Maksamme liian kovaa hintaa

Sunnuntai 28.9.2008

1990-luku lamoineen kuritti lapsiperheitä. Verotuksen lapsivähennys poistui eivätkä lapsilisien korotukset kompensoineet sitä. Työttömyys kasvoi ja pätkätyöt yleistyivät, mikä oli omiaan lisäämään epävarmuutta. Kunnat supistivat talousahdingossa palveluitaan. Lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin lähes tyystin alas. 

Jotain on palautettu, mutta voimavarat on usein ohjattu rankempaan päähän eli lastensuojeluun, lasten- ja nuorten psykiatriaan ja erityisopetukseen. Kun pahoja ongelmia ilmaantuu, on ne pakko hoitaa, ja se maksaa. Jos ajateltaisiin pitkäjänteisesti, ennaltaehkäisy olisi halvempaa.

Olen kuunnellut herkällä korvalla opettajien tuntoja työstään. Kokonaan uudenlaisia otteita kaivataan, kun kutsumusammatti herättää mm. tämän kaltaisia ajatuksia: ”Me olemme nykyään oikea yhteiskunnan pahoinvoinnin jätteenkäsittelylaitos, ja vain opettajat ja rehtorit seisovat myrskyn keskellä miettimässä, milloin oikein mahdoin valita ammatikseni sosiaalityöntekijän-terveydenhoitajan-perheterapeutin-poliisin – ja kaikki vielä yhtä aikaa?”