Sunnuntai 28.9.2008
1990-luku lamoineen kuritti lapsiperheitä. Verotuksen lapsivähennys poistui eivätkä lapsilisien korotukset kompensoineet sitä. Työttömyys kasvoi ja pätkätyöt yleistyivät, mikä oli omiaan lisäämään epävarmuutta. Kunnat supistivat talousahdingossa palveluitaan. Lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin lähes tyystin alas. Jotain on palautettu, mutta voimavarat on usein ohjattu rankempaan päähän eli lastensuojeluun, lasten- ja nuorten psykiatriaan ja erityisopetukseen. Kun pahoja ongelmia ilmaantuu, on ne pakko hoitaa, ja se maksaa. Jos ajateltaisiin pitkäjänteisesti, ennaltaehkäisy olisi halvempaa. Pahoinvointi on iso ongelma myös Lahdessa. Terveys- ja kouluammattilaiset hoitavat yhä vaikeammin oireilevaa lapsikatrasta liian vähin voimin. Moni oireilee myös kotioloja: äidin ja isän kiirettä, avioeroa, työttömyyttä, talousvaikeuksia. Nykyisin nuoret ovat koulussakin kovin yksin. Jokainen suorittaa omia kurssejaan. Tiivis luokkayhteisö puuttuu.
Kukaan ei pysty hoitamaan tätä yksin. Tarvitaan opettajien, kuraattorin, lääkärin ja vanhempien avoimet silmät, kuulevat korvat ja välittävä sydän. Uskon, että koulussa kyllä huomataan paljon asioita, jotka menevät kotona usein ohi, mutta mitä keinoja opettajilla todellisuudessa on auttaa oppilaita.
Olen huolissani lasten ja nuorten kasvasta pahoinvoinnista, mutta myös opettajien jaksamisesta. Yksin koulun vastuulle ei voi sysätä vastuuta nuorten hyvinvoinnista. Koulua tarvitaan, mutta koulu yksin ei voi olla ratkaisu kaikkeen. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi moniammatillisen ryhmän.
Työtä on ongelmiin nähden aivan liikaa. Erityisoppilaiden määrän kasvu teettää myös paljon töitä. Autettavia on enemmän ja monet heistä ovat moniongelmaisia. Mitkään totutut keinot eivät tunnu riittävän. Opettajat eivät voi vuosi tolkulla paikata lapsipuolen asemassa olevan oppilashuollon vaikeaa tilannetta, heidän tulisi voida keskittyä perustyöhönsä. Olen kuunnellut herkällä korvalla opettajien tuntoja työstään. Kokonaan uudenlaisia otteita kaivataan, kun kutsumusammatti herättää mm. tämän kaltaisia ajatuksia: ”Me olemme nykyään oikea yhteiskunnan pahoinvoinnin jätteenkäsittelylaitos, ja vain opettajat ja rehtorit seisovat myrskyn keskellä miettimässä, milloin oikein mahdoin valita ammatikseni sosiaalityöntekijän-terveydenhoitajan-perheterapeutin-poliisin – ja kaikki vielä yhtä aikaa?”
|
|
Avainsanat:
perusopetus,
nuoret,
lapset,
kouluterveydenhuolto,
vastuu,
työssä jaksaminen
|
Torstai 25.9.2008
Eilinen päivä nousi ajatuksiini vielä tänäänkin. Työhuoneeni ei ollut lukossa, kuten ei yleensäkään ole. Toimistopäivinä kahvipannu on ladattuna ja hyvin usein joku tuttu poikkeaa käymään.
Eilen poikkesi sisään vieraskin. Tuohtunut naisihminen koputti oveeni ja ”sisään” – kutsun jälkeen tämä minulle täysin vieras ihminen antoi tulla täyslaidallisen asioita.
Talo, jossa työhuoneeni sijaitsee, on vanha paitateollisuuden tehdasrakennus ja kovin sokkeloinen. Naishenkilöllä oli ollut vaikeuksia löytää etsimäänsä toimistoa ja vielä vaikeampi löytää sitten ulos. Niinpä hän ulospääsyä etsiessään bongasi nimeni ovessa – tutun tuntuisen poliitikon nimi - ja halusi kertoa talon puutteellisista opaskylteistä. Ja oikeassahan hän siinä oli, sokkelo mikä sokkelo.
Samaan hengenvetoon hän vuodatti myös elämänsä aikana kokemansa vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet – miehen kuolemasta aina oman jalan hoitovirheeseen. Lahteen siirtyessään hän luuli muuttaneensa asumaan hyvään kaupunkiin. Mutta Lahdessa ei hänen mukaansa kuitenkaan mikään pelaa eikä toimi, kuten ei edellisessä kotikaupungissakaan.
En hetkeäkään epäile hänen elämän tarinaansa. En myöskään vähättele kenenkään kokemuksia. Se, mitä ajatuksiini ja mieleeni tuosta hetken kohtaamisesta nousi, oli suru. Jokaisella on kipunsa, kenellä psyykkiset, kenellä fyysiset – jokaisella jotain. Kaikkea kipua ei kuitenkaan voi leikata pois, kaikkeen tuskaan ei löydy lääkitystä.
Kaikkeen hätään ei terveyskeskuksen päivystyksestä tai muista viranomaispalveluista löydy ratkaisua. Syyllisen etsiminen ei oloa helpota. Niin moni ihminen tarvitsee sielunhoidollista apua ja tukea. Kunpa osaisin itsekin paremmin olla toiselle ihmiselle lähimmäinen, herkempi kuuntelemaan, lietsoen armahduksen ja anteeksiannon ilmapiiriä. Katkeruus ja viha eivät auta meitä ketään – päinvastoin, ne tuhoavat usein nopeammin kuin mikään muu.
|
|
Avainsanat:
arvot,
asenteet,
lähimmäisyys,
ystävyys,
inhimillisyys
|
Lauantai 20.9.2008
 Viikko on vierähtänyt monen tärkeän asian ympärillä. Kuntavaalien ehdokaslistat on jätetty, vaalikuvat on otettu ja kampanjasuunnitelmat hiottu, vaalikoneet täytetty ja vaalipaneeleihin on luvattu osallistua. Tärkeitä ja ajankohtaisia asioita kaikki, mutta yksi menee ajatuksissa ikään kuin ohi, ylitse - Alzheimer-viikko.
Alzheimerin sairaus on eräs dementiaa aiheuttavista sairauksista; aivoaineenvaihdunnan häiriö. Sitä pidetään ikääntyvien ihmisten sairautena, sillä joka kolmas yli 85v sairastuu siihen. Sairaus on tullut viime vuosina kovin tutuksi, läheiseksi, oman isäni dementoitumisen myötä.
Riskitekijöinä ikääntymisen ohessa pidetään mm. sokeritautia, masennusta ja diabetesta. Sitä ei voi parantaa, mutta sen etenemistä voi hidastaa sekä oloa helpottaa hyvällä ruokavaliolla, liikunnalla sekä sosiaalisella toiminnalla. Usein käy mielessä: kunpa näihin taudin etenemistä hidastaviin tekijöihin olisi itselläni vieläkin enemmän mahdollisuuksia panostaa.
Aivothan ovat lihas, joka tarvitsee "liikuntaa", "kuntoilua" sekä tietenkin lepoa ja raitista ilmaa. Sanotaan, että Alzheimerin taudin havaitsee usein ensin sairastuneen omainen – näin meilläkin. Sairauden, tunnusmerkkejä ovat sanojen tuottamishäiriöt, potilas ei löydä sanaa jollekin tutulle esineelle, hänellä saattaa olla hahmottamishäiriöitä, lähimuisti ei pelaa.
On lohdullista muistaa ettei Alzheimerin tautia pidä sekoittaa vaikkapa työn tai stressin aiheuttamiin muistiongelmiin. Sairaus on etupäässä ikääntyvien ihmisten sairaus, ja yksinäisten vanhusten tilanteesta on syytä kantaa huolta.
|
|
Avainsanat:
arvot,
vanhukset,
yhteiskunta
|
Keskiviikko 17.9.2008
 Kyllä on ollut mukava lukea päivän uutisia: ”Vihreät ja kristillisdemokraatit ovat kasvattaneet kuntavaalien ehdokasmääränsä tuntuvasti neljän vuoden takaisesta. Myös kokoomus pinnisti hieman yli viime vaalien ehdokasmäärän, mutta keskusta, SDP ja vasemmistoliitto jäivät tavoitteistaan."
Kyllä se vaan niin on että, hyvin tehty työ palkitaan. Urheiluhengessä otettu loppukiri tuotti tulosta, vaikka kieltämättä elokuun alussa tilanne näytti huolestuttavalle. Taisi joidenkin herkkäuskoisimpien mielessä jo käydä asetetun tavoitteen madaltaminenkin kesken matkan. Onneksi näin ei tehty.
Kristillisdemokraatit lähtevät nyt vaaleihin puolueen historian suurimmalla ehdokasmäärällä, yli 1 900 ehdokkaalla. Neljä vuotta sitten ehdokkaita oli hieman yli 1 700 ehdokasta.
Nyt voi siis varsinainen vaalikampanjointi alkaa. Vaaleista tulee varmasti monilla paikkakunnilla hyvin mielenkiintoiset. Hämeessäkin on nyt KD -ehdokkaita myös useilla sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ennen ole ollut.
|
|
Avainsanat:
vaalit,
yhteistyö
|
Sunnuntai 14.9.2008
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (KTL) tuore selvitys kertoo kuntien sosiaali- ja terveystoimen potevan jo nyt työvoimapulaa. Julkisen sektorin palvelualojen työvoimapulan kääntöpuoli on yksityisen sektorin mittavat joukkoirtisanomiset. Onko Suomi tulossa jälleen yhteen historialliseen käännekohtaansa?
Liki puolet kunnallisten vakanssien työvoimavajeesta johtuu siitä, että vakansseihin ei ole saatavilla pätevää henkilöstöä. Erityisesti pulaa on pätevistä erityislastentarhanopettajista, sosiaali- ja erityissosiaalityöntekijöistä ja puheterapeuteista.
Pitkälle koulutetun työvoiman puute on vajeesta kuitenkin vain puolet. Lukumääräisesti eniten työvoimavajetta oli kunta-alan muutoinkin suurissa ammattiryhmissä kuten lähihoitajien, perushoitajien, lastenhoitajien ja kodinhoitajien ryhmässä, tosin myös sairaanhoitajien ja erikoissairaanhoitajien ammattiryhmässä.
Tilanne on todella haastava. Sellainen hoivayhteiskunta, joka vain siirtää yhteisiä varoja taskusta toiseen, ei voi olla terve. Jostakin täytyy syntyä lisäarvoa. Tuo lisäarvo voi syntyä ainoastaan viennistä.
On siis kyettävä huolehtimaan riittävistä panostuksista koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä elinkeinoelämän muihin edellytyksiin aina infrastruktuurista alkaen. Lisäksi olisi kyettävä ennustamaan, mitkä ovat ne alat, joilla Suomi tulevaisuudessa pärjää yhä globalisoituvassa maailmassa.
Ja samanaikaisesti on voitava varata riittävästi resursseja lakisääteisten palvelujen turvaamiseen, kenties niukkenevankin julkisen rahoituksen oloissa. Siinäpä on tuleville kuntapäättäjillekin pähkinöitä purtaviksi.
|
|
Avainsanat:
päätöksenteko,
yhteiskunta,
politiikka
|
Keskiviikko 10.9.2008
Kaupunginvaltuutettu Seppo Koskisen (sdp) kirjoitus 8.9. päivän Etlarisa oli kovin murheellista luettavaa. Olen muutamasta asiasta vahvasti eri mieltä. Tulkoon heti todettua, että niin Sepon kuin minunkin näkemykseni perustuvat henkilökohtaisiin ja vain yhden ihmisen kokemuksiin. En myöskään halua vähätellä kenenkään tunteita, joille toivon löytyvän muitakin purkupaikkoja kuin yleisönosasto.
Kirjoittaja sivusi niin puolueiden vaaliohjelmia, vaalimainosteemoja kuin luottamushenkilöidenkin vaikutusmahdollisuuksia. Siitä olen samaa mieltä, ettei uutena valtuutettuna välttämättä voikaan tietää miten tarkkaan ottaen asioihin voidaan päätöksenteossa vaikuttaa. Mutta kirjoituksesta saattoi saada liian yksipuolisen kuvan vaikutusmahdollisuuksista. Päätöksentekojärjestelmiä on toki aika ajoin syytä arvioida ja muuttaa toimimattomia tapoja. Äänestäjien ja uusien ehdokkaiden niskaan kuitenkaan ei ole viisasta vierittää omia pettymyksiään.
Kahdeksan vuoden kokemukseni perusteella valtuutetun vaikutusmahdollisuudet ovat ”kumileimasin” – mainettaan huomattavasti paremmat. On syytä tiedostaa, että päätöksenteon suuntaan vaikutetaan useilla foorumeilla, ei pelkästään valtuuston kokouksissa. Tärkeitä kanavia ovat asioiden valmistelun eri vaiheissa lautakunnat, työryhmät, seminaarit yms. On hyvin pitkälle kiinni luottamushenkilön omista ominaisuuksista ja valmiuksista miten tulee kuulluksi. Poliittinen työ vie aikaa. Se vaatii asioihin paneutumisen lisäksi kärsivällisyyttä, malttia, neuvottelutaitoja ja – haluja.
Kirjoittaja kysyi myös, ”missä on todellisuuden taju, järjellinen ymmärrys ja tahto panna asiat parempaan järjestykseen”. Puolueiden vaaliohjelmistahan luulisi näitä ominaisuuksia löytyvän. Edellyttäen toki, että nämä ohjelmat on laadittu toteuttamistarkoituksella eikä mainoskikkailuiksi. Kuulostaa kieltämättä hieman oudolle, jos valtuutettu ei syystä tai toisesta voi itse uskoa oman viiteryhmänsä ohjelmiin.
Siinä olen taas kirjoittajan kanssa täysin samaa miltä, ettei asioita paranneta unelmoimalla tai turhia toiveita lietsomalla. Mutta omaa uskoani en ole menettänyt. Asioiden kulkuun vaikutetaan työtä tekemällä, ei valittamalla. Lisäksi olen huomannut, ettei suuri ole aina oikeassa eikä pieni aina väärässä. Yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Haluankin kannustaa kuntalaisia vaikuttamaan äänestämällä ja rohkaista kaikkia uusia ehdokkaita - luottamushenkilön työ on tärkeää ja mielekästä.
|
|
Avainsanat:
politiikka,
päätöksenteko,
vaalit,
vastuu
|
Lauantai 6.9.2008
 Kulunut viikko oli todella vauhdikas ja työntäyteinen. Kokouksesta toiseen siirtymistä, keskiviikon markkinoiden toritapahtumasta Päijät-Hämeen kuntien yhteiseen strategiakeskusteluun ja sieltä illaksi Lahden KD:n vaaliavajaisiin ja Exitin konserttiin sekä loppuviikolla kokousrumban ohella viikonlopun seminaarin valmisteluja.
Viikon kruunasi lauantai, puolueen vaaliavausjuhla ja aamupäivän koulutusseminaari. Paikalla oli puolentoista sataa toinen toistaan innokasta ehdokasta jakamassa ideoita ja intoa vaalityöhön. Ja mikä parasta; käsiäänestyksen mukaan paikalla oli todella paljon aivan ensikertalaisia ehdokkaita. Upea fiilis! Kiitos kaikille mukana olleille! Vaaliavausjuhlassa näytettiin lahtelaisten ehdokkaiden tekemä Kuntavaalijuoksu 2008 –video. Vaaliteemojemme julkistamisen jälkeen videomme sai hyvän vastaanoton ja hymyn monien huulille. Hieno juttu, näin oli tarkoituskin. Video esittelee tähän mennessä julkistamamme ehdokkaat uudella tavalla.
Ihan Kummeleiden komiikkaan emme toki yltäneet, mutta viestimme meni kuitenkin perille. Toimiessamme politiikan kentällä vastuullisesta ja inhimillisiä arvoja korostaen, emme halua unohtaa huumori – tuota arkielämässä niin tarpeellista ulottuvuutta.
|
|
Avainsanat:
yhteistyö,
KD,
arkisia hajatelmia,
vaalit
|
Perjantai 5.9.2008
Politiikan tutkija dosentti Sami Borg pohtii äänestysaktiivisuutta ja sen kohottamista juuri julkistetussa kirjassaan Hiljaa hyvä tulee. Hän esittää, että ennakkoäänestystä siirrettäisiin vaaleissa myöhemmäksi niin, että sen päättymistä seuraisi heti varsinainen vaalipäivä.
Jos kaikki viimeisen vaaliviikon päivät olisivat äänestyspäiviä, vaalikampanjointiin olisi Borgin mielestä rakennettavissa nykyistä latautuneempi loppuhuipennus. Muutamat vaalit ehdokkaanakin olleena tämä kuulostaa kyllä tosissaan harkittavalle uudistukselle.
Borg listaa myös tehokkaiksi keinoiksi koulujen ja oppilaitosten kansalaiskasvatuksen sekä puolueiden ja ehdokkaiden vaalitavoitteiden erottumisen ja paremman esillepääsyn. Äänioikeusikärajan laskemisen 16 vuoteen Borg tyrmää, koska tutkimusten mukaan sen paremmin aikuisväestö kuin nuoretkaan eivät sitä halua. Oikeusministeriössä aiotaan selvittää, voitaisiinko kunnallisvaalien äänioikeusikäraja laskea nykyisestä 18 ikävuodesta 16 vuoteen. Selvitys on tarkoitus tehdä noin vuoden kuluttua. Tänään julkistetun kyselyn perusteella teiniäänestäjille ei lämmennyt lahtelaisvaltuutetutkaan.
Äänestysaktiivisuuden kohottaminen on kyllä tärkeää, mutta on todella vaikea kuvitella, että tilanne paranisi vain äänioikeusrajaa laskemalla. Allekirjoitan kaipuun sitä, että nuorten ääni saataisiin kuulumaan voimakkaammin. Toisaalta kuitenkin toivon, että lapset saavat olla lapsia ja nuoret nuoria. Kyllä aikuisiän vastuuta riittää kannettavaksi vuosikymmeniksi.
|
|
Avainsanat:
vaalit,
vastuu,
äänioikeus,
nuoret
|
|
|
