Listoja kaivataan

Tiistai 31.8.2010 klo 14:02

ESS:n tämänpäiväisessä pääkirjoituksessa vaaditaan julki kolmen suuren puolueen työlistoja, miten Suomi saadaan talouden huonojen aikojen jälkeen tolpilleen. Hyvä, hyvä. Esityksiä nyt kaivataankin, ja mielellään samoja esityksiä, joita toteutetaan vaalien jälkeen.

Mitä työkalupakeista löytyykään? Menojen leikkauksista ei juuri uskalleta puhua, ainakaan vaalitoreilla. Joku laittaa silmät kiinni ja luottaa talouskasvun korjaavaan voimaan. Verojen kiristäminen on vielä tällä hetkellä lähinnä hampaiden kiristelyn tasolla.

Talouskasvu on tarpeen, mutta ei se yksin ongelmia ratkaise. Rehellistä olisi nyt puhua menoista ja mahdollisista säästökohteista.  Mutta yhtä reilua olisi myös tunnustaa ne heikot kohdat, joihin tarvitaan lisää panostuksia. Totuus on arvokasta, eikä säästösyistä pitäisi sortua käyttämään puolitotuuksia.

Talouspolitiikan tervehdyttäminen ei hoidu pelkillä leikkauslistoilla, vaikka karsintojakin tarvitaan, ja jo ensi kaudella. Samanaikaisesti on kyettävä pysäyttämään eriarvoisuuden kasvua ja lievittämään yhteiskunnan kahtiajakoa.

Kolmen suurimman puolueen kannattaisi perehtyä pienen puolueen laskelmiin. KD on jälleen tehnyt vaihtoehtoisen budjetin vuodelle 2011, kustannuslaskelmineen.  Se on vapaasti hyödynnettävissä, ja siitä saattaisi olla hyötyä pidemmällekin aikavälille.

Vaihtoehtobudjetin perusajatus on, että verotetaan kovemmin sitä mitä ei ole aivan välttämätöntä ja vähemmän sitä mikä on tarpeellista. Panostetaan niihin ihmisen arkeen liittyviin asioihin, joita kipeimmin tarvitaan mm. terveydenhoitoon, vanhustenhoitoon, toimeentulo- ja elatustuen saajiin sekä omaishoitoon.

 

Tutustu KD:n vaihtoehtobudjettiin tästä linkistä.

 

Sunnuntain syysfiilis

Sunnuntai 22.8.2010

Aamut ovat jo viileitä ja hallayöt yleistyvät iltojen pimentyessä. Syksy hiipii jo sen verran lähelle, että on syytä kaivaa pitkähihaista kaapin perältä. Syysateisiin on myös hyvä varautua ajoissa. Se aamu, jolloin tuuli riepoo ja sade piiskaa, yllättää aina. Varaston peränurkasta on otettava sateenvarjot ja muut sadevarustukset hollilleen.

Koulut, opiskelut ovat alkaneet ja suurimman osan kesälomat loppuneet. Huomaan, että parin työviikon jälkeen alkaa arki vihdoin sujua ja maistuakin. Reilu kuukauden mittainen loma on tehnyt tehtävänsä. Jos paluu arkeen on vaatinut erityisponnisteluja, niin eikös se kertone siitä, että mieli on rentoutunut ja loma onnistunut.

Tänä syksynä aion nauttia pimenevistä illoista. Sytyttelen pihan lyhdyt ja tuikut iltaisin. Istun saunan jälkeen parvekkeella, hyttyskynttilöiden saartamana, niin pitkään kuin suinkin tarkenee - vilustumatta. Seurailen oravien ja rusakoiden turkin vaihtumista.

Haen, kuin jäähyväisiksi kesälle, pihlajanoksia marjaterttuineen olohuoneen koristukseksi. Viritän kyntteliköt myös sisällä. Lempeässä elokuun hämyssä tuntuu soivan hiljainen sävel: ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…”

Earth Overshoot Day

Lauantai 21.8.2010

Laskelmien mukaan tänään on se päivä, jolloin ihmiset ovat kuluttaneet kaikki maapallon, tänä vuonna tuottamat, uusiutuvat luonnonvarat. Tästä päivästä vuoden loppuun elämme siis yli varojemme. Kulutamme enemmän luonnonvaroja kuin pystymme tuottamaan.

Global Footprint Network -tutkimuslaitos laskee vuosittain ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen, joka kuvaa sitä, miten suuri määrä maa- ja merialueita tarvitaan tuottamaan ne luonnonvarat, joita ihmiskunta tarvitsee elintasonsa ylläpitämiseen.

Maailman ylikulutuspäivä, Earth Overshoot Day, on päivä, jolloin ihmiskunnan tarpeet ylittävät ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja ihmisen tuottamia päästöjä.

Viime vuodesta maailman ylikulutuspäivä on aikaistunut yli kuukaudella. Vuonna 2009 kulutus ylitti luonnonvarojen rajat 25. syyskuuta. Kriittinen raja ylitettiin noin kolme vuosikymmentä sitten. Tällä hetkellä tarvitaan puolitoista vuotta tuottamaan se määrä luonnonvaroja, jonka ihmiskunta kuluttaa vuosittain.

Ja se nyt tuskin ketään lohduttaa, että Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomi ei tällä hetkellä kuluta yli oman osuutensa. Muut maat kyllä kuluttavat meidänkin osuuttamme luonnonvaroista.

Ihku elokuu

Maanantai 9.8.2010

Vaikka säävaihtelut ovat olleet lähipäivinä ajoittain aika moiset, on elokuu silti niin ihana kuukausi. Erityisesti tänä vuonna, kun saimme kokea näin poikkeuksellisen lämpimän kesän. Tunnelmalliset, samettisen lempeät yöt ja päivien lämpö tekevät elokuusta yhden parhaista kuukausista vuodessa.

Kypsyvät marjat ja hedelmät sekä metsän sienisato lisäävät elokuun houkuttelevuutta. Ja nyt on vihdoin saatu jo sadettakin. Kuivan luonnon kannalta olisi tietty ollut parempi, jos olisi hiljalleen sataa tihuttanut useamman päivän tasaiseen tahtiin.  

Mutta, hyvä näinkin. Kunhan noilta syöksyvirtauksilta, peltikattoja irti repiviltä ja puita luokille vetäviltä myrskytuulilta, jatkossa vältyttäisiin. Elokuussa siis herkutellaan ainakin kantarellijuustokastikkeella paistetun kalan kanssa ja pidetään rapukekkereitä illan hämyssä.

Miinusmerkkistä

Perjantai 6.8.2010

Liki 90 miljardilla eurolla velkaantuva, ensi vuoden alijäämäinen, valtion talousarvioesitys ei juuri yllätä. Tosin eipä siltä tainnut juuri kukaan yllätyksiä odottaakaan. Rutiinin kyllästämäksi sitä on jo ehditty luonnehtia. Suuri verouudistus ja leikkauslistat jätetään surutta odottamaan ensi kesää ja uutta hallitusta.

Ei tuo talousarvio kuitenkaan ihan merkityksetön ole. Se jatkaa linjaa, jossa verotuksen progressiota lievennetään ja yhä suurempi osa veroista maksetaan samalla prosentilla tuloista riippumatta. Suomessa ei ole tehty päätöstä siirtymisestä tasaveroon, mutta sitä kohti kuitenkin näytetään liikkuvan.

Linjana on suurituloisten verotaakan alentaminen ja sosiaaliturvan lähes jäissä pitäminen. Hyvinvointivaltiota kyllä puolustellaan puheissa, mutta talousarvio puhuu toista kieltä. Meillä on edelleen noin 700 000 köyhyysrajan alapuolella elävää suomalaista, joita ei budjetti lohduta.

Kuntien peruspalveluiden valtionosuuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamiseksi korotetaan esityksen mukaan 21,25 miljoonalla euroa. Se ei kuitenkaan paljon helpota työtä kuntapuolella. Kunnan oma rahoitus osuus kun kasvaa sitäkin vauhdikkaammin. Näillä yhtälöillä ei kunnissa pystytä velvoitteita kunnialla hoitamaan.

Laiskimusten laji

Torstai 5.8.2010

"Olet siis siirtynyt laiskimusten lajiin", totesi tuttavani, kun kerroin aikovani lisätä kävelyä. Hiihto, pyöräily, rullaluistelu yms. ovat toki kaikki kunnioitettavia harrastuksia ja liikuntamuotoja, mutta reippaat tunnin tai kahden tunnin kävelylenkit ansaitsisivat myös arvostusta.

Kävely on niin yksinkertainen ja hyväksi havaittu keino polttaa kaloreita. Se on myös hyväksi terveydelle ja auttaa pysymään nuorena tai ainakin nuorekkaana. Ja mikä parasta, se ei vaadi kalliita välineitä eikä autolla siirtymistä urheilupaikalle.

Lääkäri Michelle Lookin tutkimusten mukaan erityisesti naiset hyötyvätkin kävelyn terveysvaikutuksista. Tutkimustuloksista käy ilmi muun muassa seuraavia terveyshyötyjä.

Kävely on hyväksi sydämelle. Tutkijat huomasivat, että 30 minuutin reipas kävely päivittäin vähensi todennäköisyyttä sairastua metaboliseen oireyhtymään. Jos tuntuu, ettei aika riitä päivittäiselle puolituntiselle kävelylle, tutkimus osoittaa, että säännöllinen työmatkojen kulkeminen kävellen tai pyöräillen vähentää sydäntautien riskiä 11 prosentilla, etenkin naisilla.

Kävely pienentää rintasyövän riskiä. Tutkimuksen mukaan muutaman tunnin kävely viikoittain vähentää rintasyövänriskiä merkittävästi. Se johtuu siitä, että kävely pienentää kehon rasvatasoja. Erääseen tutkimukseen osallistui 74000 50-79 -vuotiasta naista ja huomattiin, että normaalipainoisilla oli 30 prosenttia pienempi riski sairastua rintasyöpään. Nuoremmilla naisilla hyödyt saattavat olla samanlaisia.

Kävely auttaa nukkumaan. Reipas kävely iltapäivällä auttaa nukkumaan. Asiantuntijat sanovat, että kävely saattaa tehostaa serotoniini -hormonin tasoja, mikä rentouttaa. Toinen vaihtoehto on, että kävely nostaa kehon lämpötilaa, jolloin myöhemmin aivot puolestaan laskevat lämpötilaa, mikä edesauttaa nukkumista. Kävelyä tulisi välttää kahta tuntia ennen nukkumaanmenoa, sillä keho ei ehdi viilentyä siinä ajassa.

Kävely tekee iloiseksi. Kävely lievittää masennusta, ahdistusta ja stressiä. Vain 30 minuutin kävely auttaa voimaan paremmin. Puolentoista tunnin kävelyllä viisi kertaa viikossa saa vielä suuremman latauksen. Yksi mahdollinen selitys sille on se, että kävely auttaa kehoa vapauttamaan endorfiinia , joka kohottaa mielialaa.

Kävely pitää hoikkana. Vain 30 minuutin kävely päivittäin riittää useimmille ei-niin-aktiivisille ihmisille ehkäisemään painonnousua. Brownin yliopiston ja Pittsburghin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että naiset, jotka kävelevät tunnin päivässä viisi kertaa viikossa kuluttivat 1500 kaloria päivässä, jolla pitivät poissa reilusti yli kymmenen kiloa vyötäröltä.

Kävely pitää mielen kirkkaana. Useat tutkimukset osoittavat, että niinkin vähäinen kuin 45 minuutin kävely viikossa auttaa vanhoja ihmisiä torjumaan Alzheimerin tautia. Säännölliset kävelyt on yhdistetty myös vanhojen ihmisten mielen terävyyteen, mutta huolimatta minkä ikäinen onkaan, kävely todennäköisesti auttaa pitämään mielen kirkkaana.

Kävely suojelee luita. Vain kolmenkymmenen minuutin kävely kolmesti viikossa tekee ihmeitä luille. Kävelyn kaltainen liikunta, jossa lähes kaikki kehon lihakset joutuvat töihin, pakottaa luita vahvistumaan kestääkseen kuormaamista.

 

Sadetta odotellen...

Keskiviikko 21.7.2010

…vaan ei kaivaten. Meneillään on naistenviikko, jolloin joka päivä on naisen nimipäivä. Tänään onnitellaan Johannaa, Hannaa, Jenniä, Jennaa, Jonnaa, Hannelea, Hannea ja Joannaa. Huomenna juhlii lisäkseni Matleena, Leeni ja Lenita.

Loppuviikosta, ennen Jaakon kivien viskomista, on vielä vuorossa Olga ja Oili sekä Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja.

Naistenviikko alkoi muotoutua jo keskiajalla, kun samalla viikolla vietettiin kahden pyhimyksen, Pyhän Maria Magdalenan ja Kristina-neitsyen merkkipäivää. Myöhemmin samalle viikolle tuli myös muita naisten merkkipäiviä. Nyt allakassa on naistenviikolla kaikkiaan 32 nimeä. Tällä viikolla nimipäiväänsä viettää noin 635 000 suomalaista naista.

Muinoin naistenviikon säätä seurattiin hyvin tarkkaan, ajoittuihan se heinäntekoaikaan. Vanha kansa väitti, että naistenviikko ei mene ilman sadetta, koska naiset ovat kovia itkemään. Sananlaskuissa syy sateeseen laitettiinkin nimipäivänviettäjän tiliin, esimerkiksi seuraavasti: ”Mataleena itköö mielellään” tai ”Reeta pissii pirahuttaa”.

Määräaika

Sunnuntai 4.7.2010

Oli 60-luku. Kesäloma oli päättynyt ja koulu alkoi. Olin tuolloin Lahden yhteiskoulussa aloittamassa silloista oppikoulun toista lukuvuotta. Muistan tunteen, kun saimme kuulla, ettei yksi luokkamme oppilas tule enää joukkoomme. Vaaleahiuksinen, aina hymyilevä poika oli hukkunut kesällä. Tunne oli outo, surullinen. Koulukaveri oli poissa.

Tuo hieman yli 10-vuotias poika nousi niin elävästi mieleeni, kun kuulin Tommy Tabermannin poismenosta. Liekö näiden kahden eri aikakauden ihmisen hymyissä jotain samaa – kenties?

Läheistensä mukaan, Tommy oli hyvin lämmin ja valoisa ihminen. Sairauden keskelläkin hän kykeni lohduttamaan muita ja antoi muille enemmän voimaa kuin mitä muut ehkä kykenivät hänelle antamaan. Tommi Tabermannia, tuota suurta ajattelijaa, jää niin moni ikävöimään.

Kuolema koskettaa aina. Surun keskellä kysymme niin usein – miksi? Aina ei vastauksia kuitenkaan löydy, eikä ehkä tarvitsekaan. Kaikella on määräaikansa ja siihen on tyytyminen – hymyillen. Niin kauan, kun on elämää, on toivoa.

”Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille.”

- Tommy Tabermann (Road map)

Älykäs eläin

Maanantai 28.6.2010

Lomalla on niin mukava uppoutua lueskelemaan sellaisia opuksia, joihin ei aika työpäivinä riitä. Mielenkiintoista luettavaa löysin eläintieteen tohtori ja ekologi Jussi Viitalan tutkimusaiheesta: ”Älykäs eläin.”

Aivot ovat niin kallis elin ylläpidettäväksi, että älystä täytyy olla suuri hyöty eläimen menestymisen kannalta, jotta evoluutio niitä suosisi. Äly on siis evoluution luonnollinen seuraus, jos uskomme Viitalaa - ja miksi ihmeessä emme uskoisi.

Viitalan mukaan harakka tunnistaa itsensä peilistä, korppi osoittaa hellyyttä, empatiaa ja logiikan tajua. Norsuilla ja valailla on isommat aivot ja tunteet kuin ihmisellä, ja delfiinit jopa juoruilevat tovereistaan, ymmärtävät ja matkivat hoitajiaan.

Harmaapapukaija kykenee hankkimaan 150 sanan varaston ja "keskustelemaan" sillä hoitajansa kanssa. Koira voi oppia yli 200 sanaa, simpanssit hoitavat itseään lääkekasveilla, oranki pohtii ja suunnittelee etukäteen työkalujaan. Kaikkea tätä on ennen pidetty vain ihmisille mahdollisena.  

Ilman tiedekirjaa tuli myös tehtyä empiirisiä havaintoja kotipihassa. Harakka oppi ainoa lintuna avaamaan oraville tekemämme ruokinta-automaatin kannen. Palkinto oli ilmeisesti riittävän houkutteleva – maapähkinöitä.

Ei pölläsiä joka oksalla kasva

Sunnuntai 20.6.2010

Iloitsen sydämestäni tämän päivän ESS:n uutisesta: ”Krista Pöllänen otti mitä halusi. Saaliiksi uran ensimmäinen henkilökohtainen keilailun EM-kulta.” Iloitsen kahdesta syystä. Suurin ilo on luonnollisesti hänen voittonsa, mutta iloitsen myös lehtiuutisen palstamillimetreistä – liki puolen sivun juttu.

Lahti ja Päijät-Häme saa olla ylpeitä, meillä on kaksi kultanaista. Euroopan mestaruus tuli Suomeen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1993, jolloin Pauliina Aalto voitti Malmössä. Ja, jos joku ei satu tietämään, Pauliina pyörittää nykyään Launeen keilahallia yhdessä puolisonsa Jouni Helmisen kanssa.  

Olen harmitellut sitä, ettei keilailu selvästikään kuulu niihin lajeihin, jotka loistavat suurissa otsikoissa. Jos lahtelainen Krista olisi jalkapalloilija tai kiekkoilija, tilanne olisi toisin. Hänen 90-luvulta alkanut uransa on sitä luokkaa (mm. viisi Suomen mestaruutta), että oma maakuntalehti olisi voinut jo huomattavasti aiemmin ja vahvemmin tuoda häntä esiin.

Olen seurannut tuon 37-vuotiaan, lastenliikunnan aluekehittäjän ja keilaajan, 8-vuotiaan Pinjan äidin uraa jo vuosia. Alkujaan muistan hänet keilahallilta - posket punaisena - harjoittelevana nuorena naisena. Vaikka tuolloin en häntä tuntenutkaan, hänen  harjoittelutyylinsä viereisellä radalla jäi lähtemättömästi mieleeni.

Paremmin häneen tutustuin johtaessani MLL:n koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämishanketta 1998-2003, jolloin hän toimi yhtenä ohjaajana – ja tuolloin vielä nimellä Ylönen. Noihin vuosiin mahtuu toki useita upeita ja mahtavia työntekijöitä, mutta juuri tänään haluan heistä kaikista - liki viidestäkymmenestä - nostaa esiin Kristan.

Nuo projektivuodet eivät olleet kenelläkään helppoja, rahoituksen epävarmuus rassasi meitä kaikkia ja ohjaajat joutuivat työskentelemään usein varsin vaikeissa ja vaatimattomissa olosuhteissa. Koululaisten iltapäivätoiminnalla ei tuolloin vielä ollut mitään ”lain suojaa”. Olimme eräänlainen, lainvalmistelun seurannassa toimiva, pioneerijoukko.

Työvuosina minulle avautui Kristan elämänmyönteinen asenne. Hänen työmoraalinsa ei horjunut ulkoisten tekijöiden paineessa, ilo lasten kanssa toimimisessa näkyi koko työyhteisessä. Määrätietoisesti, johdonmukaisesti ja vieläpä levollisesti hymyillen kuljimme kohti tavoitetta; pienillä lapsilla on oikeus hoivaan ja aikuisen läsnäoloon pitkinä iltapäivän tunteina.

Vuodet vierivät ja perheen perustamisenkin aika tulee. Kaikkeen ei voi panostaa samanaikaisesti. Työ, perhe, harrastukset ansaitsevat kukin oman aikansa. Yhteistyö- ja keskittymiskyky sekä rytmitaito ovat arvokkaita ominaisuuksia arjen pyörityksessä.

On hyvä tietää mitä tahtoo, miten sen saavuttaa, mitä tavoitteen eteen on tehtävä ja hahmottaa oikea aika. Eikä siinä vielä kaikkia, tärkeä lisä on nöyrä asenne ja ajoittainen armollisuus itseä kohtaan. Ja tuota kaikkea minun mielestäni Kristalla on – valoisa ja sitkeä tahtonainen.  

Onnittelut vielä kerran Krista voitostasi – myös näin blogin välityksellä. Olet voittosi ansainnut! Toivon sinulle ja perheellesi mukavaa kesää ja kaikkea hyvää jatkoon – mitä elämä tullessaan tuokin.

Caffè latte, kiitos

Keskiviikko 9.6.2010

Nestlen kahvitutkimuksen mukaan kahvitauot ovat lyhentyneet ja vähentyneet viime vuosina. Nyt tehty tutkimus osoittaa, että yhä useammin kahvi juodaan omalla työpisteellä tai palavereissa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan kahvitauot eivät ole vain merkittävä osa työstä rentoutumista. Ne ovat myös tärkeä osa itse työtä. 84 prosenttia puhuu kahvitauoilla työasioista työkavereidensa kanssa ja 62 prosenttia kertoo pohtineensa kahvitauolla työhön liittyviä ongelmia.

Vielä vuonna 2008, Pauligin teettämän tutkimuksen mukaan, kahvitauot olivat tärkeitä työssä viihtymiselle. Silloinen tutkimus kertoi, että suomalaiset haluavat puhua kahvitauolla ihan muusta kuin työasioista. Kahvitauoissa merkityksellisintä oli jutustella työkavereiden kanssa, irtautuminen töistä hetkeksi ja rentoutuminen.

Vuoden 2008 tutkimuksen mukaan vain pieni osa vastaajista piti kahvitaukoja huonona asiana. Näiden vastaajien mielestä kahvitauot venyivät liian pitkiksi, työt keskeytyivät harmittavasti ja kollegat käyttivät kahvitteluun liikaa työaikaa.

Mikäli uskomme tutkimuksia, suunta on siis muuttunut. Siinä missä muutama vuosi sitten kahvitauot koettiin sosiaalisesti tärkeiksi ja korostettiin työssä viihtymisen ja rentoutumisen merkitystä, ovat kahvitauot nykyään yhä suurempi osa itse työtä.

Kahvin terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä, samoin siitä, vähentääkö vai lisääkö kahvitauoilla työstä puhuminen tuottavuutta. Niin tai näin, minä en kahvinjuonnista luovu niin kauan kuin vatsa kestää ja kahvihetki virkistää. Tukevaa ruokailua puolestaan vältän työpäivän aikana. Se, jos mikä laskee työtehoa.

Missä teot viipyvät?

Keskiviikko 2.6.2010

Ei voi kuin ihmetellä maamme poukkoilevia ratkaisuja egyptiläisen ja venäläisen isoäidin asiassa.

Mitä kovuutta ja epäinhimillisyyttä! Lait ovat ihmisten laatimia, ne eivät ole täydellisiä ja virheettömiä. Jos laki osoittautuu toimimattomaksi tai kohtuuttomaksi, sitä voidaan aina muuttaa.

Nyt näyttää jotain tärkeää unohtuneen. Lakeja säätäessä ja soveltaessa tulisi olla kirkkaana mielessä: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan."

Olaus Petrin (1493-1552) tuomarinohjeissa on myös toinen tärkeä seikka, kun siinä todetaan: "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana."

Tyhjistä lupauksista ja pelkästä sympatiasta ei ole hyödy kukaan - egyptiläinen, venäläinen eikä suomalainen.

Säätimellä vai ilman

Keskiviikko 26.5.2010

Pistipä silmiini ex-päätoimittaja Kari Naskisen blogikirjoitus, jossa hän toteaa, että autojen vakionopeussäätimet pitäisi kieltää autoista niiden vaarallisuuden takia. Onpa outo esitys perusteluista puhumattakaan.

Onko jossain ihan aikuisten oikeasti voitu todeta vakionopeudensäätimen käytön johtavan vaaratilanteisiin ja onnettomuuksiin? Voiko todella käydä niin, ettei jalanlepuutustauon jälkeen jalka osu enää oikealle polkimelle riittävän nopeasti?  Ei voi olla totta! Jos kuski ei hallitse polkimia, ei kai pitäisi autoilla ollenkaan.

Liukkaat talvikelit on ainoa, jossa ymmärrän vaaratilanteita saattavan syntyä. Mutta, voiko silloinkaan syyttää yksin vakionopeudensäädintä vai onko kyse ennemminkin ratin ja penkin välisestä auton hallintataidosta tai paremmin sen puutteesta? Suurimpi riski maatiellä on kyllä tuhatta ja sataa kaahaavat autoilijat.

Itse ajan paljon ja pitkiäkin matkoja. Minusta laite on vallan mainio. Se antaa loistavan mahdollisuuden itse liikenteen seuraamiseen, ei tarvitse alvariinsa vahdata nopeusmittaria eikä peltipönttöjä tien varsilla. Ei myöskään tule ”vahingossa” kaahattua ylinopeutta.

Yökukkuja kuuntelee yölaulajaa

Sunnuntai 23.5.2010

Olen useana iltana istunut pihakeinussa tai saunan jälkeen parvekkeella kuunnellen, kuinka läheisessä metsikössä laulaa yölaulaja satakieli. Tuo pieni vaatimattoman näköinen lintu, selkäpuolelta tasaisen harmaanruskea ja alhaalta vaaleamman harmaa, lurittaa lauluaan. Laulutaituri naksuttaa, pärskäyttää, viheltää ja helisyttää - minä kuuntelen.

Satakieli, tuo Etelä-Karjalan maakuntalintu, on alkukesän lintu. Touko-kesäkuu on sen parhaita laulukuukausia. Viimeisiä lurituksia voi kuulla vielä heinäkuun alussakin, mutta laulajien hiljennyttyä satakielen löytäminen on todella vaikeaa.

Satakieleen liittyy myös paljon satuja ja tarinoita. Tunnetuin niistä lienee H.C. Andersenin satu Satakieli, jossa linnunlaulu pelastaa Kiinan keisarin kuolemalta. Joitakin muitakin muistan - kaikissa niissä satakieli on hyvä lintu. Onpa Aaro Hellaakoskenkin runoihin sävelletty ja sovitettu teos Satakieli-sarja.

 

"Väärin sammutettu" - oliko edes tulipalo

Tiistai 18.5.2010

Maakuntalehti uutisoi: ”Lahden kaupunginvaltuusto päätti eilen kokouksessaan äänin 32-25 (kaksi tyhjää) irtisanoa sopimuksen kaupunginorkesterin nettikonserteista”.

Päivän lehdessä kerrotaan myös Turun filharmonisen orkesterin konserttitoiminnan saavan uusia ulottuvuuksia, kun orkesteri aloittaa verkkokonsertit keväällä 2010.

”Uudet verkkokonsertit ovat osa kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmahanketta, jossa yhdistyvät musiikkielämykset, teknologia ja varsinaissuomalaiset miljööt.”

Eilinen valtuuskokous ei anna aihetta tyytyväisyyteen. Oman pesän likaamista pyrin pääsääntöisesti välttämään, mutta nyt hävettää olla lahtelainen päättäjä.

Olisin toivonut nettikonserttien jatkuvan, koska ne kuuluvat orkesterille sovittuihin tavoitteisiin ja vastaa mainiolla tavalla verkottuvan maailman haasteisiin. Laajalti tunnetun ja arvostetun orkesterimme työtä en mitenkään pysty enkä edes halu vähätellä. Nettilähetyksissä mukana ololla on ollut merkitystä myös Lahti-kuvan kohentajana.

Lahdesta ei saa muodostu takapajula, joka ei syty uusille innovaatioille - liittyivätpä ne sitten kulttuuriin, liikuntaan tai sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Harmittamaan jäi erityisesti myös tapa, jolla asiaa käsiteltiin, perusteltiin ja lopulta saatettiin muutosesitys voimaan.

Valtuustossa on tällä kaudella korostettu useaan otteeseen hyvän ja riittävästi oikeaa tietoa sisältävän valmistelun merkitystä päätöksenteon tukena.  Tästä ole samaan mieltä, mutta sen pitäisi koskea myös muutosesityksiä tehtailevia valtuutettuja.

Valtuuston tulee käyttää valtaansa, ja se voi luonnollisesti tehdä muutos- ja lisäysesityksiä, hylkäyksiä tai palauttaa uudelleen valmisteluun. Vaihtoehtoja löytyy. Vastuullinen vallankäyttö ei ole koskaan mielivaltaa.

Eilinen kokous menettelytapoineen ei nauti minun luottamustani. Olen harvoin ollut näin häpeissäni. Koen, että lainopillisia ammattitaustoja korostaen sekä itse asiaan kuulumattomilla mielikuvilla saatiin riittävä enemmistö muutosesityksen taakse.  

Olen liian suoraselkäinen antamaan tukeni tämänkaltaiselle toimintatavalle, vaikka siihen juridinen mahdollisuus olisikin.  Koska kaupunginvaltuusto on ylin päättävä elin, tulee sen jäsenten käyttää valtaansa viisaasti ja arvokkaasti.

En ole täysin vakuuttunut, että kaikki ymmärsivät mistä tarkkaan ottaen päätettiin ja mitä kaikkia vaikutuksia tehdyllä päätöksellä voi olla. Emme ainakaan lisänneet kenenkään työmotivaatiota.

Kommentit valtuuston jälkeen ovat varsin surullista kuultavaa: ”nyt orkesterin intendentti sai näpäytyksen”, ”Lahti ei tarvitse elitististä orkesteria”, ”ei hoitoalan ihmisetkään saa vastaavia levytys- tai nettikonserttilisiä”, ”menköön konserttisaliin ne joilla on varaa”.

Jos nettikonsertit aidosti ja poliittista harkintaa käyttäen sekä yhteiseen  neuvotteluun pohjautuen olisi todettu kaupungille liian kalliiksi, olisi asia pitänyt hoitaa toisin, eikä kävellä ylimielisesti niin kulttuurilautakunnan kuin kaupunginhallituksenkin yli.

Toivonkin, että valtuusto ja valtuutetut keskittyisivät intohimoisemmin kehittämään omaa poliittisen johtamisen rooliaan, johon kuuluu osana tuen antamien virkamiehille, vaan ei operatiivinen virkamiestyö. Valtuustosali ei saa muodostua oikeussaliksi. Lainopillisuutta valvoo virkavastuulla toimiva kaupunginlakimies.

 

Apua, ahdistaa

Torstai 13.5.2010

Mikä vie nuoren työkyvyn? Tuohon kun osaisi vastata, ongelmaa ei juuri olisikaan. Tilanne on huolestuttava. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jää yhä enemmän nuoria aikuisia. Sairauden jälkeen pitäisi pystyä palaamaan työhön, mutta nykyisin niin ei käy.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain noin 700 alle 35-vuotiasta. Muut mielenterveyden häiriöt vievät työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi noin 2000 alle 35-vuotiasta. Kun näihin lukuihin lisätään kaikki muut alle 35-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvät, Suomi saa uusia nuoria työelämään kykenemättömiä eläkeläisiä yli 3600 vuodessa.

Tuntuu niin turhalta, että meillä on nuoria masennuseläkeläisiä. Masennukseen sairastuneista valtaosa toipuu, joten nuorista paljon suuremman osan pitäisi pystyä palaamaan normaaliin elämänrytmiin. Kuitenkin käy niin, että osa mielenterveysongelmista kärsivistä ei pääse missään vaiheessa työelämään.

Mitä vaikutusta on nykyisellä tavalla elää ja tehdä työtä? Sosiaalisen suoriutumisen ja jatkuvan oppimisen vaatimukset kasvavat niin voimakkaasti, että pelkästään työtä tekemällä ei selviä. Olen niin monen nuoren kuullut sanovan, ettei ”saa oikein mistään kiinni”. Kannetaan huolta jatkuvuudesta tai paremminkin sen puutteesta. Työ ja muukin elämä on pätkittäistä ja epävarmaa.

Lisäksi avun saanti kestää usein pitkään – työelämään osallistuminen ei edisty hoitojonossa. Voiko myös käydä niin, että kuntoutukseen päässyt nuori päätyy parin vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Mitkä ovat todellisuudessa työelämän mahdollisuudet ottaa vastaan vajaatyökykyisiä nuoria, joilla on tai on ollut mielenterveyden häiriöitä?

Työterveyslaitoksen mukaan suunnitelmissa on käynnistää hanke ilmiön taustojen selvittämiseksi. Onkin todella tärkeää tarttua asiaan ja tutkia, miksi masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten määrä on kasvanut, vaikka mielenterveysongelmat sinänsä eivät näytä lisääntyneen.

Äly hoi, älä jätä

Maanantai 10.5.2010

Pistipä silmään eilinen artikkeli. Ulsterin yliopiston professori Richard Lynn on kirjoittanut Daily Mailiin artikkelin naisten ja miesten älykkyyden tasoeroista: Miehet todella ovat naisia älykkäämpiä.

Lynn katsoo, että miehet ovat joutuneet kehittämään hoksottimiaan naisia enemmän, koska joutuivat metsästäjinä aikanaan ratkaisemaan monimutkaisia, elämää uhkaavia asioita.

Naisten kerätessä marjoja ja kasvattaessa lapsia, he oppivat pärjäämään miehille vain verbaalisessa älykkyydessä.

Ja kuin vastapainoksi, hän toteaa miehistä löytyvän sitten myös ne tyhmimmät tapaukset.

Koska naisia on yhä niin vähän tieteen korkeimmilla tasoilla ja liike-elämän huipulla, ammateissa ja politiikassakin, Lynn arvioi yhdeksi pääsyyksi sen, että keskimäärin miehet ovat naisia älykkäämpiä.

Hänen mukaansa älykkyyden korkeimmilla asteilla erottuu myös varsin selkeä ero. Älykkyysosamäärältään neroista (äo 145) on miehiä kahdeksan kertaa enemmän kuin naisia.

Emeritusprofessori korostaa, että maailmassa on myös briljantteja naisia, mutta pitäisi kuitenkin hyväksyä, että heitä tulee olemaan vähemmän kuin miehiä. Siis, että on ja tulee olemaan vähemmän – niinkö?

Älykkyyseroista on puhuttu pitkään. Maailman menoa seuratessa ja monenlaisia lausuntoja kuunnellessa nousee kyllä väistämättä mieleen ajatus: Kyllä hämmästyttävän pienellä järjellä maailmaa hallitaan.

Suo siellä, vetelä täällä

Sunnuntai 2.5.2010

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on vakuuttunut siitä, että Suomen eduskunta hyväksyy Kreikalle varattavan laina-avun. Kreikan talouden vakauttaminen on välttämätöntä ja perusteltua.

On ymmärrettävää, että eurooppalaiset valtiot ovat solidaarisia toisilleen ja tukevat toisiaan vaikeuksissa. Suomeltakin vaaditaan uhrauksia, mutta kuinka pitkälle voidaan mennä.

Kreikan talouskriisi on todella huolestuttava, eikä se tullut järin suurena yllätyksenä. Maa on joutunut tiukalle menojen karsintakuurille EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa tehdyn apupaketin vastineeksi. Tehtävä ei tule olemaan helppo.

Kreikka ei kuitenkaan ole ainoa. Ongelmat voivat laajentua. Miten käy mm. Espanjan, Portugalin tai Italian? Koko euroalueen asema on tukala. Euronhan piti olla vakaa, eikä ruokkia velkaantumista.

Kukaan ei voi jatkuvasti elää yli varojensa ilman seurauksia. Valitettavasti euroalueen maiden taloudelle asetetut ehdottomat kriteerit ovat olleet sanahelinää. Yhteisesti sovittuihin sanktioihin ei ole ryhdytty vaikka kriteerejä on rikottu, kuten esim. Ranska ja Saksa. Ei se paljon lohduta, ettei Kreikka ole ihan yksin syyllinen.

Jos Suomen tukiosuudeksi tulee arvioitu 1,5 miljardia euroa, on summa todella suuri. Varsinkin, kun kyseessä on laina, jota ei todennäköisesti koskaan saada takaisin. Summa on valtava, kun ottaa huomioon Suomen oman velkaantumisvauhdin. Paine verojen kiristämiseen ja menojen leikkauksiin tulee entisestään kasvamaan.

Virsistä viis - entä väreistä

Perjantai 30.4.2010

Värit ovat mielenkiintoisia. Mikä väri kulloinkin miellyttää silmää seinässä, esineissä, vaatteissa ja aatteissa. Värijärjestelmiä ja pääväriteorioiden selitysmalleja on olemassa todella monia eri käyttötarkoitusten mukaan.

Jos katsotaan värejä perinteisellä värikehällä, ne etenevät järjestyksessä: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigonsininen ja violetti. Punainen ja keltainen katsotaan kuuluvaksi niin sanottuihin lämpimiin ja sininen taas kylmiin väreihin.

Värien terapeuttisessa käytössä punainen yhdistetään muun muassa energiaan ja voimaan, elämän fyysiseen ja aineelliseen puoleen sekä selviytymiseen.

Keltainen kuvastaa henkilökohtaista voimaa ja omaa tahtoa sekä iloa ja älyä. Sininen on väriterapeuttisesti kommunikaation (puhumisen ja kuuntelemisen) väri, se on rauhoittava ja turvallinen.

No, se värien terapeuttisesta tulkinnasta. Kevään poliittinen väri näyttää selvästi olevan vihreä. Vappuviikolla on mediassa esitelty puolueiden uusia värimieltymyksiä.

Keskustan ”apila” on säilyttänyt vihreytensä, mutta uudet nettisivut näyttävät hieman harmaantuneen, ”Suomen suurimmaksi digipuolueeksi” julistautumisen ohella.

Kokoomus kampanjoi näkyvästi maakuntalehdissä kertoen, että ”sininen on uusi vihreä”. Kristillisdemokraattien vihreys avautui ”ekokonservatiivi” –kampanjan yhteydessä.

Vasemmistoliiton uusituilta nettisivuilta etsin punaista, mutta vihreäähän sieltäkin löytyi taustaa myöten. Uudessa logossa on kaksi vihreää, oranssi ja vain yksi punainen viiva.

Vihreät tuskin vaihtavat pääväriään, mutta mitenkähän Sdp ja Perussuomalaiset vastaavat tähän värileikkiin?

Keskusta juhlii huomenna ”Vihreää Vappua” ja Kokoomus ”Sinistä Wappua”. Minä puolestani toivotan ”Oranssia Vappua”.

Ai sää vai

Torstai 29.4.2010

Onpa tänään harmaata, märkää ja kylmää. Oikein viluttaa eilisen aurinkoisen ja jo niin kesäisen päivän jälkeen. Onneksi eivät villanutut ole vielä naftaliinissa.

Toivottavasti sää lämpenee ja kuivaa lähipäivinä, jotta kevätkylvöt pääsevät alkuun. Vapusta viis, se sujuu kyllä säässä kuin säässä, mutta uusia perunoita kaipaan.

Vuodet eivät ole veljeksiä. Viime vuonna kevätkylvöt käynnistyivät jo huhtikuussa, jonain vuonna taas toukokuukin tekee tiukkaa.

Kasvukausi katsotaan alkaneeksi, kun keskilämpötila on ollut useamman vuorokauden ajan vähintään plus viisi astetta. Silloin pääsevät maahan varhaisperuna, kevätrapsia, vehnä ja kaurakin.

Lähipäivien säät siis ratkaisevat, päästäänkö ensi viikon lopulla kylvöpuuhiin. Toivottavasti kasvukausi ei viivästy. Enkä oikeastaan toivo viileää ja sadetta vappujuhliinkaan.