Tänään

Share |

Tiistai 9.12.2008

Onpa ollut monenlaista vipinää. Vaalien jälkeiset neuvottelut ovat vuoroin siivittäneet puheita ja kokouksia, vuoroin taas ovat vaikuttaneet eriasteisina taustajännitteinä. Mutta loppusuoralla ollaan. Joillain kokoonpanoilla sitä taas seuraava nelivuotiskausi yhteisiä asioita hoidetaan.

Kaupunginhallitus kokoontuu vielä jouluviikolla ja valtuuston vuoden viimeinen kokous on ensi viikolla. Ensi vuoden budjetti on vahvistettu ja tulevaa nelivuotiskautta arvioidaan vielä muutamassa seminaarissa. Työntäyteistä on siis ollut ja paljon vielä edessäkin ennen joulurauhan laskeutumista.

Kaiken kiireen keskellä ovat omat ajatukseni joskus poikenneet omille teilleen. Joulun odotus, adventtiajan alkaminen ikään kuin pakottaa hiljentämään ajatuksia – vaikka kengän korot kopisevatkin parketilla entiseen malliin.

Yhtenä päivänä muistui mieleeni kuulemani tarina, jossa kerrottiin jokaisessa viikossa olevan kaksi päivää, joista emme koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää, joita ei saisi rasittaa peloilla eikä epäilyksillä.

Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen; virheineen ja vikoineen; suruineen ja tuskineen. Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois vaikutuspiiristämme. Kaikki maailman mammonat ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.

Niinpä niin. Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme tehneet; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa. Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.

Toinen päivistä taas on huominen. Se on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa. Huomisen aurinko nousee joko loistavana tai pilvillä verhoiltuna. Mutta se nousee. Meillä ei ole juurikaan osuutta huomispäivään ennen auringonnousua, sillä huomista ei vielä ole.

Näin meillä jää elettäväksi vain yksi päivä kerrallaan. Tämä päivä. Ja nyt on tänään, kopiskoot siis kengän korot parketilla kepein askelin.

Avainsanat: arkisia hajatelmia, työ, joulu

Blogikirjoitus

Blogiarkisto

Uutisia

Satunnainen kuva

Tänään