmat mahdollisuudet vauvalla on turvalliseen elämään. Lohdullista on se, että hoitoa saaneella vauvalla on aina paremmat mahdollisuudet hyvään elämään.

Hyvä tilinpäätös

Keskiviikko 25.3.2009

Eilen julkistettu kaupungin viime vuoden tilinpäätös on myönteistä luettavaa. Tulojen ja menojen erotusta kuvaava vuosikate oli suurempi kuin koskaan, reilut 51 miljoonaa euroa. Myös nettoinvestoinnit olivat ennätyksellisen isot, 48 miljoonaa euroa.

Kaupungin verotulot kasvoivat edelliseen vuoteen verrattuna lähes 25 miljoonaa euroa. Tästä noin 13 miljoonaa euroa selittyi yleisellä ansiotason nousulla, 2 miljoonaa euroa kaupungin väkiluvun kasvulla ja 1–2 miljoonaa euroa työllisyyden kasvulla.

Kyse on kyllä muustakin kuin yleisestä kasvusta. Lahden asema suurten kaupunkien joukossa on parantunut. Lahdessa on myös tehty merkittäviä rakenteellisia muutoksia aiemmin kuin muualla.

Muutokset saivat alkunsa vuonna 2005, jolloin kaupungin vuosikate painui lähelle nollaa. Nousukauden kahtena viimeisenä vuotena Lahdessa päästiin viimein sellaiseen tilanteeseen, että vuosikate oli suurempi kuin nettoinvestoinnit. Sen ansiosta kaupungin lainakantaa saatiin lyhennettyä viime vuonna 18,5 miljoonaa euroa.

Huomattavaa myös on, että kaupunki siirsi huomattavan osan omasta lainakannastaan tytäryhtiöilleen. Sellainen lainakanta, jonka korkokulut kaupunki maksaa omasta perustaloudestaan pieneni 118 miljoonasta 45 miljoonaan euroon.

Viime vuosien ylijäämä antaa tietynlaista joustoa, emme syöksy nyt äkkijarrutukseen, emmekä puhu irtisanomisista tai lomautuksista. Mutta vain terveen talouden turvin välttämättömät palvelut voidaan turvata jatkossakin. Taantuma ei saa kuitenkaan olla tekosyy välttämättömien palveluiden karsimisille. Päättäjinä joudumme tasapainoilemaan vähintäänkin haastavassa tilanteessa.

Venytä, vanuta

Sunnuntai 22.3.2009

Rentoutuminen vähentää nivelvaivoja, väittää Reumaliitto, enkä minä väitä vastaan. Rentouttavien toimien vaikuttavuudesta liikuntaelinten vaivoihin löytyy melko paljon lääketieteellisiä tutkimuksia. Jopa nivelrikoissa rentoutus ja esimerkiksi jooga ovat todettu vähentävän vaivoja. 

Asian huomaa kyllä itsekin, kun tekee työtä tietokoneen äärellä useita tunteja päivässä. Hartialihasten aktiivinen rentoutus ja lyhyiden taukojen pitäminen on paikallaan. Kummasti siinä lihasjännitys vähenee ja tuottavuuskin paranee lyhyiden taukojen myötä. 

Jos taas on ollut (lue: on ollut olevinaan) niin kiire päivä, että tauot ja venyttelyt ovat ”unohtuneet”, on hartia- ja päänsärky melko varma kumppani illalla nukkumaan mennessä.

Rentoutumista voi ja kannattaa siis harjoitella. Rentoutuminen vaikuttaa myönteisesti endorfiinitasapainoon.  Endorfiini on kehon oma kipulääke. Rentoutumismenetelmiä on useita ja niistä kannattaa valita itselle sopivin.

Rentoutuminen ja lepo ovat liikkumisen ohella eläinten ja ihmisen luonnollinen olotila. Rentous on jännityksen ja valppaana olemisen vastakohta. Ihmistä ei ole luotu istumaan paikallaan tuntikausia.

Lahden tuottavuusohjelma

Tiistai 17.3.2009

Oli hyvä, että Lahden vuoden 2009 talousarviossa ehdittiinkin varautua taantumaan, vaikka suhdannekäänteen jyrkkyydestä ja kestosta ei ennusteita ollutkaan. Oleellista on se, että verotuloarviot ehdittiin mitoittaa laskevan suhdanteen mukaan. 

Talousarvion kunnallisverotulo on kohdallaan tämänkin hetken talousennusteiden valossa. Sen sijaan yhteisöveron kertymä jäänee alle talousarvion 7 - 10 miljoonaa euroa. Tämän suuruinen vaje tuloissa ei vielä kuitenkaan pakota äkkinäisiin talousarvioleikkauksiin.

Kaupungin kannalta ensisijaista lamantorjuntaa on luonnollisesti se, ettei palvelutuotantoa tarvitse käydä harkitsemattomasti alasajamaan ja ettei henkilöstöä tarvitse lomauttaa. Tämän mahdollistaa talousarvion tulopohjan oikeansuuntainen mitoitus ja viime vuosina vahvistunut kaupungin taloudellinen asema.

Kuluvan vuoden talousarvio ja kahden seuraavan vuoden taloussuunnitelma ovat myös investointien osalta selvästi elvyttäviä. Talonrakennuksen korvausinvestoinneissa on lukuisia kohteita. Lahden kaupungin investoinnit taloussuunnitelmavuosina 2009 - 2011 ovat poikkeuksellisen korkeat, yhteensä 167,3 miljoonaa euroa. 

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus päätti puoliväliriihessään edellyttää suurilta kaupungeilta talouden tuottavuusohjelmaa. Monivuotisia talouden tasapainotusohjelmia perää myös Kuntaliitto.

Lahden kaupunki on valmistellut omaa elvytystoimenpideohjelmaansa jo viime vuoden lopulta. Se sisältää ennusteen laman vaikutuksista ja kestosta Lahden taloudessa, investointiohjelman 2010–2014 ja toimialakohtaisen tarkastelun tuottavuuden parantamiseksi. Ohjelma valmistuu ennen kesää ja se nivelletään strategiaprosessin ja budjettikehysten välimaastoon.

Perjantai-illan huumasta lauantaihin

Lauantai 14.3.2009

Vannoutunut navigaattorin suurkuluttaja ja navigointilaitteiden puolestapuhuja-egoni sai eilen, perjantaina 13. päivä tervehdyttävän opetuksen. Manuaalisiin suunnistustaitoihin kannattaa myös turvautua.

En tunnustaudu taikauskoiseksi, mutta päivämäärä kyllä kävi mielessäni jossain vaiheessa. Olin lupautunut heittämään esikoiseni viikonlopuksi tapaamaan harrastusporukoitaan Nummi-Pusulaan Sierlan leirikeskukseen. Piece of cake!

Poikani pakkasi autoon kamppeensa: ruoat, vaatteet, makuupussin ja järjettömän kasan miekkoja, kilpiä ym. keskiaikaan liittyvää, ja niin starttasimme matkaan. 

Ensimmäinen hämmennys tuli moottoritiellä. Olin säätävinäni navigaattorin valitsemaan nopeimman reitin ja olin ajatellut ajavani moottoritietä lähes Helsinkiin asti ja sieltä Espoon kautta Nummelle. Navigaattori päätti toisin, ja niinpä hyväksyimme Vihdin ja Nurmijärven reitin, koska poikani mukaan kiire ei ollut.

Matka taittui rattoisasti meidän rupatellessa niitä näitä. Katselimme punertavaa taivaanrantaa ja hiljalleen lisääntyvää usvapeitettä pelloilla. Parituntinen vierähti nopeasti ja aloimme molemmat tähyillä viimeisiä navigointiohjeita korvat herkkänä.

Ilta oli laskeutunut, pimeys valottomilla tieosuuksilla oli totaalinen ja usva sakeni tuntuvasti. Vauhtia oli hidastettava eikä tienviitoista erottanut kirjaimia numeroista. Navigaattorin mukaan seuraavaksi piti kääntyä oikealle: autonlevyinen tie, josta ei ollut muutamaan päivään kulkenut kuin korkeintaan kettu. 

Ajoimme siis ohi ja yritimme hakua uudelleen – samalla tuloksella. Jostain kumman syystä cityurbaanivaistoni petti maaseudulla ja yritin lähteä ajamaan tietä, johon heti alkumetreillä upposimme. Olimme siis jumissa tiettömän tien alussa keskellä ei mitään. Emme päässeet eteen eikä taaksepäin.

Kuin sattuman sanelemana yksi ainoa auto sattui ajamaan tuota tietä ja pysähtyi auttamaan. Ystävällinen taksimies työnsi poikani kanssa Pösöni takaisin päätiellä ja niin matkamme jatkui – tosin emme tienneet lainkaan miten löytäisimme määränpäämme. Huvittavinta oli, ettei taksikuskikaan ollut kuullut koko paikasta. 

Ryhdyimme haravoimaan Nummi-Pusulan kolkkaa noin 20-30 km säteeltä. Päättelimme, ettei navigaattori voinut täysin väärässä olla, vaikkei selvästikään tietä tunnistanut. Haarlaa eikä Haarlantietä löytynyt tuntiin.

Mielessä kävi jo ajatus soittaa sille ainoalle ihmiselle, jonka tunnen Nummi-Pusulasta, Eräpolun Merjalle. Poikanikin vitsaili, että saattaa olla mahdollista, että hän grillaa eväsmakkarat kotona Lahdessa.

Tunnin harhailun ja totaalisessa usvassa seikkailun jälkeen osui silmiini Turun tieltä oikealle pieni musta kyltti ”Haarla”. Koska siitä oli selvästi ajanut muitakin autoja, päätimme katsoa vielä tuon pätkä. Muutaman kilometrin, ylämäen, jyrkän kurvin ja rotkojen ohituksen jälkeen pimeys valkeni. Edessämme oli kuin olikin valaistu talo ja pihamaalla soihtuja. 

Bingo, olimme onnellisesti perillä. Vajaan kahden tunnin matkaan saimme upotettua reilut kolme tuntia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Poikani pääsi viikonlopun viettoonsa ja minä osasin takaisin Lahteen. Tosin matka kesti tälläkin kertaa normaalia kauemmin, koska usva oli paikoitellen myös moottoritiellä niin sakeaa, etten uskaltanut ajaa satasta.

*********

Lauantaipäivän kruunasin rentouttava, kiireetön päivä tyttäreni kanssa. Kävimme myös paikkaamassa aukon sivistyksessämme tutustumalla uuteen Kärkkäisen tavarataloon.

Vaikka ostospaikkaa mainostetaan Suomen suurimmaksi, tyttäreni tuskin osasi pitää paikkaa kovinkaan jättiläisenä. Hän on viimeiseksi matkoillaan käynyt ostoksilla kahdeksankerroksissa tavarataloissa.

Yhteinen shoppailupäivämme oli mukava ja kävimme vielä Triossa syömässä thaikkuruokaa ennen kotiin paluuta. Oli tosi ihana naistenpäivä.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Keskiviikko 11.3.2009

Viime päivien uutisoinnit keskittyvät väkevästi talouslaman vaikutusten arviointiin, mutta vuoroin myös kerrotaan myönteisistä ja kannustavista asioista. Hyvä näin, ettei lietsota pelkkää ahdinkoa.

Tuore selvitys povaa työttömyyden kasvavan Päijät-Hämeessä kuluvan vuoden aikana. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan taloudellinen tilanne heikkenee kaikilla Hämeen seutukunnilla seuraavan puolen vuoden aikana. Samalla työttömyys kasvaa. Esimerkiksi Lahden ja Heinolan seudulla työttömyyden arvioidaan lisääntyvänä tänä vuonna 3-5 prosenttiyksiköllä. 

Aluetalouskatsauksessa arvioidaan silti, että tilanne kääntyy paremmaksi jo vuoden kuluttua. Hämeen Te-keskuksen johtaja Pekka Savolaisen mukaan kotimarkkinoiden aika hyvä kysyntä on tasapainottanut taantumaa. Tilanne on siis vielä melko siedettävä, ja toivotaan että näistä lukemista ei mennä enää alaspäin. 

Valoa maakunnan talousahdinkoon tuo palveluala uusilla kauppainvestoinneilla sekä muun muassa logistiikka-ala, jossa iso investointi on Lahden eteläisen sisääntuloväylän nelikaistaistaminen. Kasvun veturiksi povataan silti ympäristöalaa, jonne arvioidaan syntyvän uusia työpaikkoja. 

Lahden kaupunki tarjoaa myös kesällä 2009 kuukauden mittaisen kesätyöpaikan noin 350 nuorelle. Peruskoulussa opiskeleville Lahden kaupungin kesätyöntekijöille maksetaan palkkaa 730 euroa. Toisen asteen oppilaitoksessa (myös lukiot), ammattikorkeakoulussa tai korkeakoulussa opiskelevien palkka on 830 euroa. 

Lomarahoistakaan ei kannusteta luopumaan. Lahden kaupunki ei, toisin kuin monet muut kaupungit, usuta työntekijöitään vaihtamaan lomarahojaan vapaaksi säästösyistä. Vain muutaman työntekijäjärjestöjen kanssa kaupunki on solminut paikallisen sopimuksen, joka koskee lomarahan vapaaehtoista vaihtamista vapaaksi. Laajamittaiseen kampanjaan lomarahasta luopumiseksi ei Lahdessa ole tarvetta kiristyneestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Uskalla unelmoida!

Sunnuntai 8.3.2009

Tänään vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää. Päivällä halutaan muistuttaa esteistä, joita on yhä naisten oikeuksien ja tasa-arvon toteutumisen tiellä. Juuri tänään minulle naistenpäivä näyttäytyy NNKY:n tekemän työn kautta.

Tuo NNKY, Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys, on liike, jossa erilaiset, eri-ikäiset, erinäköiset, erikieliset, eri tavoin uskovat naiset ja tytöt voivat kohdata toisiaan, jakaa kokemuksiaan, hengähtää arjen keskellä, harrastaa ja oppia uutta. 

Tärkeitä työmuotoja ovat naisiin kohdistuvan väkivallan ja ihmiskaupan vastustaminen. NNKY pyrkii edistämään tasa-arvoa toimimalla yhteistyössä muiden naisjärjestöjen kanssa. Paikallinen toiminta on monimuotoista ja sisältää käytännön kursseja, vertaistukiryhmiä, harrastuskerhoja, iltapäiväkerhotoimintaa, kielten opiskelua, liikuntaa, majoitus- ja matkailupalveluja, hengellistä toimintaa ja sosiaalista työtä.

Eikä siinä vielä kaikki. Ekumeeninen NNKY on myös kansainvälinen naisjärjestö. Toimintaa on 110 maassa ja Suomen NNKY tekee yhteistyötä Pohjoismaiden ja Itämeren alueen yhdistysten kanssa. 

No, nyt voi joku blogini lukijoista oikeutetusti kysyä, miksi hehkutan yhtä naisjärjestöä. Tämä naisjärjestö yksinkertaisesti kaappasi sydämeni jo rippikouluikäisenä, eikä ote ole hellittänyt, vaikka aktiiviset toimintavuodet ovat takanapäin. Liki 30 -vuotta erilaisissa tehtävissä ja toiminnoissa on varmasti vaikuttanut myös moniin elämäni valintoihin. 

Jos kiinnostuit, tutustu liikkeeseen, - Uskalla unelmoida!

Työelämän kysymykset askarruttavat

Keskiviikko 4.3.2009

Sähköpostini tulvii, enkä ole ainoa. Työelämän kysymykset jatkuvat, eläkeasiat askarruttavat. 

Miksei kukaan ota huomioon työn rasittavuutta, kysyy kuntalainen sähköpostissani? Kai on eri asia olla raksalla töissä tai sairaalasiivoojana 40 vuotta kuin istumatyössä toimistossa. Kirjoittaja arvioi jaksavansa itsekin tehdä istumatyötä 65-vuotiaana, mutta epäilee pystyvänsä siivoamaan kokonaista sairaalan vuodeosastoa enää siinä iässä.

Eräs yhteydenottaja pohtii, että eläkeikää tärkeämpää olisi laskea työssäolovuosia. Niillähän eläke maksetaan eikä tietyn iän saavuttamisella. Normaali työura voisi olla 40 vuotta. Aloita aikaisemmin niin pääset eläkkeelle aikaisemmin, periaatteella. Pidä välivuosia ja jatka pitempään. 

Onko hallitus ajatellut, että ensin pitäisi olla töitä, joita ikääntyvätkin tekisivät. Yli 55-vuotiaat tällä hetkellä työttömät tietävät kuinka ”helppoa” töitä on löytää. Kaikki eivät ole korkeakoulutettuja, vaan vanhemmista ikäluokista suuri osa on ihan tavallisia työntekijöitä. Yksi kirjoittajista pohtii kuinkahan moni viisi-kuusikymppinen pääsisi esim. Nokialle könttäisin sormin kännyköitä kokoamaan, tai rakennuksille hommiin? 

Keskustelut ja kannanotot osoittavat, että muitakin toimenpiteitä kuin eläkeiän nosto tarvitaan, jotta saavutettaisiin edes vuonna 2005 tehty eläkeratkaisu.  Todellinen keskimääräinen eläkkeelle jäämisikä on tällä hetkellä 59 vuotta. Kun kysyy miksi, saa usein vastaukseksi, ettei enää yksinkertaisesti jaksa.

Ihmisten tuntoja kuunnellessa on helppo ymmärtää, ettei eläkeiän nostaminen yksinään saa laajaa kannatusta. Työuran jatkaminen molemmistakaan päistä ei yksin riitä, työelämän kehittämistä tarvitaan.

Elvytystä ja yhteisöllisyyttä

Sunnuntai 1.3.2009

Tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että kriisiajat synnyttävät yhteisöllisyyttä. Mitä se yhteisöllisyys sitten oikein on? Mitä tuolla muotisanalla oikeastaan tarkoitetaan?

Sanaa hoetaan koko ajan ja siitä tuntuu olevan kaikkien mielestä valtava puute. Elvytyksen lisäksi yhteisöllisyydellä pyritään ratkaisemaan ongelmat. 

Suomen kielen perussanakirjan mukaan ”yhteisöllinen” = ”sosiaalinen”. ”Yhteisöllisyys” = ”sosiaaliset taidot”. Vaikeissa ajoissa on aina myös hyvät puolensa.

Voisiko käydä niin, että palvelujen romahtaessa, huoltosuhteen kurjistuessa, ulkomaanvelkojen painaessa ja työvoimapulan ahdistaessa Suomessa herääkin uusi yhteisöllisyys – sanakirjaakin syvällisempi yhteisöllisyys?

Voisiko lähimmäisistä kantaa taas vastuuta kuin sota-aikana, voisiko vapaaehtoisia kouluttaa lapsia ja vanhuksia hoitamaan ja voisiko kaikki maahanmuuttajat toivottaa ilolla tervetulleiksi Suomeen. Olisiko yhteisvastuun ja diakonian uuden tulemisen aika?

Jos vastaus on kyllä, miksi meidän tarvitsisi odottaa siihen asti, että Suomi on syvässä kriisissä? Emmekö voisi herätä yhteisöllisyyteen jo nyt?