-
24.1.2012
Vaalien toinen kierros
Lue lisää »
Uutisia
18.1.2012
Katse eteenpäin
Lue lisää »
30.11.2011
Sadun hahmot heräsivät jouluun
Lue lisää »
10.11.2011
Kehätievetoomuksessa lähes 2000 nimeä
Lue lisää »
5.10.2011
Haasteellinen syksy
Lue lisää »
26.9.2011
Terveysmessut vanhemmille
Lue lisää »
Hyvää joulua ystävät!Tiistai 23.12.2008 On aika kiittää, syyskausi on pulkassa. Kauden viimeinen kaupunginhallituksen kokous saatiin eilen illalla päätökseen – työskenneltyämme liki viisi tuntia. ANNA HYVÄN KIERTÄÄ ei ollut rahaa äidin lahjaan. Siitä lähtien kun isä oli kuollut, perhe oli kituuttanut äidin apuhoitajan palkalla, eikä siitä riittänyt paljonkaan taskurahaa. Siitä huolimatta hänen muut sisaruksensa olivat saaneet aikaiseksi upeat lahjat hänelle. Mutta hänellä ei ollut yhtään rahaa. Se ei ollut reilua! kadulle. Upeita näyteikkunoita toisensa jälkeen. Oli jo pimeää ja poika kääntyi takaisin päin. Samassa hän huomasi jotain kiiltävää jalkakäytävällä: kolikko! Poika oli pyörtyä onnesta tämän aarteen löydettyään ja käveli lähimpään liikkeeseen. ettei kolikolla saisi mitään. Lopulta hän meni kukka- kauppaan. Hän ojensi kolikkonsa ja kysyi saisiko hän ostettua tällä kolikolla kukan äidilleen joululahjaksi. Kukkakauppias katsoi poikaa ja tämän kymmenen sentin kolikkoa. Hän laittoi käden pojan olalle ja sanoi: ”Odota hetki, katsotaan mitä voin tehdä.” Hänellä oli upea kimppu punaisia ruusuja, jotka oli sidottu kauniisti hopeisella nauhalla. Pojan sydän melkein pysähtyi kun kauppias asetteli kimpun pitkään valkoiseen laatikkoon ja sanoi sitten: ”Se olisi sitten kymmenen senttiä, nuori mies.” Poika ei ollut uskoa onneaan ja ojensi epäröiden kolikkonsa. Kauppias vaistosi pojan hämmennyksen ja selitti: ”Sain sattumalta halpoja ruusuja ja ne menisivät pilalle joulun aikana…” Lopulta poika uskoi, että tämä oli tosiaankin totta ja otti vastaan laatikon. ”Hyvää joulua, poika”, kauppias toivotti. ”Kenen kanssa sinä puhuit, ja missä on se kimppu, jonka äsken teit?” Omistaja katsoi pitkään ikkunasta ja räpytteli kosteutta silmistään. ”Tänä aamuna minulle tapahtui jotain merkillistä”, mies sanoi. ”Kun olin avaamassa liikettä, kuulin äänen, joka sanoi, että minun on laitettava syrjään kaksitoista parasta ruusuani erikoislahjaa varten. Ihmettelin moista ajatusta, mutta tein kuitenkin niin. Ja sitten juuri äsken sisään tuli pieni poika kolikkokädessään ja halusi ostaa kukkia äidilleen.” ”Kun katsoin poikaa näin itseni monia vuosia sitten”, kauppias jatkoi. ”Kerran minäkin olin pieni poika, jolla ei ollut rahaa ostaa äidille lahjaa. Silloin eräs parrakas mies tuli luokseni ja sanoi haluavansa antaa minulle kymmenen rahaa äidin lahjaan. Kun tänään näin sen pojan, tiesin kenen ääni oli puhunut minulle aamulla. Ja siksi annoin kymmenellä sentillä tusinan parhaita ruusujani.”
|
|
Avainsanat: joulu, päätöksenteko, yhteistyö |
