18.1.2012 Katse eteenpäin Lue lisää »30.11.2011 Sadun hahmot heräsivät jouluun Lue lisää »10.11.2011 Kehätievetoomuksessa lähes 2000 nimeä Lue lisää »5.10.2011 Haasteellinen syksy Lue lisää »26.9.2011 Terveysmessut vanhemmille Lue lisää »
Mitä kellot sanovat yönä uuden vuoden? Uudet ajat tulevat uuden toivon tuoden. Uudet tunnit juoksevat, uudet nopsat jalat, kenties sujuu paremmin, kaikki minkä alat. Uudet teot tulevat, ajatukset uudet. Lähemmäksi liukuvat uudet salaisuudet.
Vanhanen kommentoi verkkopäiväkirjassaan YLE Uutisten mielipidetutkimusta, jonka mukaan joka toinen suomalainen pitää hallituksen talouspolitiikkaa epäselvänä.
Pääministeri Matti Vanhanen on huolestunut kansalaisten antamasta palautteesta hallituksensa talousrohtoihin. Vanhanen pitää vakavana sitä, että hallituksen talouspoliittinen kriisiviesti ei ole tavoittanut suurta osaa suomalaisista.
On syytäkin olla huolissaan, mutta tarttis varmaan tehdä jotain eikä keskittyä moittimaan kansalaisia ymmärtämättömiksi. Kannattaisi ottaa oppia naapurimaista, Ruotsista ja Saksasta, joissa mediatietojen mukaan kehitellään jatkuvasti erilaisia esityksiä talouskriisin seurausten minimoimiseksi.
Suomen hallituksen tähänastiset toimet pankkien toiminnan turvaamiseksi ja yritysten rahoituksen puolesta ovat tarpeellisia, mutta riittämättömiä. Hallituksen on ryhdyttävä aktiivisesti pohtimaan uusia esityksiä ja tuomaan ne kansalaisten tietoon pikimmiten.
Ruotsalaislehti Svenska Dagbladet uutisoi parsakaalissa esiintyvän runsaasti antioksidantti sulforafaania, joka näyttää olevan yhtä tehokas rintasyövän pysäyttäjä kuin yleisimmät syöpälääkkeet. Parsakaali on kuulunut omiin herkkuihin jo entuudestaankin, mutta saahan parsan popsinta nyt uuden ulottuvuuden. Mielenkiintoista.
Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan sulforafaanilla on vaikutusta rintasyöpäsoluihin. Tutkimusten mukaan noin puolet syöpäsoluista lopetti jakaantumisen antioksidanttikäsittelyn jälkeen. Tutkijat havaitsivat sulforafaanin olevan yhtä tehokas kuin useimmat syöpälääkkeet eikä sillä ollut haittavaikutuksia.
”Vasta runsas kolmasosa Lahden uuden kaupunginvaltuuston jäsenistä on jättänyt vaadittavan vaalirahoitusilmoituksensa. Ilmoitusten viimeinen jättöpäivä on maanantai. Myös varavaltuutettujen on tehtävä selvitys vaalikampanjansa rahoituksesta. Heistäkin vain noin kolmasosa oli hoitanut asian ennen joulunpyhiä”, uutisoi ESS Online tänään.
Näin on, mikäli uskomme kaupungin nettisivuja. Vaalirahoitusilmoituksethan julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa Lahden kaupungin nettisivuilla. On kuitenkin syytä olettaa, että nettisivutiedot eivät ole ihan ajan tasalla. Ainakaan omaani sieltä ei vielä löydy, vaikka jätin vaalirahoitusilmoitukseni maanantaina 15. joulukuuta. Jään mielenkiinnolla seuraamaan asian etenemistä. Vai täytyyköhän julkaista tiedot omilla nettisivuilla?
On aika kiittää, syyskausi on pulkassa. Kauden viimeinen kaupunginhallituksen kokous saatiin eilen illalla päätökseen – työskenneltyämme liki viisi tuntia.
On ollut ilahduttavaa huomata, miten teidän, blogini lukijoiden määrä, on jatkuvasti kasvanut kuukausittain useilla kymmenillä lukijoilla.
Olen myös saanut teiltä paljon postia kuluneen vuoden aikana - kommentteja, pyyntöjä, ohjeita ja kannustuksia. Kiitän niistä kaikista. Juuri sen kaltaista vuorovaikutusta kuntapäättäjä tarvitseekin työnsä tueksi. Toivon, että olen osaltani osannut olla apuna silloin, kun sitä on tarvittu.
Syksy on ollut antoisa ja vaiherikas, edessä uusi vuosi ja kuntapäätöksenteon haasteellinen nelivuotiskausi. Nyt on aika hiljentyä joulun viettoon ja viettää samalla myös jokunen nettivapaa päivä.
Toivotan sinulle oikein rauhaisaa joulua!
ANNA HYVÄN KIERTÄÄ
Poika istui ulkona ja oli lähes epätoivoinen. Hänellä ei ollut rahaa äidin lahjaan. Siitä lähtien kun isä oli kuollut, perhe oli kituuttanut äidin apuhoitajan palkalla, eikä siitä riittänyt paljonkaan taskurahaa. Siitä huolimatta hänen muut sisaruksensa olivat saaneet aikaiseksi upeat lahjat hänelle. Mutta hänellä ei ollut yhtään rahaa. Se ei ollut reilua!
Poika pyyhki kyyneleet silmistään ja käveli kauppa- kadulle. Upeita näyteikkunoita toisensa jälkeen. Oli jo pimeää ja poika kääntyi takaisin päin. Samassa hän huomasi jotain kiiltävää jalkakäytävällä: kolikko! Poika oli pyörtyä onnesta tämän aarteen löydettyään ja käveli lähimpään liikkeeseen.
Pojan innostus katosi nopeasti kun myyjät sanoivat, ettei kolikolla saisi mitään. Lopulta hän meni kukka- kauppaan. Hän ojensi kolikkonsa ja kysyi saisiko hän ostettua tällä kolikolla kukan äidilleen joululahjaksi. Kukkakauppias katsoi poikaa ja tämän kymmenen sentin kolikkoa. Hän laittoi käden pojan olalle ja sanoi: ”Odota hetki, katsotaan mitä voin tehdä.”
Pitkältä tuntuvan ajan kuluttua kauppias palasi. Hänellä oli upea kimppu punaisia ruusuja, jotka oli sidottu kauniisti hopeisella nauhalla.
Pojan sydän melkein pysähtyi kun kauppias asetteli kimpun pitkään valkoiseen laatikkoon ja sanoi sitten: ”Se olisi sitten kymmenen senttiä, nuori mies.” Poika ei ollut uskoa onneaan ja ojensi epäröiden kolikkonsa. Kauppias vaistosi pojan hämmennyksen ja selitti: ”Sain sattumalta halpoja ruusuja ja ne menisivät pilalle joulun aikana…” Lopulta poika uskoi, että tämä oli tosiaankin totta ja otti vastaan laatikon. ”Hyvää joulua, poika”, kauppias toivotti.
Pojan lähdettyä kauppiaan vaimo tuli takahuoneesta. ”Kenen kanssa sinä puhuit, ja missä on se kimppu, jonka äsken teit?” Omistaja katsoi pitkään ikkunasta ja räpytteli kosteutta silmistään. ”Tänä aamuna minulle tapahtui jotain merkillistä”, mies sanoi. ”Kun olin avaamassa liikettä, kuulin äänen, joka sanoi, että minun on laitettava syrjään kaksitoista parasta ruusuani erikoislahjaa varten. Ihmettelin moista ajatusta, mutta tein kuitenkin niin. Ja sitten juuri äsken sisään tuli pieni poika kolikkokädessään ja halusi ostaa kukkia äidilleen.”
”Kun katsoin poikaa näin itseni monia vuosia sitten”, kauppias jatkoi. ”Kerran minäkin olin pieni poika, jolla ei ollut rahaa ostaa äidille lahjaa. Silloin eräs parrakas mies tuli luokseni ja sanoi haluavansa antaa minulle kymmenen rahaa äidin lahjaan. Kun tänään näin sen pojan, tiesin kenen ääni oli puhunut minulle aamulla. Ja siksi annoin kymmenellä sentillä tusinan parhaita ruusujani.”
Sain tänään kuulla mukavan uutisen. Minä, joka en yleensä koskaan voita mitään, olen voittanut Suomen Parhaat Verkkosivut 2008 -kilpailussa yksityisten sivujen sarjan ensimmäisen sijan.
"Voittamattomuuteni" perustuu kai siihen realiteettiin, etten yleensä osallistu juuri mihinkään arvontoihin, veikkauksiin tai vastaaviin. Verkkosivukisassa tein poikkeuksen. Kannattasiko siis olla innokkaampi kisaaja.
Muistan kyllä toisenkin poikkeuksen elämässäni. Tämä liittyy ravikisoihin. Kauniina kesäpäivänä olin suostunut lähtemään puolisoni kanssa raveihin - aurinkoa ottamaan.
Puolisoni yllytti ottamaan kantaa seuraavaan lähtöön. Erotan hevosen lehmästä, mutta raviveikkauksesta en tiedä tuon taivaallista. Esittelykierrosta seuratessa innostuin ehdottamaan yhtä hevosta voittajaksi.
Perusteluiksi en osannut esittää muuta kuin kauniin värin ja ylvään juoksutyylin. Puolisoni mutisi jotain päätään ravistellen. Ei kuulema kuulunut ennakkosuosikkien joukkoon. Mutta, kuinka ollakaan, "hevoseni" juoksi voittajaksi hyvällä kertoimella - kaikkien muidenkin kuin puolisoni yllätykseksi.
Nytpä eksyin kauas alkuperäisestä aiheesta. Takaisin siis verkkosivuihin. Huomasin, etten ollut ainoa lahtelainen voittaja. Yritysten yleisen sarjan kakkoseksi, Oulun kaupungin jälkeen, sijoittui Lahti Aqua Oy sivustollaan www.lahtiaqua.fi. Sivut saivat kehuja valoisasta ja toimivasta kokonaisuudesta.
Tästä voisi siis tehdä johtopäätöksen, että Lahti on valovoimaisten osaajien kaupunki. Koska myös minun sivuni olivat tuomariston mielestä aurinkoiset ja asialliset.
Mitä onkaan sivistys? Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta löytyy muutamia ajatelmia. Sanakirjamääritelmän mukaan se on koulussa tai muuten saatua oppia, tietoa ja taitoa, mutta myös ihmisen henkistä, sisäistä kehittyneisyyttä ja kypsyyttä.
Eduskunnassa toimii sivistysvaliokunta, joka käsittelee kasvatusta ja koulutusta, tiedettä ja taidetta, yleistä kulttuuritoimintaa, urheilua ja nuorisotyötä, tekijänoikeutta sekä opintotukea koskevia asioita. Kuntien sivistyslautakuntien tai sivistystyön lautakuntien tehtäväkenttä on suppeampi, ja monissa kunnissa nimityskin on toinen: kulttuurilautakunta.
Kulttuurikin on sivistystä, mutta nimitykset eivät kuitenkaan kata toisiaan. Kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta, yhtä hyvin eliitti-, populaari- ja talonpoikaiskulttuuria, tieteitä ja taiteita. Puhutaan myös esimerkiksi liikenne-, olut-, työpaikka-, neuvottelu- ja sulle–mulle-kulttuurista, jolloin tarkoitetaan menettely- ja toimintatapoja.
Sana kulttuuri periytyy latinan sanasta cultura, joka tarkoittaa maanviljelyä, kehitystä, muokkausta, jalostusta. Ensi kertaa sana kulttuuri on mainittu suomenkielisessä tekstissä vuonna 1729: tupakan istutusta koskevassa julistuksessa on ilmaus Jywäin Culturi, joka tarkoittaa konkreettisesti viljelyä. Hengenviljelyn merkityksen kulttuuri on suomen kielessä saanut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Mikä sitten on sanan sivistys tausta? Sivistys esiintyy nykymerkityksessään ensi kertaa vuonna 1822 Reinhold v. Beckerin Turun Viikko-Sanomiin laatimassa kirjoituksessa. Samoihin aikoihin Becker toi kirjakieleen myös sanat sivistyä ja sivistää.
Sivistää-sana perustuu sanaan siveä, joka tarkoittaa nuhteetonta ja säädyllistä. Vanhastaan se on tarkoittanut siivoa, siistiä, sopivaa, hyvää.
Sanalla sivistää on murretausta. Keski-Suomessa ja Länsi-Savossa sivistäminen on tarkoittanut siistimistä, tavaroiden kokoon raivaamista, kohentamista, tasoittamista, silittämistä, viimeistelemistä, koristamista. Myös pellavia on sivistetty eli sivistelty: pellavia on puhdistettaessa harjattu toiseen kertaan, annettu niille viimeinen silaus ja saatu tulokseksi puhtaat kuidut. Sanoilla sivistys ja kulttuuri on siis samantapainen viljelykasvien kasvattamiseen ja hyödyntämiseen liittyvä tausta.
On olemassa kulttuuria ja – Eino Leinoa lainaten –”kylttyyriä”. Entä missä kulkevat sivistyksen rajat: milloin hienostuneisuus muuttuu hienosteluksi? Kun maalaismies on pukeutunut koviin kauluksiin ja solmioon, on irvailtu, että hän on pannut sivistykset kaulaansa. Käsilaukun hankkineella emännällä taas on pilkkakirveiden mukaan ollut sivistyspussi kainalossa. Kyllä kansa tietää.
Unto Räsänen kirjoittaa päivän ESS:ssa ”Rikkomuksista vaiettiin” otsikolla, joka provosoi kommentoimaan. Ensinnäkin jo kirjoituksen otsikko on ikävän tarkoitushakuinen ja myös virheellinen. Asiassa, johon kirjoittaja viittaa, ei missään käsittelyn vaiheessa ole toimittu vaikenemalla, vaan pyrkimällä antamaan julkisuuteenkin oikeaa ja oikea-aikaista tietoa.
Kysymykseen ”Onko kaupungin johto syyllistynyt virkavirheeseen?”, on helppo vastata. Ei siis kaupunginjohto vaan kaupungin intendentti Tuomas Kindberg on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa, josta hän on myös saanut virallisen varoituksen. Mikä on Kuntalain mukaan kovin mahdollinen rangaistus irtisanomisen lisäksi, eikä sitä rehellisyyden nimissä voi tulkita ”kaupunginjohtajan veljelliseksi varoitukseksi”. Sivutoimiluvista ja työaikana matkustamisesta on siis aina sovittava työnantajana toimivan esimiehen kanssa, tämä olkoon opiksi meille jokaiselle.
”Palkatun toimenhaltijan rikkomukset ovat olleet johdon tiedossa jo pitkän aikaa, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytty, ennen kuin asia tuli julkisuuteen.” Tämäkään ei pidä paikkaansa. Asiaan puututtiin heti, kun se tuli esiin - siis ennen mediajulkisuutta. Se, että asian selvittäminen ja viralliset kuulemiset vievät oman aikansa, ei luulisi aiheuttavan moitetta. Eikö 2000-luvulla olekaan enää voimassa sanonta: ensin asia tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Asian käsittely on siis edelleen kesken. Kaupunginhallitus arvio vielä kerran 22.12. kokouksessaan, onko rangaistus ollut riittävä asian vakavuus huomioon ottaen.
Koko jupakassa itseäni kaupunginhallituksen jäsenenä on harmittanut moni asia. Jo tapahtunut virkamiehen virkavirke työssään on itsessään kovin valitettavaa, mutta nämä lähes mestaukseen tähtäävät tuomaroinnit jaksavat hämmästyttää. Kenen edunmukaista oli tarkastuslautakunnan lähteä hötkyilemään asiassa, vaikka tieto käsittelyjärjestyksestä ja keskeneräisyydestä oli tiedossa. Mitä tällä tavoiteltiin – ei mielestäni ainakaan oikeutta ja kohtuutta eikä kaupungin etua.
Koska olen saanut asian johdosta paljon sähköpostia, tulkoon myös näin julkisesti todettua, etten henkilökohtaisesti voi missään olosuhteissa hyväksyä virheiden ja laiminlyöntien lakaisua maton alle. Mutta, koska kukaan ihmisistä ei ole virheetön eikä täydellinen, kannatan aina kohtuutta. Virheistä pitää maksaa ja niistä pitää oppia. Jos luottamus menee, on luottamus mahdollista palautua vain toimimalla jatkossa oikein. Ja tämä mahdollisuus tulee mielestäni sallia meistä jokaiselle – myös intendentti Tuomas Kindbergille.
Onpa ollut monenlaista vipinää. Vaalien jälkeiset neuvottelut ovat vuoroin siivittäneet puheita ja kokouksia, vuoroin taas ovat vaikuttaneet eriasteisina taustajännitteinä. Mutta loppusuoralla ollaan. Joillain kokoonpanoilla sitä taas seuraava nelivuotiskausi yhteisiä asioita hoidetaan.
Kaupunginhallitus kokoontuu vielä jouluviikolla ja valtuuston vuoden viimeinen kokous on ensi viikolla. Ensi vuoden budjetti on vahvistettu ja tulevaa nelivuotiskautta arvioidaan vielä muutamassa seminaarissa. Työntäyteistä on siis ollut ja paljon vielä edessäkin ennen joulurauhan laskeutumista.
Kaiken kiireen keskellä ovat omat ajatukseni joskus poikenneet omille teilleen. Joulun odotus, adventtiajan alkaminen ikään kuin pakottaa hiljentämään ajatuksia – vaikka kengän korot kopisevatkin parketilla entiseen malliin.
Yhtenä päivänä muistui mieleeni kuulemani tarina, jossa kerrottiin jokaisessa viikossa olevan kaksi päivää, joista emme koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää, joita ei saisi rasittaa peloilla eikä epäilyksillä.
Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen; virheineen ja vikoineen; suruineen ja tuskineen. Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois vaikutuspiiristämme. Kaikki maailman mammonat ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.
Niinpä niin. Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme tehneet; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa. Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.
Toinen päivistä taas on huominen. Se on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa. Huomisen aurinko nousee joko loistavana tai pilvillä verhoiltuna. Mutta se nousee. Meillä ei ole juurikaan osuutta huomispäivään ennen auringonnousua, sillä huomista ei vielä ole.
Näin meillä jää elettäväksi vain yksi päivä kerrallaan. Tämä päivä. Ja nyt on tänään, kopiskoot siis kengän korot parketilla kepein askelin.
Eri puolilla Suomea pidetään lukuisia Itsenäisyyspäivän juhlia, joissa luodaan samalla katsauksia itsenäisyytemme ajan historiaan. Itsekin aioin juhlistaa päivää osallistumalla puolisoni kanssa Lahden kaupungin itsenäisyyspäivän juhlaan. Myös perheemme nuori mies osallistui aamupäivän ohimarssiin Päijät-Hämeen Maakuntajoukkoihin kuuluvana vapaaehtoisena.
Erittäin ilahduttavaa oli, että Lahden Sibeliustalo Oy:n järjesti lasten omat ”linnanjuhlat”. Sibelius-talo täyttyi eilen aamupäivällä sadoista kimalteleviin mekkoihin puetuista pikkutytöistä sekä tummiin pukuihin ja kravattiin tai rusettiin puetuista pikkupojista.
Amerikkalainen sosiaaliantropologi Margaret Mead on tuonut suurten asioiden liikkeellelähdön esille tällä tavoin: ”Älä koskaan epäile, etteikö pieni ryhmä perusteellisesti asiaan sitoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa. Todellakin, se on ainoa asia, joka koskaan on sitä muuttanut.”
Kyse on eräänlaisesta sinapinsiemenestä, joka lienee siemenistä pienin. Kuitenkin siitä kasvaa suuri puu. Raamatun mukaan tarvitaan vain sinapin siemenen verran uskoa, se riittää, vaikka se fyysisesti ei ole järin paljon.
Itsenäisyytemme hankkimisessa tarvittiin sinapinsiemenen verran uskoa ja uskallusta. Sen jälkeen se lähti kasvamaan ja kehitti lisää siemeniä, jotka versoivat uusia puita. Näin sanoma itsenäisyydestä, vapaudesta ja sen sykähdyttävästä vaikutuksesta alkoi levitä. Ei kulovalkean tavoin, mutta senkin aika sitten tuli. Lopputuloksena saavutimme itsenäisyyden.
Itsenäisyys on juhlallinen ja sykähdyttävä asia yhä. Nykyinenkin itsenäisyytemme juhlistaa mieltä ja antaa ponnistusvoimaa tuleviin haasteisiin. Me voimme tehdä tästä maasta henkisesti ja taloudellisesti vieläkin paremman maan. Aikoinaan on tarvittu tilannetajua, taitoa ja uskoa. Samoja ominaisuuksia tarvitaan tänäänkin.
Nykyisistä ja tulevista haasteista huolimatta itsenäinen Suomi on huikea menestystarina, jonka veteraanisukupolvemme ovat rakentaneet ankarilla ponnistuksilla. Kunnioittakaamme veteraaniemme työtä ja olkaamme sen arvoisia. Meidän tehtävämme on nyt viedä kehitystä eteenpäin.
