Vaalien toinen kierros

Tiistai 24.1.2012

Presidentin vaalien ensimmäinen kierros on käyty ja kaikki kahdeksan ehdokasta suoriutuivat hyvin. Ehdokkaat laittoivat itsensä likoon tehtävään, joka ei todellakaan ollut helppo.

Loppusuoralle selvisivät Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö. Molemmat ovat fiksuja herrasmiehiä ja taitavia keskustelijoita. Kumpikaan ei ole täydellinen, kuten ei meistä kukaan. Omat vahvuudet ja heikkoudet siis kumpaisellakin.

Toisen kierroksen ehdokasvalintani on yhtä helppo kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Puolueen oma ehdokas Sari Essayah sai ensin ääneni ja nyt sen saa numero kuusi - Sauli Niinistö.

Perustelen hieman toisen kierroksen ehdokasvalintaani. Arvostan Sauli Niinistön sydämen sivistystä, kampanjointiaan ahneutta vastaan ja pyrkimystään tinkimättömään oikeudenmukaisuuteen. 

Kokemuksensa, talous- ym. laaja-alaisen osaamisensa ja uskottavuutensa avulla hän kykenee hoitamaan Tasavallan Presidentin tehtävää tulevina haasteellisina aikoina.

Havaintoja toisella viikolla

Sunnuntai 8.1.2012

Vuotta 2012 on eletty jo kohta toista viikkoa. Pressanvaalihuumaa pidetään yllä toreilla, turuilla ja telkkarissa. Kampanjointi on kiihkeimmillään. Vaalikeskusteluja ja –haastatteluja seurataan enemmän tai vähemmän mielenkiinnolla.

Vaalijulisteet on jälleen viritetty kehikkoihin. Mediassakin ne on arvosteltu, useimmiten perinteisin kouluarvosanoin - kuinkas muutenkaan.

Eräs presidenttikandidaateista vihittiin juuri avioliittoon, jonkun kannatus nousee gallupeissa muita nopeammin, erään herkkähipiäisyyttä kummastellaan, joku jaksaa jatkuvasti viihdyttää kansaa naurattamalla ja naisehdokkaita pidetään liki seinäruusuina.

Lähes kaikilla ehdokkailla näyttää olevan mahdollisuus yllättää ja selvitä toiselle kierrokselle. On mielenkiintoista nähdä, mikä on lopputulos. Millainen on kunkin ehdokkaan lopullinen kannatus ja millainen äänien mukainen järjestys.

Yksi heistä kuitenkin voittaa kisan ja hän on Suomen uusi presidentti.

Kunnallispolitiikassa on joulun jälkeen ollut muutama hiljaisempi päivä, mutta vain muutama. Kuntavaalivuoden - vaalipäivään asti kiihtyvä - nokittelu on jo hiljalleen alkanut. Intohimot oman puolueen menestykseen ja oman äänisaaliin kasvattamiseen ovat kovat.

Lahden kaupunginvaltuuston (kok) ja -hallituksen (sd) puheenjohtajatkin intaantuvat mediassa lähes kilpalaulantaan, kuin toinen toistaan säestäen.

Toinen vaati muilta valtuutetuilta rohkeutta, priorisointeja ja arvovalintoja. Toinen vuorostaan päivittelee kaupunginhallituksen hampaattomuutta ja kaipaa vahvempaa poliittista johtajuutta.

Perussuomalainen valtuutettu puolestaan hämmentää ja sotkeentuu koulutuskonsernin asioihin aivan käsittämättömällä intensiteetillä.

Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajalle on jäänyt marraskuisesta talousarviokokouksesta muruja hampaankoloon. Hän harmittelee tuoreimmassa blogissaan, ettei saanut muilta kannatusta kaikille vihreiden tekemille muutosesityksille.

Tästä se matka kohti kuntavaaleja jatkuu, kunhan nyt ensin saadaan valittua maalle uusi presidentti.

Se on usein pienestä kiinni

Lauantai 3.12.2011

Olipa lauantai juhlallinen päivä! Ei vähiten sen vuoksi, että kotijoukkue Pelicans voitti, ja peli oli todella katsottavaa jääkiekkoa – kiekkoa parhaimmillaan. Ei siis yksin voiton vuoksi, vaan myös siksi, että Suomen Jääkiekkoliitto  antoi julkista tunnustusta ansioituneille. Viisi lahtelaista sai hopeiset ansiomerkit ja yksi kultaisen. Seremonia oli upea. Onnittelut kaikille!

Yksi sykähdytti eniten - luonnollisesti. Kultainen ansiomerkki, numero 142, luovuttiin puolisolleni. ”Kultainen ansiomerkki voidaan myöntää henkilölle, joka on toimintatasosta riippuen vähintään 15-20 vuoden ajan liiton, sen alueiden tai seurojen johtoelimissä erittäin merkittävästi edistänyt jääkiekkoilun kehitystä maassamme.”

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä. Myös palkka ei yksinään ole useinkaan riittävä kannuste työstä. Onkin todella tärkeää, että ihmisiä muistetaan eri tavoin. Niin monet antavat merkittävän panoksensa päätyön ohella vapaaehtois- ja luottamustehtävissä yhteisten asioiden hyväksi.

Valitettavan paljon löytyy myös niitä ihmisiä, joita ei muisteta, vaikka aihetta olisi. Olkoon tämä päivä opiksi siinä, että useimmin kiittäisimme kuin vähättelisimme, saati moittisimme. Jos työyhteisössä, harrastejärjestössä tms. on heikohko käytäntö erilaisten kannusteiden ja tunnustusten jakamisessa, käytännöt voidaan aina muuttaa rohkaisevimmiksi. Se on tahdosta kiinni. Toisen kunnioittaminen, lähimmäisen arvostaminen ei ole itseltä pois.

Uusia haasteita

Perjantai 2.12.2011

Tulin tänä syksynä valituksi Omaiset mielenterveystyön tukena Päijät-Hämeen yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2012.

Omaisyhdistyksen toiminta-alueeseen kuuluvat seuraavat Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson alueen kunnat: Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Iitti, Kouvola, Kärkölä, Lahti, Myrskylä, Nastola, Orimattila, Padasjoki ja Pukkila.

Olen aina ollut innokas järjestöaktiivi, kulloisenkin elämänvaiheen ja -tilanteen mukaan. Kokemusta on kertynyt nais-, vanhus-, lapsi- ja perhetyön parissa tehtävästä järjestötoiminnasta.  Juuri nyt on oikea aika uusille haasteille. Koen saamani tehtävän tärkeäksi ja haluan tulevasta asemastani käsin edistää asenne- ja edunvalvontatyötä.

Yhteiskunnallisena vaikuttajana ja poliittisena päättäjänä olen nähnyt miten merkittävä rooli on kolmannen sektorin toimijoilla sekä kumppanuudella. Olen myös nähnyt miten tietämättömyys, ajattelemattomuus ja yhteisvastuun kantamisen välttely voivat johtaa lähes sietämättömiin tilanteisiin.  

Juuri ilmestyneessä Lääkärilehdessä on julkaistu tutkimus Suomen kahtiajakautumisesta terveydellisessä mielessä hyvä- ja huono-osaisiin. Minusta tämä ei ole kuitenkaan mikään yllätys, vaikka otsikossa luonnehditaankin tulosta hätkähdyttäväksi.

Elämme todella tilanteessa, jossa masennus on noussut Suomen yleisimmäksi kansantaudiksi ja joka vuosi tuhat alle 35-vuotiasta suomalaista jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä.

Onkin tärkeää kehittää ja toteuttaa erilaisia palvelumuotoja, jotka tukevat mielenterveyspotilaiden ja – kuntoutujien omaisten ja läheisten jaksamista. Omaiset tekevät niin merkityksellistä työtä yhteiskunnassamme. He ansaitsevat kaiken mahdollisen tuen.

Mainio alku marraskuulle

Tiistai 8.11.2011

Viime torstaina tuli todistettua lähes kirjaimellisesti KD:n olevan pääministeri Kataisen takana. Matkustimme nimittäin Kymen ja Hämeen piirin väen kanssa samalla lennolla viikonlopuksi Brysseliin.

Parlamentissa ja komissiossa olen vieraillut useasti, joten perehtyminen paikallisiin nähtävyyksiin ja EU-toimintaan ei ollut päätavoitteeni. Sen sijaan mukavassa seurassa matkaaminen on aina paikallaan. Ihan kaikkia piiritoimijoita en tuntenut entuudestaan, joten uusiin kasvoihin oli näin oivallinen tilaisuus tutustua.

Ainutlaatuiseksi matkan teki tällä kertaa myös se, että aikataulut osuivat mukavasti yhteen ja sain puolisonikin matkaan mukaan. Aika harvoin on mahdollista yhdistää työ ja vapaa-aika tai hyöty ja huvi näin oivallisesti. Nyt se toteutui.

Ohjelma oli hyvin rakennettu ja kohteet mielenkiintoisia. Kaikki toimi todella loistavasti ja vapaa-aikaa jäi sopivasti. Yhteinen illallinen Europarlamentaarikko Sari Essayahin ja hänen esikuntansa kanssa oli lähes nostalginen. Kuin kaupan päällisenä, saimme samalla juhlistaa ”Eräiden” 6-vuotishääpäivää.

Herkuttelu ei matkan aikana unohtunut. Sinisimpukka- sekä suklaakiintiöt tulivat ylitettyä reippaasti, mutta minkäs teet - ovat vaan niin hyviä. Onneksi ei tarvitse valita Fazerin sinisen ja belgialaisen tryffelin välillä. Valinta olisi turhan vaikeaa, lähes mahdotonta.  

Kiitos kaikille matkaseurasta, ja erityiskiitos upealle Merjalle, joka hoitaa taidolla homman kuin homman mihin ryhtyykään eikä jätä asioita puolitiehen. Siinä on opin paikka meille monelle. Lämmin sääkin suosi koko reissua ja aurinko näyttäytyi taivaalla useaan otteeseen.

Mikä tässä on nyt marraskuuta viettäessä ja adventin aikaa odotellessa.

Onnitellen!

Sunnuntai 30.10.2011

Lahden sataman Piano –paviljonki täyttyi lauantaina KD -nuorista. Järjestö juhli 40-vuotistaivaltaan. Vaikka järjestö on ehtinyt keski-ikään, jäsenistö on ”toista maata”. Juhlagaalan väestäkin vain yksi pöydällinen oli meitä seniori-ikäisiä.

Juhla yhdisti mukavasti kristillisdemokraattien eri sukupolvet jatkuvaksi ketjuksi yhdistäen menneisyyden, nykypäivän ja tulevaisuuden. Ohjelmassa oli riemukasta yhdessäoloa historian siipien havistessa musiikin ja kuvamateriaalin tahdissa.

Puolueen nuorisojärjestöllä on tärkeä tehtävä. Se muistuttaa meitä kaikkia siitä, että yhteiskuntaa rakennetaan aina tuleville, ei menneille sukupolville. Oli upeaa katsella ja kuunnella nuoren sukupolven iloa, sitoutuneisuutta ja vahvaa osaamista.

Olen iloinen, että nuorisojärjestö piti vuosikokouksensa ja juhlansa tällä kertaa Hämeessä ja juuri Lahdessa. Oli kunnia tuoda juhlaan Lahden kaupungin sekä Hämeen piirin tervehdys. Näistä nuorista kuullaan vielä!

Venytä, vanuta ja voimaile

Sunnuntai 9.10.2011

Viikonvaihteessa bongasin kaksi tuoretta tutkimusta, joissa molemmissa nostetaan esiin liikunnan myönteisiä vaikutuksia ihmisen toimintakykyyn.

Ensimmäinen väitöstutkimus kertoo liikuntaa harrastavan ihmisen olevan toiveikkaampi kuin liikkumaton. Tämä tutkimus keskittyi keski-ikäisiin suomalaisiin miehiin.

Maarit Valtosen väitöskirjan mukaan säännöllisesti liikuntaa harrastavat miehet kokevat muita vähemmän toivottomuutta itsensä ja tulevaisuuden suhteen. Näin silloinkin, vaikka he kärsisivät muista masennusoireista. Jo aiemmissa tutkimuksissa on ilmennyt, että toivottomuus lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä ja kuolleisuutta niihin.

Valtosen mukaan toivottomuus on yhteydessä myös aikuistyypin diabeteksen kehittymiseen.

Toisessa väitöstutkimuksessa todetaan kohtuullisen voimaharjoittelun olevan turvallinen ja käyttökelpoinen liikuntamuoto kotona asuville ikääntyville naisille.

Saija Karinkannan väitöskirjan mukaan voimaharjoittelu sekä siihen yhdistetyt tasapaino- ja hyppelyharjoitukset ehkäisevät ikääntyvien naisten fyysisen toimintakyvyn ja luuston heikkenemistä.

Hyvä fyysinen toimintakyky auttaa ikäihmisiä asumaan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen vastaavasti lisää avun tarvetta ja altistaa laitoshoidolle. Toimintakyvyn säilyttämiseksi ikääntyvien olisi syytä jatkaa säännöllistä liikuntaa mahdollisimman pitkään.

Kyllä se niin vaan taitaa olla, että ihminen on luotu liikkumaan. Tämän kirjoituksen jälkeen siirryn pihamaalle haravoimaan, ja saatanpa hyvinkin ottaa myös pari hyppyaskelta.

Kiitos Pelsut!

Sunnuntai 18.9.2011

Kun on ikänsä ollut naimisissa kiekkomiehen kanssa, ei voi lätkäaiheelta välttyä edes blogissa. Miksi pitäisikään. Onhan tuolla hallilla tullut vuosien aikana iltoja ja viikonloppuja istuttua – yksin ja lasten kanssa. Viime vuodet ovat olleet aiemmasta poikkeavat, koska istumme vihdoin puolisoni kanssa pleksin samalla puolella – katsomossa.

No, historia ei ole tällä kertaa innoitukseni aihe, vaan lauantainen ottelu. Ja millainen ottelu! Harjoituskauden jälkeiset ennakkoasetelmat loivat odotuksia, jotka eivät toteutuneet kauden ensimmäisessä ottelussa - torstaina Pelicans-Blues. 

Kauden toisen kotiottelun avauseräkään ei kovin tunteita nostattanut. Paitsi ikuisia pessimistejä toki ruokki tilanne, kun vieraat siirtyivät kahdessatoista minuutissa 3-0 johtoon. Kun toisessa erässä ei sitten maaleja syntynyt, tunnustan, että minunkin mieliini hiipi ajatus narripaitojen saamasta lintupaistista.

Liigan ennakkosuosikkeihin kuuluvaa Jokereita ei niin vaan voiteta. Siksi kolmas erä olikin upeaa katseltavaa. Bluespelissä torstaina Pelsut pelasivat vahvan avauserän, mutta nyt Jokereita vastaan joukkue heräsi päätöserässä taisteluun ja lopulta ansaittuun 4-3 voittoon.

Lauantain pelissä toteutui konkreettisesti puolisolta oppimani asenne, joka muuten sopii niin hyvin muuallekin kuin kaukaloon: tänään oli tällainen peli, seuraava on sitten taas uusi ottelu, kiekko liikkukoon aina viimeiseen summerin soittoon asti. Vastoinkäymisiä kohdatessa ei siis luovuteta - katsomossakaan!

 

Nauru pidentää ikää

Tiistai 16.8.2011

Parasta aivoillesi -kirjan (Raija Kivinen – Marja Ruuti – Katja Keränen) mukaan positiivinen elämänasenne on yksi merkittävimmistä jaksamisen ja pitkän elämän salaisuuksista. Positiivisesti maailmaa katsovat pysyvät terveempinä, heidän immuunipuolustuksensa on vahvempi, he kestävät paremmin myös kroonista stressiä ja muita kuormittavia tekijöitä elämässä.

Myönteiset kokemukset, joita optimistisesti elämään suhtautuvat keräävät saavuttaakseen tavoitteitaan, varastoituvat muistiin. Niiden ansiosta ajattelemme helpommin myönteisesti seuraavallakin kerralla, kun kohtaamme jonkin haasteellisen asian.

Kielteisesti elämäänsä suhtautuva voi harjoitella optimistiksi. Kun käyttäytyy optimistisesti, aivot palkitsevat tämän erittämällä hyvänolonhormoni serotoniinia ja rakkaushormoni oksitosiinia.

Kirja kannustaa myös päivittäiseen nauruun. Nauru on kuulemma oiva stressilääke. Nauraessa stressihormoni kortisolin määrä veressä romahtaa. Samaan aikaan vereen virtaa aivojen kemiallista hyvänolon täsmäainetta, endorfiinia.

Ei siis ihme, että olo tuntuu nauramisen jälkeen hyvältä ja huolettomalta. Verenpaine laskee, kivut vähenevät ja immuunipuolustus vahvistuu. Yhdessä nauraminen saa myös onnellisuushormoni oksitosiinin virtaamaan. 

Kirjoittajat arvioivat naurun vahvistavan palleaa sekä puhdistavan ja vahvistavan keuhkoja. Myös ruuansulatus vilkastuu. Vartin nauru on todellista kuntojumppaa, se vastaa energiankulutukseltaan 40 minuutin soutulaitteella soutamista.

Lapsuudesta muistan sanonnan: ”Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjännaurajasta”.  Mutta, koska en ole mies enkä omista soutulaitetta, voin siis lähes olemattomalla riskillä nauraa jatkossakin.  

Syysunelmaa

Tiistai 9.8.2011

Huomaan "laiminlyöneeni" blogiani onnistuneesti. Ei yhtään kirjoitusta heinäkuun aikana. Hyvä näin.

Löyhä irrottautuminen uutisista, naamakirjasta ja muustakin kotisivujen ylläpitämisestä kesällä oli todella rentouttavaa. Minulla oli ainutlaatuinen mahdollisuus viettää superpitkä loma. Paikallaan se olikin, sillä aika syksystä kevääseen oli kovin työntäyteinen.

Kesä vierähti leppoisasti hopeahääpäivää juhlistaen, matkaillen ja kotiterassilla grillaillen - hyvinkin perinteiseen tapaan ja rauhalliseen tahtiin. Sydänääniä kuunnellen ja luonnon kauneutta ihastellen.

Nyt kuitenkin elämä on taas uomissaan, arki rullaa, energiaa riittää ja työkuviot tuovat tullessaan toisenlaista rytmiä. Kirjoitusaiheitakin pursuaa ajatuskopassa, mutta niistä tulevilla viikoilla lisää.

Minusta on mukavaa, kun syksy tulee. Ilmat viilenevät ja ihana "kuulaus" valtaa aistit. Syksyllä voi niin ihanasti käpertyä sohvan nurkkaan, poltella kynttilöitä ja nauttia hämystä - pimeydestäkin. Lyhtyjen valossa kaikki näyttää niin herkältä ja pehmeältä.

Maanantaina pyörähti kaupunginhallituksen syyskauden kokousrumba käyntiin ja paksut paperikasat odottavat lukijaansa. Kutsuista ja kokousmateriaalista päätellen kiihtyy tahti mukavasti seuraavan kahden viikon aikana. Elokuussa matkaan myös Kokkolaan, jossa puoluekokouksemme pidetään.

Itselleni syksy on mieluisaa aikaa. Se on monen jännittävän ja uuden alku, vaikka se samalla merkitsee joidenkin asioiden päättymistä. Syksyssä on hetkensä. Rakastan aurinkoisia kirpeän kuulaita aamuja ja hämyisiä leutoja iltoja.

Värikästä syksyä odotellen toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää loppukesää.

Onni yksillä, kesä kaikilla

Maanantai 20.6.2011

Kevät oli kovin työntäyteinen ja kiihkeärytminen. Kaupunginvaltuusto on saanut tällä erää työnsä päätökseen, ja suuret linjaukset pitkälle tulevaisuuteen on saatettu jatkovalmisteluun.

Maalla on vihdoin hallitus ja myös monilta osin ihan kelvollinen hallitusohjelma. Vaikka tyytyväisyyteen on aihetta, monta huolta nousee esiin. Jää nähtäväksi, syntyykö tolkullisia tuloksia?

Demokratialla on aina hintansa, ja vallan usein myös hyötynsä. Täytyy vaan toivoa, että oikeistovihervasemmisto –koalition kompromissikonsepti riittää. Jämäkämpääkin selviytymisohjelmaa olisi moni kaivannut.

Joutilaina kesäpäivinä, laiturin nokassa, on satasivuista dokumenttia hyvä hieman silmäillä. Yhteensovittamista Lahden suunnitelmien kanssa tulee riittämään. Kohtuullisen napakoita kirjauksia ohjelmasta nimittäin löytyy, niin kuntarakenteen kuin palvelujen uudelleenjärjestelyjen osalta.  

Viimeinen täysi työviikko ennen kesälomaa on alkamassa. Tänään on kevätkauden viimeinen kaupunginhallituksen kokous ja viikolla muutama tapaaminen. Sitten se on siinä. On aika pikku hiljaa siirtyä kesätunnelmiin. Juhannukselta aloitan lomani, johon ei kuulu politiikkaa kuin minimillään.

Monista mielenkiintoisia asioita huolimatta, pidättäydyn heinäkuussa niiden aktiivisesta seurannasta ja kommentoinnista. Kesäloma on ainutlaatuinen mahdollisuus kesyttää kiire. Siihen parhaita tuntemiani keinoja on luonnossa liikkuminen ja eläimien bongailu. Pyrin nauttimaan ulkoilusta, niin paljon kuin on mahdollista - sataa tai paistaa.

Blogiviestini kirjoitusvälit harvenevat ja sisällöllinen pääpaino saattaa hyvinkin liittyä enemmän oravien pesintäpuuhiin kuin hallitusohjelmaan. Heinäkuussa juhlistamme siippani kanssa myös hopeahääpäivää. Paljon on siis aihetta iloon ja kiitollisuuteen.

Suo siellä, vetelä täällä

Maanantai 9.5.2011

Kyllä ovat neuvottelutaidot, päätöksenteko ja koko demokratia koetuksella. Suomen hallinnon järjestäytymiskuvioita seurataan mielenkiinnolla laajalti. Viimeviikkoisella matkallani Brysselissä tämä nousi esiin lähes jokaisessa keskustelussa. Tuleeko siitä mitään ja mitä siitä tulee. Seuraavaksi neuvotteluissa on avainasemassa demarit.

Perussuomalaisten ja kokoomuksen mahtuminen samaan hallitukseen näyttää tällä hetkellä lähes mahdottomalta. Perussuomalaiset ilmoittivat, etteivät aio kannattaa ns. Portugal-pakettia eikä äänestää pysyvän vakausmekanismin puolesta.

Ilmoitus oli odotettu. Mitä muuta he olisivatkaan voineet ilmoittaa. Jos perussuomalaiset olisivat syöneet sanansa, olisi äänestämisen mielekkyys puolestaan joutunut koetukselle.

Euroopan velkaongelmaa ei ratkaista kaatamalla Suomen Portugal-tuki. Kolikon toisella puolella, velkajärjestelyllä, on sama vaikutus – ongelmia on yhä edessä. Totuus lienee se, että kristallipalloa ei kenelläkään ole käytettävissään - täyttä tietoa siitä mitä tapahtuu, jos teemme näin tai jos jätämme tekemättä.

Ainoa varma asia on se, että kukaan ei pidemmän päälle voi rakentaa menestystään niin, että menot ovat tuloja suurempia. Valtioidenkin tasolla menot on mitoitettava tulojen tasalle.

Portugalin ja myös joidenkin muiden velkamaiden kohdalla on jäänyt epäselväksi, onko mailla itsellään aitoa halua muutokseen ja säästöihin. Mutta mikäli tolkullinen talouden tasapainotusohjelma on laadittavissa voi harkittu lisävelanotto olla paikallaan.

Tämänkaltaisen vakauttamisohjelman tulisi kuitenkin sisältää niin velkojen takaisinmaksuaikataulun kuin korkotasonkin uudelleenjärjestelytoimia. Tätä kautta voisi saada myös aiemmat sijoittajat osavastuuseen riskinotostaan - ehkä.

Elämä on

Sunnuntai 17.4.2011

Upea kokemus eduskuntavaaliehdokkaana on nyt takana - todeksi koettua elämää. Olen tehnyt kampanjani niin hyvin kuin on ollut mahdollista, laiminlyömättä työtä ja muita tehtäviäni. Päällimmäisenä on kiitollinen fiilis kaikesta saamastani tuesta, avusta, kannustuksesta ja rohkaisusta. Yhteistyö on avainsana - kaikessa.

Viime kuukaudet olivat tapahtumasta toiseen ja toreilta paneeleihin siirtymistä. Kilometrejä kertyi, kahvia, mehua ja soppaa tarjoiltiin litrakaupalla.

Parasta on ollut tuiki tavalliset tapaamiset toreilla ja vapaamuotoisissa tilaisuuksissa; rupattelut, joissa puhuttiin paljon asiaa - joskus lyhyenkin ajan puitteissa.
Uskon, että opin jälleen itsekin uutta näissä keskusteluissa.

Myös kohtaamiset, joissa liikuttiin herkkien ja luottamuksellisten asioiden ympärillä, ovat jääneet vahvasti mieleeni. Jos olen voinut kulkea lähimmäiseni rinnalla kuunnellen, unohtaen hetkeksi oman vaalitavoiteasetantani, koen onnistuneeni parhaalla mahdollisella tavalla. Olenhan tietoisesti valinnut viiteryhmäkseni puolueen, joka kantaa tunnusta: vakaumuksena välittäminen.

Tällainen projektiluonteinen kampanja, joka istutetaan kalenteriin niin, ettei kalenteria voi ensin pyyhkiä täysin tyhjäksi, ei ole ihan helppo homma. Aikataulujen yhteensovittaminen viisaasti on todella tärkeää, ettei aja itseään loppuun. Kuka siitä hyötyisikään! Aiemmista kokemuksista oppineena huomaan onnistuneeni tässä kohtuullisesti. On väsynyt olo, mutta mieli levollinen ja kiitollinen. Näin on hyvä.

Nyt on äänestäjien aika tehdä omat ratkaisunsa. Minun osuuteni on tällä erää päättynyt.

Ihanaa kevättä ja aurinkoista palmusunnuntaita kaikille blogini lukijoille.

Nykyinen käytäntö vääristää kilpailua

Perjantai 15.4.2011

Arvonlisävero kaipaa uudelleen arviointia. Parturi- ja kampaamopalvelujen arvonlisävero alennettiin 1.1.2007 kokeiluluontoisesti 22 %:sta 8 %:iin. Tämä kokeilukausi päättyi 31.12.2010, jonka jälkeen vero nousi 9 %:iin. Kosmetologin palveluita ei tähän kokeiluun otettu mukaan, ja heidän työstään maksetaan 23 % alv:tä.

Arvonlisäverolain 34 §:n 1 momentin mukaan terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myynnistä ei makseta arvonlisäveroa. Tämä koskee laillistettuja ammattihenkilöitä sekä nimikesuojattuja ammattihenkilöitä, joita ovat esim. koulutettu hieroja, kiropraktikko, naprapaatti, osteopaatti. Heidän työnsä arvonlisävero on 0 %. Lisäksi on paljon muita hoitopalveluja, joiden työstä maksetaan arvonlisäveroa 23 %. 

Vertailun vuoksi, henkilökuljetuksista (esim. taksimatkat) maksetaan 9 % arvonlisäveroa. Alv:n korotus vielä suuremmaksi nykyisestä 23 prosentista olisi suoraan pois mikroyrittäjän selkänahasta sekä suosisi harmaata taloutta.

Pintaa syvemmälle

Tiistai 12.4.2011

Vaalitoreilla tapaa nuoria, ikäihmisiä, lapsiperheitä; hyvinvoivia ja elämäänsä tyytyväisiä. Samalla näkee myös paljon köyhyyttä, työttömyyttä, sairautta, yksinäisyyttä, huono-osaisuutta. 
”Eihän ihminen mahdottomia tarvitse – ihan tavallinen, turvallinen elämä riittää.” Kuinka oikeassa tuon lausuja torilla olikaan.

Turvallinen elämä pitää sisällään terveen elinympäristön: puhtaan ja riittävän ravinnon, asumiseen sopivan kodin sekä mahdollisuuden opiskella, tehdä työtä ja jäädä eläkkeelle. Turvalliseen elämään kuuluvat myös yhteiskunnan tuki ja palvelut elämän kaikissa vaiheissa, erityisesti silloin kun on syystä tai toisesta kyvytön selviämään omin voimin.

Julkiseen keskusteluun pitäisi nostaa vahvemmin tavallisen ihmisen arkea ja siinä selviämistä koskettavia kysymyksiä. Mielestäni tämän päivän ratkaisevin kysymys ei sittenkään ole rakennetaanko kolmas ydinvoimala vai ei. Se ei ole edes kysymys siitä, viedäänkö Suomea oikealle, keskelle vai vasemmalle, liitytäänkö Natoon  tai missä määrin EU:n talousongelmaisia valtioita jatkossa tuetaan. Se ei myöskään liity sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, vaalirahoitukseen tai muihin vastaaviin "lööppijuttuihin".

Mielestäni sekä äänestäjien että päättäjien pitää nähdä asiat lööppijulkisuutta syvällisemmin. Yhtään vähättelemättä em. aiheita, edelle ajaa kysymys käytettävissä olevien resurssien jakamisesta. Kysymys siitä, miten hyvinvoinnin kakku jaetaan oikeudenmukaisesti siten, että kaikilla maamme asukkailla asuinpaikasta, iästä, koulutuksesta, sosiaalisesta asemasta, vakaumuksesta ja terveydentilasta huolimatta on hyvä elää.

Moneen asiaan voimme olla tyytyväisiä, mutta nähtävissä on niin selkeästi hyvinvoinnin murenemista. Kakun jakajilla onkin oltava selkeä käsitys hyvän elämän elementeistä sekä rohkeutta puolustaa niitä mietittäessä taloudellisten resurssien priorisointia. Nyt tarvitaan henkilöitä, joilla on kykyä nähdä ja tehdä rohkeita päätöksiä.

Toivon, että nämä vaalit olisivat todelliset arvovaalit, sillä hyvä päätöksenteko nousee pitkälti päättäjän henkilökohtaisista arvoista. Arvopohja ratkaisee onko päätöksenteon ytimessä ajatus jokaisen ihmisen mittaamattomasta arvosta sekä käsitys oikeudenmukaisuudesta.

Köyhyydellä on kasvot

Torstai 7.4.2011

Köyhyys ei ole vain objektiivisia ja subjektiivisia piirteitä tai absoluuttisen ja suhteellisen köyhyyden tilastoja. Meillä on kasvavassa määrin sellaista huono-osaisuutta, jolta ei ole varaa ummistaa silmiä. Yli 700 000 köyhyysrajan alapuolella elävien joukossa on lapsiperheitä, vanhuksia, vammaisia, pitkäaikaissairaita, yksineläviä ja opiskelijoita. Yli 8 000 asunnotonta on kansallinen häpeä.

Meidän monimutkaiset, toinen toistaan syövät tuet eivät tuo helpotusta heidän elämäänsä. Köyhyys voi tänä päivänä kohdata ketä tahansa. Irtisanominen, konkurssi, avioero, aviopuolison kuolema, sairaus. Ketään ei ole rokotettu köyhyyttä vastaan. Putoaminen yhteiskunnan rattaista on nöyryyttävää, syrjäyttävää ja pelottavaa.

Eduskunnalla on vastuunsa suomalaisten hyvinvoinnista. Lait on yksinkertaisesti säädettävä niin, että ihminen saa apua, oikeaa apua, ja juuri silloin, kun apua tarvitaan – ei 15 päivä. Köyhällä on nälkä - tänään. Hän tarvitsee lääkkeensä – juuri nyt. Köyhänkin on maksettava vuokransa ajallaan.

Seuraava eduskunta on suurten haasteiden edessä. Se joutuu tekemään päätöksiä, jotka näkyvät meidän jokaisen arjessa. Eduskuntaan valittavilta edellytetään erityistä vastuullisuutta, jotta loukkaamaton ihmisarvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät unohdu talouspaineiden puristuksessa.

Jotain uutta, vähän vanhaa...

Sunnuntai 27.3.2011

On tasan kolme viikkoa vaalipäivään. Sloganeita ja tunteisiin vetoavia julistuksia tulvii joka tuutista.

Nyt kannattaa sekä äänestäjän että ehdokkaan olla valppaana. Puolueet ovat linjanneet oman poliittisen ideologinsa mukaiset tavoitteet. On vastuullista politiikkaa, että kunkin puolueen ehdokkaat avaavat avoimesti ja rehellisesti näitä linjauksia äänestäjille.

Vaalituoksinassa olen yllättävän usein havahtunut kuulemaan: ”Puolueeni linja on tämä (esim. talous-, työllisyys-, turvallisuus-, alue- tai ympäristö- ja energiapolitiikassa tai vaikkapa ihmisoikeus- ja moraalikysymyksissä), mutta itse ajattelen näin.”

Inhimillisesti ajatellen emme toki voi aina olla kaikesta samaa mieltä, painotamme asioita eri näkökulmista. Mutta, mistä kaikesta muusta tämä ilmiö kertookaan, jääköön jokaisen omaan pohdintaan.

Omantunnon vapautta mainostetaan, mutta ryhmäkuri, samoin kuin ydinryhmän ulkopuolelle jättäminen, kuitenkin toimii politiikassa yhä tehokkaasti - varsinkin suurissa puolueissa.

Henkilövaaleiksi luonnehdituissa eduskuntavaaleissa on hyvä tiedostaa, ettei kukaan saa yksinään aikaan juuri mitään vaikuttavaa. Mielestäni yksittäisen ehdokkaan onkin kyettävä sitoutumaan puolueensa ideologiseen arvopohjaan, koska niillä arvoilla ja linjauksilla luotsataan seuraavaa vaalikautta.

Yksittäinen rivikansanedustaja tuskin pystyy merkittävästi muuttamaan puolueensa kantoja, saati sitten maailman menoa. Uudet edustajat aloittavat työnsä istumalla takarivissä ja työskentelemällä pienimmissä valiokunnissa.

Onko sittenkin viisaampaa äänestää samaa henkilöä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Jos minulta kysytään, vastaan: ei ole. Tulevaisuus tarvitsee uusia voimia, uutta intoa – uutta ajattelua. Joka työssä ja tehtävässä tapahtuu urautumista. Joku tolkku on kokemuksenkin painoarvolla.

Näissä vaaleissa kannattaa äänestää uusia kasvoja eduskuntaan. Uusia, joilla on poliittista osaamista: vankkaa näyttöä mm. kunnallisissa ja maakunnallisissa tehtävissä, arvopohja, joka vastaa omaa sekä vaikutusvaltaa ja hyvä asema oman puolueensa ytimessä. Sellaisiakin uusia löytyy.

Muutosta työelämään

Perjantai 18.2.2011

Työhyvinvointi on asia, joka pitää nostaa vahvemmin keskusteluun. Vielä muutama vuosi sitten suurin syy jäädä ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle oli tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet. Nyt voimakkaasti kasvavan ryhmän muodostavat työuupumus ja muut mielenterveysongelmat.

Työelämä on muuttunut monella tapaa. Toisilla ei ole työtä lainkaan ja toisilta se vaatii kaiken ajan ja energian. Toisessa ääripäässä ovat työssään uupuneet, toisessa pitkäaikaistyöttömät.

Ennen riitti, kun esimies oli läsnä, johti toimintaa, vastasi kysymyksiin ja antoi joskus palautetta. Työmarkkinoille tulevat nuoret ja muutkin vaativat nykyään enemmän. Esimieheltä odotetaan henkilökohtaista ohjausta ja aitoa kiinnostusta.

Tämän päivän ja tulevaisuuden avainhenkilöt motivoituvat esimiehestä, joka arvostaa tekijöitään, panee itsensä likoon, kommunikoi avoimesti, antaa palautetta reilusti, toimii esimerkkinä työyhteisön arvoista, sietää kritiikkiä ja ottaa siitä opikseen.

Keinoja vaikuttaa työikäisten jaksamiseen, heidän kuormituksen helpottamiseen on etsittävä. Voisiko verotuksella tai muilla keinoin helpottaa työnantajalle tulevia välillisiä kustannuksia niin, että esimerkiksi palveluammateissa, terveydenhuollossa, koulumaailmassa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa olisi riittävästi auttavia käsiä ja kuulevia korvia?

Sairauspoissaoloista aiheutuu työnantajalle ja yhteiskunnalle myös merkittävät kustannukset. Yksi sairaustyöpäivä maksaa työnantajalle 400-600 euroa, laskentatavasta riippuen. Hinta riippuu siitä, kuinka pitkä sairauspoissaolo on, palkataanko sairastuneen henkilön tilalle sijainen ja otetaanko huomioon työnantajalle aiheutuneiden työvoimakustannusten lisäksi myös tuottavuuden menetykset.

Eläkeiän nosto ei ole ratkaisu. Se vain kasvattaisi entisestään sairauspoissaolojen ja ennenaikaisen eläköitymisen määrää. Sen sijaan ennaltaehkäisevällä työllä voisi saada paljon aikaan. Ongelma on se, että yhä vain harva työnantaja järjestää esimerkiksi työnohjausta, vaikka työntekijät sitä selvästi tarvitsisivatkin.

Kela kun ei korvaa työnantajalle työnohjauksesta koituvia kustannuksia. Eduskunnalla olisikin mahdollisuus korjata tämä asia ja etsiä myös muita työnantajia tukevia keinoja työhyvinvoinnin lisäämiseksi.

Pienet yksiköt, läheiset kontaktit muihin työntekijöihin, yhteisöllisyys sekä luottamusta ja arvostusta nauttiva esimies alaistensa lähellä ja tukena ovatkin hyvinvoivan työyhteisön tunnusmerkkejä.

Kun jo nyt päätöksien pohjaksi tehdään ympäristövaikutusten ja lapsivaikutusten arviointia, aivan yhtä hyvin voitaisiin arvioida päätösten laaja-alaiset vaikutukset ihmisten arkeen. Ei luulisi olevan ylivoimaista arvioida miten valmisteilla oleva laki vaikuttaa ihmisen arkeen, jaksamiseen, tulevaisuuteen ja toimeentuloon.

 

 

"Ystävyys on kieli jonka kuuro kuulee ja sokea lukee"

Sunnuntai 13.2.2011

Kun ystävänpäivä lähestyy, punaiset sydämet valtavat alaa.  Tänään voimme oikein luvan kanssa muistaa ystäviä ja läheisiä koko sydämen kyllyydestä. Hieman poiketen amerikkalaisesta ylitsepursuavasta rakastavaisten Valentinuksen päivästä, meillä ystävänpäivää vietetään maltillisemmin.

Englannissa taitaa olla vankimmat ystävänpäivän perinteet. Kun Suomessa ystävänpäivä merkittiin viralliseen kalenteriin vuonna 1987, Englannissa ystävänpäivän vietto oli yleisesti vakiintunut jo 1500-luvulla. Perinteet keskittyivät aikoinaan lähinnä rusettiluisteluun ja nuorten neitojen pyrkimyksiin mieluisan pojan saamiseksi.

Vaikka ystävänpäivän tarkoitus on niinkin yksinkertainen kuin muistaa läheistä, joskus oikea tapa sen osoittamiseen voi olla hankala keksiä. Perinteisiä tapoja ovat makeiset, kortit, kukat ja pehmolelut. Eleen ei kuitenkaan tarvitse olla iso, vaan ennemminkin aito.

Piristävänä piirteenä ystävänpäivälahjaa on antaa jotain, joka muistuttaa saajaansa jostain yhteisestä hetkestä. Jotain, mikä saa toisen hyvälle tuulelle. Läheisen muistaminen on huomionarvoinen asia, jota voimme onneksi tehdä muulloinkin kuin vain yhtenä päivänä vuodessa.

Sinulle blogini lukija - oikein hyvää Ystävänpäivää - juuri tänään!

 

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
"Puh!" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain että olet siinä."

Uuden edessä

Keskiviikko 19.1.2011

Tammikuu on jo edennyt melkein loppusuoralle ja härkäviikkoja on elelty. On ollut niin mukava aloittaa normaali arki ja säännöllisen epäsäännöllinen työrytmi vuodenvaihteen lomailujen jälkeen. Ensimmäiset viikot ovat olleet monella tapaa uuden alkua. Uusi vuosi, uusia kuvioita. Mielenkiintoista.

Mitä viime vuodesta jäikään käteen, missä tavoitteet toteutuivat ja missä asioissa jäi tälle vuodelle parannuksen paikkaa? Eletyn vuoden tilinpäätökset valmistuvat kiihkeään tahtiin, talousarvioiden työsuunnitelmat tarkentuvat ja kesäloman ajankohtakin jo hiipii tajuntaan.

Kokoukset ovat olleet pääsääntöisesti järjestäytymiseen ja henkilövalintoihin painottuvia. Omalla kohdallani tehdyt päätökset tarkoittavat jonkin verran lisätöitä. Tulin valituksi Lahden kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajaksi, seurakuntayhtymän kirkkoneuvoston jäseneksi sekä Launeen seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajaksi.

Otan saamani haasteet innolla vastaan. Olen kiitollinen saamastani luottamuksesta - niin politiikassa kuin omassa seurakunnassanikin. Koen yhteisten asioiden hoitamisen mielekkäänä palvelutehtävänä. Kaipa sitä huonomminkin voisi aikansa käyttää.