Lauantai 24.1.2009
Bongasin Poliklinikka.fi –terveyssivustolta listauksen 2008 luetuimmista artikkeleista.
Eniten tietoa haettiin viime vuonna herpeksestä, liki 87 000 lukijaa. Sikäli tulos ei ole yllätys, sillä melkein kaikki suomalaiset sairastavat huuliherpeksen jossain vaiheessa elämäänsä. Tauti on viruksen aiheuttama, ja kiusallisia rakkuloita huulessa kutsuttiinkin minun lapsuudessani yskänrokoiksi.
Toiseksi luetuin oli kilpirauhasen liikatoimintaa selittävä artikkeli 73 000 lukijallaan. Kilpirauhanen oli muutenkin hyvin vankasti edustettuna, sillä viidenkymmenen suosituimman listalla majaili kolme kilpirauhasen eri toimintahäiriöistä kertovaa artikkelia.
Luetuimpien joukkoon mahtui paljon suomalaisille ominaisista vaivoista kertovia tietoiskuja. Korkeille sijoituksille ylsivät edellä mainittujen vaivojen lisäksi esimerkiksi peräpukamat, kipeät sappikivet, virtsatietulehdus, kihti ja endometrioosi.
Viidenkymmenen luetuimman joukkoon oli päässyt myös vanhan kansan ”äijätauteja”. Tyypin 2 diabetes, iskias, välilevyn pullistuma, verenpainetauti, tyrä ja närästys kiinnostivat yhteensä 213 000 suomalaista.
Juroja suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta saada tietoa psyykkisistä sairauksista, sillä listalle mahtui vain kolme ryhmään kuuluvaa artikkelia, luetuimpana masennus vasta sijalla 19.
|
|
Avainsanat:
terveys,
suomalaiset
|
Keskiviikko 21.1.2009
Pohjalainen -lehdessä kerrotaan Rannikko-Pohjanmaan yrittäjien lähteneen tosissaan taistelemaan taantumaa vastaan. Yrittäjäjärjestö on haastanut alueen yrittäjiä mukaan Nousemme taantumasta -kampanjaansa.
Pääsyedellytyksenä on lupautua pitämään vähintään yksi kolmesta ehdosta. Kampanjaan pääsee mukaan jos lupaa olla irtisanomatta ketään tämän vuoden aikana, pitävänsä yrityksen pystyssä tai rekrytoimalla uusia työntekijöitä.
Rannikko-Pohjanmaan yrittäjien puheenjohtaja Caj-Erik Karp arvioi, että kampanjan pääasiallinen tarkoitus on luoda positiivisia mielikuvia. Taantuma vaikuttaa paljon myös psykologisessa mielessä.
Yrittäjien lupaukset taantumaa vastaan otetaan Rannikko-Pohjanmaan Yrittäjissä vakavasti. Yhdistyksen toimitusjohtaja Peter Östman uskoo kampanjaan liittyvien yrittäjien pitävän lupauksensa. Vaikka ei siihen mitään lakia ole säädetty, Östmanin mukaan lupauksen pitämiseen kaikki pyrkivät.
Pohjalaiset ovat ottaneet oppia Pirkanmaan Yrittäjien Ketään ei sanota irti -kampanjasta. Myös Pohjanmaalla yrittäjät ovat Karpin mukaan olleet innoissaan kampanjasta.
Onpa mielenkiintoista seurata minkälaisia innovaatioita Päijät-Hämeen Yrittäjät kehittävät. Päijät-Hämeen maakuntakin kaipaa psykologista tsemppausta.
|
|
Avainsanat:
yrittäjyys,
talous,
työ,
taantuma
|
Tiistai 20.1.2009
Innostuin eilen pohtimaan ymmärtämisen vaikeudesta. Siitä, miten uskomattoman helposti luemme ja tulkitsemme toisiamme väärin. Ja miten vaikeaa välillä yhteisymmärryksen löytyminen voikaan olla, silloin kun asioista ollaan eri mieltä.
Muistelin kerran kuulemaani ajatusta, jonka mukaan me kaikki muutumme ihan joka hetki. Tästä seuraa, että se mitä sanoin pari viikkoa tai vaikkapa kuukausi sitten, ei olekaan enää se sama totuus, koska itse olen muuttunut. Ei nyt konkreettisesti mutta siten, että mieliala on toinen, mielenvire on toinen, ja näkemys koko silloisesta tilanteestakin voi olla toinen riippuen siitä, mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Minusta tuo oli loistava oivallus. Juuri niin! Me emme ole päivästä toiseen muuttumattomia. Esimerkiksi ihminen, joka tänään saa tietää saavansa potkut töistään, on todennäköisesti hieman eri ihminen kuin vielä eilen, jolloin potkuista ei ollut tietoa. Jos nyt joku tulisi sitten siihen tilanteeseen tivaamaan, että mitä sinä kuule tarkoitit, kun viime viikolla sanoit, että meidän pitäisi puhua, voi olla, että vastaus olisi: painu tiehesi. Siitä minä viime viikolla halusin kanssasi puhua, että toivon sinun painuvan tiehesi. Ja kuitenkin, viime viikolla sellaisista tuntemuksista ei ollut lainkaan kyse.
Mietin eteenpäin mielessäni tätä ymmärtämisen vaikeutta. Joskus löytää itsensä selittämästä jotakin asiaa yhä uudelleen, ilman että se menee perille halutulla tavalla. Toinen vain käsittää sen omalla tavallaan, ja rakentaa sinne täysin omia tulkintojaan. Oman pääkoppansa sisältämien viritysten mukaisesti. Ja kun oikein olan takaa sitten selostaa, ei kohta tiedä itsekään, miten se asia nyt oikein meni. Totta on, että olemme itsellemme tosi suuria kysymysmerkkejä. Ja taitavia myös naamioitumaan itseltämme. Luulemme toimivamme tietyllä tavalla, mutta sitten joudummekin toisinaan näkemään, että olemme täysin eksyksissä. Onkohan olemassa ketään, joka hallitsisi esimerkiksi tunteitaan täydellisesti? Joka ei koskaan antaisi niiden määrätä tai jopa hiukan vaientaa omantunnon ääntä.
Tavallinen ihminen tavallisine tunteineen on kovien mittelöiden edessä tässä elämän sekamelskassa. Tunteethan meitä ohjaavat, ja tunteet synnyttävät myös viholliskuvioita. Miten voisivatkaan esimerkiksi kristityt ja muslimit kovin helposti toisiaan ymmärtää, kun heidän päähänsä on pienestä pitäen istutettu kuvat, joiden mukaan toiset ovat väärässä. Miten poliittiset ideologiatkaan voivat rakentaa parempaa maailmaa yhdessä demokratian nimissä, jos lähtöajatuksena kuitenkin koko ajan on, että ”ne muut” ovat väärässä?
Minulla ei ole päivänkään mittaista kokemusta siitä, mitä on olla mies. Voinko minä siis edes vaatia itseltäni sitä, että täysin voisin ymmärtää, miten mies ajattelee ja toimii. Olen esimerkiksi yrittänyt oivaltaa, mitä mies kokee katsellessaan formuloita ja mäkihyppyjä ja futismatseja ja kaikkia mahdollisia matseja, mitä vain tuutista tulee. Mutta ei, en minä tajua. Kun minun pääkopastani puuttuu se miehen mieli, joka nauttii otteluiden ja mittelöiden huumasta. Ja mies, joka ei ole elänyt koskaan naisen elämää, ei voi puolestaan ymmärtää, miksi tuntikausien asioitten vatvominen puhelimessa ystävättärien kanssa on niin antoisaa. Mitä noita jauhaa, mies ajattelee. Eihän mikään kuitenkaan muutu vaikka miten niitä asioita pyöritellään. Ei välttämättä muutu niin, mutta helpottaa kyllä. Ja vaikka maailma ei varmaankaan muutamasta urheilu-ennätyksestäkään muutu, mies viihtyy jännityksensä äärellä, ja pitää sitä tärkeänä. Ja saakin pitää, ei siinä mitään ilkkumista ole.
On se sekin vaikeata, kun kypsään ikään ehtinyt ihminen yrittää ymmärtää nuoria. Nuoret eivät hoksaa, että heiltä puuttuu kokemus ja sen myötä monesti arviointikyky. Vanhemmat taas eivät enää muista, minkälaisin rohkein ja kuolemattomin aivoin ja ottein tätä maailmaa silloin nuorena tuli tarkkailtua ja elettyä. Puhu siinä nyt sitten yhteisymmärryksen hengessä. Muistelin aikaa menneiltä vuosilta. Miten selvänä piirtyikään eteeni se kuva, jonka mukaan suuri osa elämästämme kuluu siihen, että yritämme päästä selville ympäristömme aivoituksista ja aikeista. Ja miten paljon aikaa käytämme itsemme ihmettelemiseen. Että mitenkäs minä nyt näin, ja miksi nyt menin tekemään noin, ja miksi tämä nyt tuntuu niin kurjalta. Ja miksi rakastan jotakin tyyppiä. Ja miksi sitten äkkiä en rakasta pätkääkään. Ota meistä nyt sitten selvää.
|
|
Avainsanat:
arkisia hajatelmia
|
Torstai 15.1.2009
Luova talous ja kulttuurinen yrittäjyys ovat tämän ajan tutkimuksen ja kehittämisen kohdeilmiöitä. Olen usein pohtinut miten kulttuurilla on tärkeä rooli menestyksen ja hyvinvoinnin kannalta. Luova ja osaamisintensiivinen yhteisö on perusta menestymiselle.
Myös talouden kulttuuristuminen nostaa keskusteluun markkinaperustaisena taiteen tuottamisen näkökulman. Kulttuuriosaaminen on tärkeää koko kansantaloutemme kannalta.
Luovaa taloutta tutkinut Markku Wilenius on todennut, että luovan talouden yhtenä perusajatuksena on kulttuurin ja yritysten yhteistyön lisääminen sekä kulttuuriosaamisen ja sen roolin merkityksen tunnistaminen yhteiskunnassa ja taloudellisessa toiminnassa.
Kuitenkaan kulttuurin merkitystä talouskehitykseen ei aina oteta riittävästi huomioon vaikka kulttuuri- ja taidealojen painoarvo esimerkiksi yrittäjäpotentiaalina on selvästi havaittu. Olenkin todella tyytyväinen, että puolueessamme on valmisteilla kulttuuripoliittinen ohjelma, joka julkaistaan helmikuun lopulla.
|
|
Avainsanat:
kulttuuri,
luovuus,
talous,
kansantalous,
yrittäjyys
|
Lauantai 10.1.2009
Lahden alueen kehittämisyhtiön Lakesin tuore toimitusjohtaja Erkki Karppanen esittäytyy tämän päivän lehdessä.
Ensitöikseen hän ilmaisee halunsa luoda Päijät-Hämeeseen uudenlaista yhteishenkeä ja positiivista ilmapiiriä. Hän toivoo myös, että alueen kunnat harkitsevat vakavasti myös yhdistymistä. Ihan ovat varteenotettavia ajatuksia.
Yritystoiminnan kehittämisen lisäksi Lakes lobbaa Lahtea valtionhallinnolle, jonka tavoitteena on siirtää tuhansiatyöpaikkoja pääkaupunkiseudulta maakuntiin.
Tähän mennessä Lahti on saanut hajasijoitetuista laitoksista Sotilaslääketieteen keskuksen sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen Aran. Hyvä näin, mutta on syytä muistaa, että Päijät-Hämeessä on edelleen kovin vähän valtion työpaikkoja. Lisää tarvitaan.
Talouden taantuman takia ei saa lamaantua vaan on valmistauduttava tulevaan nousuun. Ympäristöteknologia on Lahden seudulle äärimmäisen tärkeä ja vahva asia, siitä on pidettävä hyvää huolta. Teknologiaa ja palveluja on koko ajan kehitettävä.
Lakes ei luonnollisesti pysty heiluttelemaan maailmantalouden trendejä, mutta kehittämisyhtiö on yksi alueemme hyvinvoinnin tekijä. Toivotankin uudelle toimitusjohtajalle onnea ja menestystä vaativassa tehtävässään.
|
|
Avainsanat:
Lahti,
Päijät-Häme,
yrittäjyys,
talous,
työ,
kuntarakenne
|
Torstai 8.1.2009
Allekirjoitin tänään kansalaisadressin vanhusasiavaltuutetun toimiston saamiseksi Suomeen.
Geriatrian erikoislääkäri, professori Sirkka-Liisa Kivelä on ystäviensä kanssa perustanut epäpoliittisen järjestön Suomen Senioriliikkeen ajamaan monipuolisesti iäkkäiden oikeuksien toteutumista ja hyvinvointia. He ovat avanneet www-sivut, http://www.senioriliike.fi/.
Toivon, että sinäkin blogini lukija tutustut sivuihin. He eivät kilpaile muiden vanhusjärjestöjen kanssa, vaan haluavat tehdä yhteistyötä, koska muuten asiat eivät etene.
Sinäkin voit antaa äänesi netissä tai printtaamalla sieltä lomakkeen ja palauttamalla sen.
|
|
Avainsanat:
vastuu,
vanhukset,
inhimillisyys,
yhteiskunta
|
Sunnuntai 4.1.2009
Vuoden alusta astui voimaan korotettu kulttuurisetelimahdollisuus. Työnantaja voi tukea työntekijän omaehtoista kulttuurin ja liikunnan harrastamista verottomasti enintään 400 eurolla vuodessa entisen 200 euron sijaan.
Työnantajan suomaa etua sain itsekin hyödyntää kiireisen viime syksyn aikana. Se oli hieno juttu.
Minua kiinnostaa erityisesti liikunnan tukeminen sen suuren kansanterveydellisen merkityksen takia. Kulttuurisetelien jakamisen ohella tai sen sijasta tulisi olla mahdollista antaa tukea myös suoraan verovähennyksinä.
Verovähennys voitaisiin sisällyttää osaksi kotitalousvähennystä tai sille luotaisiin oma vastaavanlainen järjestelmä. Sillä olisi monia etuja kulttuuriseteliin verrattuna.
Kulttuuriseteleitä tulisi tehtyjen selvitysten mukaan jakamaan vain noin puolet yrityksistä, joten kysymys ei olisi yleisestä liikekannallepanosta.
Kulttuuriseteleistä eivät pääse nauttimaan työttömät, joille tarve olisi taloudellisesti ajatellen ainakin yhtä suuri. Eläkeläiset jäävät myös vähemmälle, vaikka työnantajat voivat antaa samat edut heillekin. Etuus on työntekijälle henkilökohtainen, joten sitä ei voi käyttää lasten ja muiden perheenjäsenten hyväksi.
Kulttuuriseteli hyödyttää eniten suurituloisia, koska se on verotonta palkan lisää. Jos veroetu sen sijaan saataisiin veroista tehtävänä vähennyksenä kotitalousvähennyksen tapaan, hyöty olisi samansuuruinen tulotasosta riippumatta.
Verojen alentamista on pidetty tarpeellisena talouden pyörien rasvaamiseksi. Kannattaisi varmaankin enemmän miettiä myös niiden kohdentamista.
Asiantuntijat ovat soittaneet hälytyskelloja ihmisten kunnon rappeutumisesta. Kun se kohdistuu jo nuoriin, on syntymässä melkoinen aikapommi, joka tulee kalliiksi. Liikuntaan sijoittaminen on edullista ennaltaehkäisyä.
|
|
Avainsanat:
liikunta,
kulttuuri,
työ,
terveys
|
|
|
