Uskonto vs. politiikka

Share |

Sunnuntai 17.8.2008

Saan silloin tällöin postia aiheesta: miksi olen valinnut puolueekseni KD? Liekö vaalien läheisyys vai mikä, nyt on ilmaantunut sähköpostiini useita yhteydenottoja aiheina uskonnon ja politiikan yhteiselo. Päätin pohtia asiaa hieman myös blogissani. Toki olen vastannut kysyjille suoraan, mutta tulkoon osa vastauksista julki, jos ne vaikka sattuisivat kiinnostamaan sinuakin - blogini lukija.

Usein todetaan, että uskonto ja politiikka kuuluvat erilleen ja piste. Näinhän me Suomessa hyvin herkästi olemme tottuneet ajattelemaan. Joitakin reunaehtoja on silti syytä pohtia hieman pintaa syvemmältä.

Jos uskonnon ja politiikan erottaminen tarkoittaa sitä, että puoluepoliittisia rajalinjoja ei pidä tuoda kirkkoihin ja seurakuntiin, olen sydämestäni samaa mieltä. En haluaisi kokea puoluepoliittista jaottelua kirkon penkissä vaan pikemminkin yhteyttä kaikkien kesken – niidenkin, jotka ajattelevat politiikasta eri tavalla.

Yksi asia on mielestäni myös erikoista. Moni on innokkaasti tuomassa puoluelistoja kirkkovaaleihin, vaikka usein samat henkilöt ovat toisaalla varoittamassa politiikan ja uskonnon sekoittamisesta.

Jos uskonnon ja politiikan erottaminen ymmärretään niin, että kirkkojen ja seurakuntien sisäiset oppikysymykset pitää ratkaista kirkoissa ja seurakunnissa, olen tässäkin samaa mieltä. Minusta on hämmentävää se, että jopa ministerien suulla kirkkoja vaaditaan oppikysymyksissään noudattamaan poliitikkojen tahtoa?

Uskonnon ja politiikan erilleen lukemisen ymmärrän siten, että kirkkojen tulee keskittyä perustehtäviinsä. Evankeliumin julistaminen ja lähimmäisten auttaminen on oman näkemykseni mukaan kirkon perustehtäviä.

Jos uskonnon ja politiikan erottamisella taas ajatellaan sitä, että meidän pitäisi unohtaa kristillisen arvopohjan merkitys kansamme ja koko Euroopan menestymiselle olen vahvasti eri mieltä. Kristillinen arvomaailma on usein edistänyt ratkaisevalla tavalla ihmisten yhdenvertaisuutta, sillä onhan jokainen ihminen kristinuskon sanoman mukaan arvokas.

Uskonnon ja politiikan erottaminen ei myöskään voi merkitä sitä, että antaisimme yksin ateistiselle fundamentalismille yhteiskunnallisen tiennäyttäjän roolin. Jäljet idässä ovat äärettömän karut.

Eikä se voi merkitä sitäkään, että kristitty päättäjä joutuisi kätkemään arvonsa ja innoittavat lähtökohtansa. Päinvastoin. Kristilliset arvot ovat mielestäni ymmärrettävä yhteiskunnallisesti rakentavaksi voimavaraksi. Poliittisten päätösten takana on tärkeää nähdä ihmisen kasvot.

”Kokoomuslaisen opin” saaneena olen siis valinnut poliittiseksi vaikutuskanavakseni Kristillisdemokraatit. Mielestäni poliittiseen toimintaan voi aidolla ja rehellisellä tavalla liittyä välittämisen henki, rakkaus omaan kotiseutuun ja oman kansan hyvää tulevaisuutta puolustava tahto.

Avainsanat: politiikka, päätöksenteko, KD, yhteiskunta

Blogikirjoitus

Blogiarkisto

Uutisia

Satunnainen kuva

Uskonto vs. politiikka